Nopeus on joskus hyvä, joskus huono ominaisuus

Nopeat syövät hitaat. Aikainen lintu madon nappaa. Internetti on saanut aikaan sen, että nykyisin nopeus korostuu. Sosiaalinen media on iso osa julkista keskustelua, eikä siinä passaa hidastella. Mielipide on laukaistava heti, kun jokin asia sitä tuntuu edellyttävän. Ongelmia vain syntyy siitä, että hätäinen kommentointi joskus menee pieleen asiaan perehtymättömyyden takia. Joku sanoo jossakin jotakin, yksittäinen lause otetaan esille ja kokonaisuus jää hahmottamatta. Sitten tämä huolimaton kommentointi alkaa levitä ja vielä muuttuu matkalla.

Politiikan ollessa kyseessä someihmiset ovat koko ajan kuin mukana A-studion suorassa lähetyksessä. Jos Sanna Marin tai Sixten Korkman sanoo kantansa johonkin asiaan, siihen kirjoitetaan oma mielipide välittömästi. Ei siinä sinänsä mitään pahaa, mutta kun tulkinnat menevät monesti vinoon väärin perustein. Toisaalta tällainen nopea somekeskustelu on hauska harrastus, minäkin kommentoin Twitterissä kiihkeästi Ruotsin euroviisukarsintojen lauluja jo kappaleiden puolivälissä.

Joitakin poliitikkoja ja muitakin sanotaan mielipideautomaateiksi. Heiltä kysytään kommentteja vähän joka asiaan. Meistä tavallisistakin tallaajista on somen aikana tullut samanlaisia. On aina oltava valmis sanomaan kantansa hiilinieluihin, maahanmuuttoon, S2:een, kävelykatuun, Lintilään, pakkoruotsiin, naisen selän koskettamiseen, luksustaiteeseen jne.

Eikä sovi pitkään hidastella jäämällä pohtimaan, kummalle puolelle jossakin kiistakysymyksessä asettuu. Jos iltapäivälehdestä soitetaan ja kysytään mielipidettä, on puolensa valittava heti.

Tässä nopeudessa on luonnollisesti lehtien, television ym. tiedotusvälineiden pysyttävä entistä paremmin mukana, ja varsinkin sensaatioita on pidettävä esillä. Kuten filosofi Alfred North Whitehead jo sata vuotta sitten kirjoitti: ”Lienee niin, ettei sitten lapsen seimeen syntymän ole tapahtunut yhtä suurta asiaa yhtä vähällä kohulla.”

Politiikka on myös nykyisin nopeuslaji. Koko ajan on oltava hereillä. Kansanedustajilla on varmaan hirveä stressi siitäkin, kun jatkuvasti on seurattava, mitä ja kuka mitäkin sanoo Tiktokissa. Some on paikka, jossa on näyttävä ja tehtävä huomioita, erityisesti näin vaalien alla, muidenkin kuin poliitikkojen. Filosofi Maija-Riitta Ollila sanoo, että ”jokainen puhuja ja kirjoittaja on joko hallituksen puolella tai sitä vastaan. Jos mumina jää epäselväksi, median edustaja rakentaa draamaa tiedustelemalla, kumpaan leiriin puhuja kuuluu. Laihan sovinnon etsijä rusentuu rintamien väliin.” (Ajatusten vangit karkumatkalla, Pro Sophia 2016)

AATE, ÄÄNESTÄJÄT,
KARISMAATTISUUS

Samassa kirjassa Maija-Riitta Ollila syventyy myös poliittiseen johtajuuteen, jossa voi nojata kolmeen asiaan: aatteeseen, äänestäjien hoitoon ja omaan persoonallisuuteensa, jossa mielellään saisi olla karismaattisuutta. Vaikeinta on aatteen varassa johtaminen, koska elämme aikaa, jossa vanhat arvot ja ideologiat eivät enää toimi yhtä hyvin kuin ennen. Hän antaa myös tiiviit havaintonsa muutamista puolueista:

SDP haluaa olla lähellä työväenliikettä, mutta työväenliike on kieltänyt olennaisen perintönsä, kansainvälisyyden. Ainut tehokas toimintatapa olisi pyrkiä maailmanlaajuiseen työehtojen parantamiseen.

VIHREÄT tietävät hyvin, että ympäristökriisi ei pysy yhdessäkään maassa. Yhteiset ilmakehä ja vedet ovat kaikille ymmärrettäviä asioita, mutta ekologinen kestävyys on hirtetty yhteen sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden kanssa. Niinpä suomalaisten työllistyminen on tärkeämpää kuin yhteiset ympäristöongelmat.

PERUSSUOMALAISILLA ei ole ongelmaa, koska he eivät näe uusien arvojen tarvetta. Vanha on hyvää, paitsi vanhoissa puolueissa. Tosin, mitä uutta on puolueessa, joka on perustettu 50-luvun lopulla?

KESKUSTAPUOLUE on ihme. Sitä ei pohjoismaisessa vertailussa pitäisi ollakaan, mutta etelän kasvukeskukset ovat suhtautuneet siinä määrin vihamielisesti muuhun Suomeen, että tämän kansanliikkeen voima on kestänyt.

”KOKOOMUS on kansanliike. Kokoomus on aatteellinen harrastus, jonka parissa opitaan aina jotain uutta” (lainaus puolueen nettisivuilta). Yksilöt tekevät pieniä arjen tekoja. Jokainen puuhaa hyväntahtoisesti yksinään.

kari.naskinen@gmail.com