Cambridgen ja Helsingin yliopistojen filosofian professori Georg Henrik von Wright (1916 – 2003) sanoi tultuaan valituksi Suomen Akatemian jäseneksi, että ”filosofin tulisi välttää jyrkkien mielipiteiden esittämistä päivän konkreettisista kysymyksistä”. Tästä kuusi vuotta, niin von Wrightin mielipidekirjoitus julkaistiin 1967 neljässä pohjoismaisessa lehdessä ja kirjoituksessa von Wright esitti voimakasta kritiikkiä USA:n sotapolitiikkaa kohtaan. Se oli tieteen ja politiikan maailmassa iso asia, sillä von Wright oli maailmankuulu, oli ollut Cambridgessä Ludwig Wittgensteinin läheinen työtoveri ja seuraaja yliopistossa tämän kuoleman jälkeen.
Suomessa von Wrightin pasifistinen kirjoitus aiheutti
sensaation, kun tuli tietoon, että Kokoomuksen Uusi
Suomi oli kieltäytynyt julkaisemasta akateemikon
Vietnam-kirjoitusta. Kohua
lisäsi, että Pekka
Tarkka irtisanoutui
Uuden Suomen kulttuuritoimituksesta, ja
lehden jättivät myös sen vakituiset avustajat
Risto
Hannula
ja Katarina
Eskola.
Tämä
oli sellainen jupakka, että se vei suurimman osan suomalaisesta
kulttuurieliitistä Helsingin Sanomien ystäviksi. Uusi Suomi
vahvisti porvarillista asemaansa Lassi
Nummen kiinnittämisellä.
Suomessa
von Wrightin mielipidekirjoitus julkaistiin 28.11.1967
Hufvudstadsbladetissa otsikolla ”Kriget mot Vietnam” ja
Helsingin Sanomissa otsikolla ”Vietnamin sota ja Yhdysvaltain
pulma”. Ruotsissa Dagens Nyheter julkaisi sen jonkin verran
modifioituna kahdessa osassa 28. ja 30.11.1967 ja
tanskalainen
Information-lehti
23. ja 27.12.1967. Artikkeli käännettiin lopulta myös englanniksi
ja vietiin nimilistan kanssa Yhdysvaltojen lähetystöön Helsingissä
12.1.1968.
Asia
tuli nyt
esille
tieteilijöiden
kansainvälisellä
academia.edu-sivustolla,
jossa julkaistiin
Risto
Volasen kirjoitus
G.H. von
Wrightin syntymän
100-vuotisjuhlakirjasta
Georg
Henrik von Wright - modernin ajan ajattelija.
Volanen
kuunteli yliopistossa von Wrightin filosofialuentoja,
mutta
teki väitöskirjan kuitenkin yhteiskuntatieteiden alalta
(”Päätöksenteon
ehdoilla. Tutkimus hallinnon käsitteellisistä perusteista”).
Parhaiten Volanen muistetaan pääministeri Matti
Vanhasen kansliapäällikkönä
ja Keskustanuorten puheenjohtajana.
G.H.
von
Wright sanoi,
että Vietnamin sota avasi hänen silmänsä
”näkemään
yksipuolisuudet loogis-analyyttisessä filosofiassa,
jota minun itseni voitiin katsoa edustavan ja joka hallitsi Suomen
filosofista näyttämöä”.
Hänen
oma sotahistoriansa oli sellainen, että
hänet oli vapautettu asepalveluksesta, mutta hän työskenteli
Valtion
tiedotuslaitoksessa sotapropagandaa tehden.
Volasen mukaan
von
Wrightin
poliittinen ajattelu tuli ensimmäisen kerran ilmi
oikeastaan
vasta von
Wrightin omaelämäkertakirjassa
2002. Siinä havaitsee,
miten voimakkaasti kansainvälinen politiikka vaikutti hänen
filosofiaansa juuri 1960-70-lukujen vaihteessa. Sitä edeltävää
kauttaan hän luonnehti ”rationalistiseksi humanismiksi” tai
”uskoksi edistykseen”, joka perustui varauksettomaan
luottamukseen ”eksaktien,
loogis-matemaattisten metodien soveltamiseen empiiriseen
todellisuuteen”.
”Vietnamin sota oli se
katalysaattori, joka auttoi minua ymmärtämään omaa tilannettani”,
sanoi von Wright.
USA:n
SOTA MUISTUTTI
HITLERIN SOTAA PUOLASSA
Viimeksi
asia oli esillä Tieteen päivillä 2019, jolloin siitä puhui
Helsingin yliopiston von Wright–Wittgenstein-arkiston kuraattori,
fil.
tri Bernt
Österman.
Hänen tekstinsä on luettavissa Tieteessä tapahtuu -julkaisussa
3/2019.
Syksyllä
1967 von Wright kirjoitti,
että ensinnäkin USA:n
toiminta Vietnamissa ”päivä päivältä muistuttaa yhä enemmän
Hitlerin
Puolassa käymää hävityssotaa”. Tähän hän vielä lisäsi
yllättävänkin vahvan kommentin Yhdysvaltojen silloisen hallinnon
tavasta kyseenalaistaa älymystön protesteja: ”Jotkut hallinnon
edustajat ja muut ’haukat’ puhuvat älymystöstä siihen sävyyn,
joka kuului tapoihin Hitlerin ja Göbbelsin
Saksassa.” Kuitenkin von Wright ainakin vielä tuohon
aikaan löysi myös paljon hyvää Yhdysvalloista ja sen
elämäntavasta: ”Huolimatta
sisäisistä sairauksista ja ulospäin suuntautuvasta
häikäilemättömyydestä Yhdysvallat on toki edelläkävijämaa ja
”the American way of life” on
malli,
jonka noudattamisesta salaa uneksitaan niissäkin maissa, joissa
olosuhteet nyt ovat aivan toisenlaiset.” Tässäkin kohdassa von
Wright rinnasti
Yhdysvallat Saksaan: ”se
antiamerikkalaisuus, joka leviää näinä aikoina, on
oikosulunomainen reaktio. (Samaa olisi lopettaa Goethen
lukeminen raivosta Hitleriä kohtaan.)
Voi
hyvin kuvitella, mitä filosofi nyt sanoisi Putinista
ja
Dostojevskin
lukemisesta.
Östermanin
mielestä von Wright näyttäisi siis tarkoittaneen, että jokaisen
aidon filosofin velvollisuuksiin kuuluisi myös puuttuminen
yhteiskunnallisiin vääryyksiin ja protestoiminen sodan julmuuksia
vastaan. Toisin sanoen von Wright ei kirjoittanut
Vietnam-artikkeliaan vain ihmisenä, vaan myös filosofina – tai
ehkä tarkemmin ihmisenä, joka koki olevansa erityisen velvoitettu
osallistumaan juuri tähän ja tämänkaltaiseen keskusteluun, koska
hän oli filosofi.
kari.naskinen@gmail.com