Kun
politiikantutkija Pekka
Visuri ensimmäisen
kerran 1989 kävi luennoimassa ikäihmisten ylipopistossa Lahdessa,
aiheena oli ”Säilyykö Euroopan kahtiajako”. Tilanne oli jo
silloin
herkässä
vaiheessa. Unkari oli elokuussa 1989 luopunut rajavalvonnasta
Itävallan-rajallaan, DDR:n johtaja Erich
Honecker väistyi
tehtävistään lokakuussa ja Berliinin muuri murtui marraskuussa.
Unkarissa ajateltiin, että se muuttuu oikeaksi tasavallaksi ja
rakentaa suhteensa Neruvostoliittoon Suomen tavoin jonkinlaisen
yya-sopimuksen malliin. Tällaisia ajatusrakennelmia
myötäili myös Mihail
Gorbatshov.
Nyt
Visuri puhui vastaavanlaisessa luentotilaisuudessa Jyväskylän
ikääntyvien yliopistossa, aiheena ”Suomen geopoliittisen aseman
historiaa ja näkymiä”. Visuri on valtiotieteen tohtori, joka
väitöskirjassaan käsitteli Suomen sodanjälkeistä
turvallisuuspolitiikkaa. Upseerinuralla
hän oli 1966-90, ylennetty reservistä everstiksi.
Visurin
luennon kaari alkoi 1600-1700-lukujen vaihteesta. Lähemmäs omaa
aikaamme hän pääsi, kun otti esille Ulkoministeriön muistion
lokakuulta 1962, jolloin ulkoministeri Veli
Merikoski (Suomen
Kansanpuolue) selosti Washingtonissa ulkoministeri
Dean
Ruskille
Suomen
kantaa
Pariisin
rauhansopimuksen
ohjustulkinnan suhteen ja totesi, että
on
luovuttu
ilmatorjuntaohjusten hankinnasta ja
että
Suomi
ostaa
Neuvostoliitosta
vain hävittäjiä.
Pariisin
sopimus esti Suomelta tuolloin ilmatorjuntaohjusten hankkimisen, ja
vasta 1978 alkoi tällaisten
ohjusten
hankinta, kun Neuvostoliitosta
ostettiin
ajanmukaisia keveitä olkapäältä laukaistavia ohjuksia sekä
pääkaupunkiseudun suojaamiseen sopiva alueilmatorjuntaohjus.
Dean
Rusk
sanoi
tuolloin 1962,
ettei hän ymmärtänyt,
miksi
Suomi
edes
oli harkinnut
ilmatorjuntaohjuksia, koska ne ovat kalliita ja vaativat
toimiakseen laajan tutka-
ja
viestiverkoston sekä
lisäävät vaaraa
joutua iskujen kohteeksi.
”Mitä
vähemmän jollakin alueella on sellaisia kohteita, joita kannattaa
ampua, sitä paremmat mahdollisuudet tällä alueella on säilyä
koskemattomana”, sanoi
Rusk.
UKRAINA
JA KRIM
ESILLÄ JO 1992
Puolitoista
vuotta Saksojen yhdistymisen jälkeen presidentti
Mauno
Koiviston ja
liittokansleri
Helmut
Kohlin
keskustelivat
maaliskuussa
1992. Keskustelusta
on tallennettua tietoa Koiviston
arkistossa
(Kansallisarkisto, kotelo
49):
”Kohl kertoi tapaamisestaan 4.3.1992 Gorbatshovin
kanssa. Sanoi: ’Tämä on kuin unta. Saimme Saksan yhdistymisen
aikaan ilman sotaa.’ Gorbatshov oli pitänyt välttämättömänä,
että IVY säilyy eikä katsonut Ukrainan eroamisen voivan toteutua.
Jos Ukraina eroaa IVY:stä, niin Krimin niemimaa eroaa Ukrainasta ja
myös Donin teollisuusalue, jonka asukkaista valtaosa on
venäläisiä.”
”Kohl
sanoi
yleistilanteen parantuneen ratkaisevasti, kun sodanvaara
on poistunut. Olemme käyttäneet miljardeja aseistautumiseen
menneinä vuosina. Nyt luovumme näistä investoinneista.”
”Kohl
totesi IVY:n rakenteen olevan vielä epäselvä. Erilaisia
kehitysprosesseja on menossa eri IVY-maissa. Ukrainan
presidentti Leonid
Kravtshuk
oli sanonut Kohlille neljä viikkoa sitten, että Krim ei irtaannu
Ukrainasta. Nyt Korkein Neuvosto oli ilmoittanut, että Krim
irtautuu. Myös Ukrainan tärkein teollisuusalue irtautuu, koska
siellä asuu venäläinen enemmistö.”
ITÄMERI
ON OLLUT
PITKÄÄN RAUHANMERI
Visuri
piti luentonsa Itämeren
alueen geopoliittisesta
asetelma ennen Nord Stream putkien
räjäyttämisiä. Itämeren
alue ei ole toisen maailmansodan jälkeen ollut
konfliktien
syynä tai aiheuttajana. Sen
strateginen
asetelma ja poliittinen vakaus ovat
vakiintuneet
kylmän sodan jälkeen. Se
on ollut
eräänlaista
sivusta-aluetta
ajankohtaisessa
suurvaltakonfliktissa,
jonka syyt ja painopisteet ovat
muualla.
”Olisi
hyödyllistä jatkaa yhteistyötä ja välttää vakautta
horjuttavia
toimia, horisontaalista eskalaatiota”, sanoi
Visuri.
Sotakalustoa Venäjällä Itämerellä kuitenkin
on. Brittiläisen
tutkimuslaitoksen IISS:n
The Military Balance -vuosikirjan
mukaan
kuitenkin pienentyneitä määriä:
-
Venäjän
Itämeren-laivastolla
oli vuonna 1991 noin 40 sukellusvenettä, 5 risteilijää, 5
hävittäjää, 29 fregattia ja noin 300 pientä alusta.
-
Vuonna 1995 oli 9 sukellusvenettä, 3 risteilijää, 2 hävittäjää,
18
fregattia ja noin 150 pientä alusta. Laivasto rappeutui
nopeasti.
- Vuonna 2001 aluskalustoon kuului 2 sukellusvenettä
ja
muutama
pinta-alus.
-
Vuonna 2011 oli 2 sukellusvenettä, 2 hävittäjää ja 3
fregattia.
- Vuonna 2013 oli
3
sukellusvenettä, 7 hävittäjää tai fregattia.
- Vuonna 2016
oli
2 sukellusvenettä, 8 hävittäjää.
Suomi
on tässä geopoliittisessa asetelmassa edelleen rajamaa niin kuin
ennenkin, kuten Visuri veti yhteen:
•
Eurooppa ja maailma on
yhä
jakautuneena blokkeihin.
• Läntinen maailma ja Itäinen
maailma vastakkain.
• Euroopan unioni on
Ukrainan
sodan osapuolena, mutta ei sodankävijänä.
• Naton laajennus
Venäjän rajoille (Yhdysvaltojen johdolla).
• Suomi EU:n ja tulevana
Naton jäsenenä on entistä voimakkaammin Venäjän
rajamaa.
• Suomen yhteydet itään katkaistu - ”elämää
muurin varjossa”.
• Eteläinen maailma ei halua osallistua
lännen ja idän kiistoihin.
kari.naskinen@gmail.com