Ryhmäteatterin
uusi näytelmä Vaellus
lähtee
liikkeelle monille tutusta tilanteesta, työhyvinvointipäivän tai
työkyvyn
ylläpitoon ja terveyden edistämiseen tähdätyn
virkistyspäivän
alkamisesta.
Karunlahden seurakunnan kuusi työntekijää ovat kirkkoherran ja
työhyvinvointiohjaajan johdolla lähdössä vaellukselle Lappiin.
Myös kirkon väki tarvitsee välillä
arkityöstä
irtautumisia – tai ehkä juuri he –, koska tällaisiin
”hyviin ihmisiin” kohdistuu tavallista enemmän paineita. Anna
Krogeruksen näytelmässä
seurakunnan työntekijät ovat työstään rasittuneita ja
hetkellistä irrottelua kaipaavia siinä missä muutkin. Mukana on
painava ristikin jonkinlaisen pyhiinvaelluksen symbolina, mutta
muuten henkilöstö- ja muut ongelmat ovat samanlaisia kuin
työyhteisöissä yleensäkin,
on johtamis-, kommunikaatio- ja motivaatio-ongelmia, ja rahaakin
saisi olla enemmän.
Ero
on vain siinä, että tilitoimiston tai putkiurakointiyrityksen
vaelluksella ei valkoisen poron näkeminen aiheuttaisi samanlaista
pelkoa
kuolemanläheisyydestä
kuin Karunlahden porukan keskuudessa. (Enkä
minä muista yhtään työpaikan tyky- tai virkistyspäivää ilman
kossua, jota karunlahtelaisten
vaelluksella ei ole.)
Kymmenen
vuotta sitten Ryhmäteatteri esitti Lauri
Maijalan kirjoittaman
Ylihuomenna
hän tulee, ja
Jeesushan sieltä Tallinnan-laivalta
tuli kappelinrakennustyömaalle. Vaelluksessa
ei
Jeesusta näy, tai jos se on se poro – vai
onko se sittenkin vain Mirjami
Kuosmanen?
Käsiohjelmassa
Anna Krogerus sanoo, että näytelmää kirjoittaessaan hän tuli
tehneeksi tiliä omiin juuriinsa liittyvän kristillisen
kulttuuriperimän kanssa, erityisesti suhteessa naisena olemiseen,
alas painettuun naiselliseen voimaan ja seksuaalisuuteen.
Ajankohtaisia aiheita jatkuvasti kirkossa.
”Ainakin
Jeesus Kristus oli mies”, sanoo joku vaeltajista. ”Niin mutta
miten se itse ajatteli”, toinen vastaa.
Pelkästään
kirkkoa ja siihen sitoutuneita ihmisiä tämä
tragikomedia
ei kuitenkaan käsittele. Kun Ryhmäteatteri ja Anna Krogerus
joulukuussa 2019 alkoivat kehitellä Vaellusta,
hän ja näyttelijät irrottautuivat keskustelemaan asiasta. Tultiin
jotenkin sellaiseen tulokseen, että teatterilla ja kirkolla ovat
yhteiset juuret kristinuskoa ja länsimaista teatteria vanhemmissa
rituaalikulttuureissa. Molemmat ovat olemassa tuodakseen
yhteiskuntaan muitakin arvoja kuin rahan arvon, vaikka kumpikin ovat
syvästi riippuvaisia talouden rakenteista.
Penkkirivejä
yritetään täyttää sekä kirkoissa että teattereissa. Kirkosta
eroaminen on lisääntynyt vuosi vuodelta ja koronavuodet ovat
jättäneet teatterikatsomoihin loven, joka ei ainakaan lähivuosina
ala täyttyä, kuten tuoreimmat tutkimustulokset osoittavat.
Anna
Krogeruksen teksti käsiohjelmassa on harvinaisen
perusteellisesti näytelmän
sisältöä, myös
vertauskuvallista,
selittävä, niin
että
katsoja pääsee helpolla. Voi keskittyä hyvien näyttelijöiden
hyvään esitykseen, eikä tarvitse koko ajan pohtia syntyjä syviä.
Jotain keski-iän kriisistä kuitenkin jouduin
pinnistelemään,
vaikka sen vaiheen olen jo ohittanut, mutta omat arpensa se on
jättänyt. Karunlahden
seurakunnan
vaeltajat ovat keski-ikäisiä, on paineita, on asioita
hampaankolossa, on oman elämän ongelmakohtia ja kaikkea tätä
tavallista. Omaa polkuaan on silti jatkettava eteenpäin, ei siinä
auta edes ristin kantaminen, jos reitti ei muuten ole selvä.
Reitiltä
voi eksyäkin, eikä apua heti saa, kun kännykälle ei ole kenttää,
kuten vaeltajat huomaavat. Eikö kukaan missään kuule? Kuka se joku
olisi, joka kuulisi?
Henkilöt:
- Seurakunnan
esihenkilö, kirkkoherra, josta tehty valitus tuomiokapituliin (Pihla
Penttinen)
-
Srk:n nuorisotyöntekijä (Santtu
Karvonen)
-
Srk:n kappalainen, joka on
ohitettu
virkanimityksessä (Robin
Svartström)
-
Srk:n suntio, joka ratkoo raamattuaiheisia sanaristikoita (Minna
Suuronen)
-
Epäpätevä vt. kanttori (Lassi
Alhorinne)
-
Työhyvinvointiohjaaja,
jonka
tehtäväksi piispa on antanut srk:n taloudenhoidolle asetettujen
uusien tavoitteiden edistämisen tällä vaelluksellakin (Sari
Mällinen).
Näytelmän
on ohjannut Laura
Jäntti (”Pelastuuko
oma nahka ja jääkö kärsivän lähimmäisen Getsemane
huomaamatta?”)
kari.naskinen@gmail.com