WSOY:n Docendo-kustantamo on
väkinäisesti sitonut John le Carrén (1931
- 2020) viimeisen
romaanin nimen kirjailijan kuolemaan. Syksyllä 2021 ilmestynyt
Silverview on
nyt ilmestynyt suomeksi nimellä Viimeinen
henkäys. Alkuperäinen
nimi on suoraan kirjan oleellisesta sisällöstä, on MI6:sta
eläkkeelle jääneen
Lähi-idän analyytikon kotitalon nimi. Kirja on tuttua le Carréa,
ja
koska niin on, harmitttaa vain, että sivuja ei ole kuin 220. Kyllä
juoni tulee peratuksi tälläkin sivumäärällä, mutta
lukunautintoa saisi enemmän vaikka sata sivua suuremmasta
kirjasta.
Tapahtumat sijoittuvat Pohjanmeren pieneen
rannikkokaupunkiin, johon Lontoon pankkimaailmaan kyllästynyt Julian
Lawndsley on muuttanut ja perustanut sinne kirjakaupan.
Asiakaskuntaan liittyy pian puolalainen emigrantti
Edward Avon, joka osoittautuu entiseksi kommunistiksi ja Britannian
ulkomaantiedustelun entiseksi agentiksi. Avon on naimisissa sen
Lähi-idän ekspertin Deborahin kanssa. Sitten MI6:ssa otetaan esille vanha kylmän sodan aikainen
tietovuoto
ja sitä alkaa selvittää MI6:n sisäisen turvallisuuden päällikkö
Stewart Proctor, joka le Carrén lukijoille tuo mieleen George
Smileyn. Niin käynnistyy taas tuttu sirkus: MI6,
Whitehall, CIA, Pentagon, Nasa. Vuodon selvittäminen vie tutkinnan
vanhaan kommunistiseen Itä-Eurooppaan ja Lähi-itään. Ensin le Carré tuttuun tyyliinsä pyörittää henkilöitä kuin kissaa kuuman puuron ympärillä, kunnes lukijallekin alkaa vähin erin palat loksahdella kohdalleen.
Tämän le Carrén 26. romaanin
valmisti julkaistavaksi hänen poikansa Nick
Cornwell, joka
alkuperäisteoksen
jälkisanoissa kirjoittaa, että prosessi oli hänelle
"enemmän maalauksen retusointia kuin romaanin viimeistelyä".
Lisäksi hän sanoo isänsä pidättäytyneen julkaisemasta kirjaa
aikaisemmin, koska se "tekee jotain, mitä missään muussa le
Carrén romaanissa ei ole koskaan ollut”: Silverview
osoittaa MI6:ssa olevan erilaisia ryhmittymiä, jotka eivät aina ole
ystävällisiä niitä periaatteita kohtaan, joita sen pitäisi
vaalia – ”ja lopulta ei ole enää varmaa, voiko se oikeuttaa
itsensä”, kirjoittaa Cornwell.
Koska osa tapahtumista
sijoittuu kirjakauppaan, on puhetta myös kirjallisuudesta.
Merkittävin teos on samoilla rannikkoseuduilla vaikuttaneen
saksalaissyntyisen G.W. Sebaldin Saturnuksen
renkaat (1995);
Lawndsley
ottaa
kirjan salaperäiseen
tapaamiseen tunnistamismerkiksi rintapieleen pantavan neilikan
sijasta. Le Carré ei kerro Saturnuksen
renkaiden sisällöstä,
mutta siinä Sebald
ottaa esille 1942-44 Jugoslaviassa tuhansia partisaaneja ja siviilejä
teloittaneen Armeijaryhmä E:n, jonka tiedustelupalvelussa toimi
nuori wieniläinen juristi
Kurt Waldheim.
Tekemistään muistioista tämä luutnantti sai Kroatian
fasistijohtajalta Ante
Pavelicilta hopeisen
urhoollisuusmitalin. Sebald ei fasistiluutnantin nimeä mainitse,
mutta kaikki tietävät, että kyseessä oli Kurt Waldheim.
The Guardian valitsi
Silverviewin
vuoden
2021 viiden parhaan
jännityskirjan joukkoon. On
tähän kuitenkin vielä todettava, että parhaimmillaan le Carré
oli kuitenkin niissä romaaneissa, joissa liikutaan kylmän sodan
jyrkässä ja
jännittävässä vastakkainasettelussa,
ja muutenkin kuin takautumina menneitä munauksia
setviessä.
kari.naskinen@gmail.com