Onnellisella kansalla asiat ovat huonosti

Millä ihmeen konstilla ne saavat vuodesta toiseen sellaisen tuloksen, että suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa? Kuitenkin täällä ovat asiat aina huonosti. Jääkiekon MM-kisoissakin mitalienjakajina olivat vain Kummola ja kaksi muuta miestä, ei siis yhtään naista. Loppuottelua oli katsomassa myös Sanna Marin, joka kuitenkin näytti hörpänneen siellä lasillisen valkoviiniä. Oliko takuulla ostanut omilla rahoillaan? Kyllä näiden kanssa hermot menee.

Eikä tässä kaikki. Sanna Marin kävi myös Bilderberg-kokouksessa, ja on epäiltävissä, että kutsuvieraat saivat siellä ilmaiseksi ruokaa ja juomaa.

Olisi mielenkiintoista selvittää maailmanlaajuisesti, paljonko ihmiset olisivat valmiita maksamaan siitä, että naapurille tulossa oleva lottovoitto peruttaisiin arvontakoneessa ilmenneen vian takia. Mitenhän olisi Suomessa, kyllä ainakin satasen voisi noin hyvään tarkoitukseen panna?

Isänmaalliset asiatkaan eivät Suomessa ole kunnossa. Kun gallupeissa kysyttiin, pitääkö Suomen hakea Naton jäsenyyttä, niin 15-25 prosenttia vastasi, että ei. Näin paljon on siis Putinin trulleja keskuudessamme.

Lappeenrannassa asiat sentään pantiin järjestykseen, kun bussilinja Z muutettiin X-linjaksi. Lappeenrantaan onnellisuus palasi.

Isänmaan perusasialla pitää aina olla. Yksi sellainen liittyy maahanmuuttajiin. Kaikki oikeat perus-, kanta- ja aitosuomalaiset eivät voi olla onnellisia muunmaalaisten änkeämisestä tänne. Kohtahan niitä on enemmän kuin meitä ihtiämme.

Maailman onnellisimman kansan varjopuolesta raportoivat päivittäin iltapäivälehdet. Niiden suurin vihollinen on Sanna Marinin hallitus, joka voi vain epäonnistua: jos se toteuttaa hallitusohjelmansa, se saa aikaan tuhoa, mutta jos ei toteuta, se ei saa aikaan mitään. Entiset journalismin professorit Heikki Luostarinen ja Raimo Salokangas kirjoittavat Kanava-lehden uusimmassa numerossa 4/2022, että ip-lehdistä pahemman eli Iltalehden kieli näissä asioissa ei ole ”pelkästään kriittistä, vaan usein kohteitaan halventavaa ja naurunalaistavaa. Nolaaminen ja julkinen häpäisy ovat polarisoituneen lehtikielen normeja.”

Nimenomaan Sanna Marin pilaa suomalaisten onnellisuutta. Pukeutuu liian hienosti, viimeksi oli päällään lähes bikinit, kun heitti koripalloa pihalla. Ei voi sietää. Varmaan myös tämänpäiväinen lehtikuva Ruotsin, Norjan ja Suomen pääministereiden tapaamisesta saa moitteita, koska Sanna Marin erottuu kauniilla pukeutumisellaan ja ulkonäöllään. Tarja Halonekin pukeutui sillä tavalla paremmin, ettei hänen vaatetustaan tarvinnut kadehtia.

Vähän helpotusta ja vastinetta MM-lätkän epäonnistuneeseen palkintoseremoniaan toi sentään se, että sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikössä havaittiin olevan vain naisia, koska päteviä tämän alan miehiä ei ole löytynyt.

SUOMALAISTA BUSSI-
PYSÄKKIÄ VOI RAKASTAA

Onneksi kaikilla ei kuitenkaan mene yhtä huonosti. Televisiosta tuli äskettäin dokumenttielokuva Kultainen maa, jossa kerrottiin somalipakolaisten elämästä. Nelilapsinen perhe oli pitkään Suomessa asuneena palannut Somalimaahan, jossa perheenpää Mustafe Hassan ryhtyi kaivosyrittäjäksi. Hanke onnistui ja kahden vuoden kuluttua he tulivat Suomeen lomareissulle.

Perheen kaikki neljä lasta ovat Suomessa syntyneitä. Heille Suomi on unelmamaa. Lomamatka Suomessa alkoi lentokentältä, josta isä ilmeisesti oli vuokrannut auton. Yksi tytöistä katsoi auton ikkunasta tuttuja metsämaisemia, joita oli tullut ikävä. Sitten tyttö näki bussipysäkin ja riemastui – hei bussipysäkki, ihana nähdä taas – ja hei, nyt liikennevalot…

Elokuvassa käsitellään paljon lasten sopeutumista uuteen kulttuuriin ja oloihin Somalimaassa. Lapsista olisi kivempaa palata Suomeen, jossa on kaikkea. Bussipysäkkejäkin. He eivät kuitenkaan kaksi vuotta täältä poissa oltuaan tienneet, että Suomea hallitsee nykyisin tamperelainen noita-akka, jonka takapuoltakin vihataan, koska se näytti yhdessä lehtikuvassa sopusuhtaisen kauniilta. Eivätkä tiedä sitäkään, että Suomessa on maailman pahin taitettu indeksi ja maailman kallein bensa.

kari.naskinen@gmail.com