Asiaa rivien välissä

Maltalainen kirjailija Nadia Mifsud kertoi viime viikolla Lahden kansainvälisessä kirjailijakokouksessa, että maltan kielessä ei ole rakastelemista tarkoittavaa sanaa. On tietenkin rakastuminen ja rakastaminen, mutta fyysistä toimintaa tarkoittava rakasteleminen puuttuu. Kirjailijakokouksen teemana oli ”Rivien välissä”, ja Maltalla joudutaan rakasteleminen ilmaisemaan jotenkin rivien välissä. Sitä Nadia ei kuitenkaan sanonut, että kyllä kai Maltallakin on asiaa kuvaavia slangisanoja, kuten meillä hässiminen, kiksauttaminen, naiminen, nussiminen, paneminen, bylsiminen, kärjen kastaminen, pukille pääsy jne. Paneminen varsinkin on tullut niin yleiseksi tätä asiaa tarkoittavaksi ilmaisuksi, että monet eivät enää kehtaa panemista käyttää sen oikeissa yhteyksissään, vaan puhuvat sen sijasta laittamisesta, mikä ei kuitenkaan ole synonyymi panemiselle.

Denzel Washington sanoo elokuvassa Fences (2016), että jos ostaa torilta tai kadulta melonin kolme kertaa samalta naiselta, se tarkoittaa, että haluaisi tehdä läheisempää tuttavuutta.

Mitä siis voi olla rivien välissä, mitä on pantava rivien väliin, kun ei voi kirjoittaa suoraan riveille, miten rivien välissä olevia asioita osataan tulkita oikein? Parhaan luennon asiasta piti latvialainen kirjailija Inga Žolude, jonka kuvailut rivien välissä ilmaisemisesta Latvian neuvostoaikana muistuttivat jonkin verran sitä, millainen oli tilanne Suomessa Neuvostoliiton naapurina sotien jälkeen.

Latviassa asetelma oli tietenkin pahempi. Isäntävaltiota ei voinut puolella sanallakaan suututtaa, joten kaikki kritiikki oli taitavasti aseteltava rivien väliin sekä painetussa tekstissä että virallisissa puheissa. Siellä uhkana olivat neuvostoviranomaisten rankaisutoimet, joita meillä ei tarvinnut pelätä muiden kuin joidenkin poliitikkojen, jos mielessä oli vielä eteneminen uralla. Eikä Suomessa tarvinnut pelätä kyydityksiä Siperiaan.

Harmi, etten voi tähän ottaa suoria lainauksia Inga Žoluden luennosta, koska kopiokoneita ei enää ole. Aina tätä ennen kirjailijakokouksessa on ollut mahdollista saada luennot jälkikäteen myös A-nelosliuskoina, mutta enää ei näin vanhanaikaista teknologiaa ollut käytössä.

Suomessa asiat ovat nyt joka tapauksessa hyvin ojennuksessa. Rivien väliin ei tarvitse piilottaa mitään. Meillä pitää nyt nimenomaan korostaa lopullista istuutumista lännen syliin. Latviasta sen sijaan ei voi olla ihan varma, ollaanko siellä vähän varpaillaan Ukrainan tapahtumien takia, vaikka Naton jäsenyys onkin jo plakkarissa. Suomessa Nato-jännitys vielä jatkuu.

Latvia on myös sikäli erilaisessa asemassa kuin me, että siellä on iso venäläisväestö, jota se oli joutunut ottamaan vastaan. Neljännes Latvian asukkaista on venäläisperäisiä. Tämä oli yhtenä kiusaavana piirteenä siinäkin vaiheessa, kun Neuvostoliiton hajoaminen kävi selväksi. Kovan linjan kommunistit perustivat Latvian kansallisen pelastuskomitean ja neuvostoarmeija toi maahan samanaikaisesti lisäjoukkoja. Tammikuun 20. päivänä 1991 Neuvostoliiton poliisin OMON-joukot iskivät erikoisoperaatiossa Latvian sisäministeriöön Riiassa ja tappoivat siinä rytäkässä viisi siviiliä. Tämä vain kiihdytti Latvian itsenäistysmishaavetta ja 3.3.1991 järjestetyssä kansanäänestyksessä 74 prosenttia oli itsenäisyyden kannalla. Itsenäisyys palautettiin 21.8.1991.

Suomessa ei venäläisiä ole kirjoilla kuin alle 90 000 ihmistä. Heidän joukossaan on joistakin pienistä mielenilmauksista päätellen muutamia Z-hörhöjä, mutta eivätköhän täällä asuvat venäläiset yleisesti ottaen ole niin tyytyväisiä oloonsa Suomessa, ettei Putin-faneja juurikaan ole, ei edes rivien välissä.

kari.naskinen@gmail.com