Toiset perivät omaisuuden, toiset joutuvat naimaan omaisuuden. Jane Austenin romaani Järki ja tunteet (1811) on alusta loppuun kiinni rahassa. Hämeenlinnan Teatterin näytelmäversio alkaa Henry Dashwoodin kuolinvuoteen äärellä, jossa surua keskeisempi asia on omaisuus. Jo parin kolmen minuutin kohdalla otetaan esille raha. Koska Dashwoodin kartano jää perinnöksi herra Dashwoodin pojalle edellisestä avioliitosta, joutuvat tyttäret äitinsä kanssa muuttamaan pois pienen vuosittain saamansa perintösumman varassa.
Tuttu tarina myös elokuvasta ja kahdesta tv-sarjaelokuvasta. Sen verran vain on tiivistetty, että tyttäriä on kolmen sijasta nyt kaksi, Elinor ja Marianne. Näinkin asia tulee hyvin selväksi. Tytöt ovat kauniita, joten asioiden pitäisi periaatteessa lutviutua, sillä rikkaita miehiä kyllä löytyy. Näin yksinkertaista se ei kuitenkaan ole, koska joukossa on myös ketaleita, ja ikäkin on sellainen asia, joka panee miettimään. Elinor on 19 ja Marianne 16 – miten sitä nyt jonkun 35-vuotiaan miehen kanssa menisi naimisiin. No jaa, rahan takia, mutta eihän se silloin mikään miehen ja naisen oikea avioliitto olisi. Vaan ei auta mikään, ei edes ylpeys ja ennakkoluulo.
Rakkausasiat ovat näin ollen mutkikkaita. Pettymyksiä kohdatessaan Elinor hillitsee itsensä, kun taas suoraviivaisempi Marianne menee kokonaan tolaltaan. Onneksi loppu on kuitenkin onnellinen. Tytöt ovat tietenkin näytelmän keskipisteessä ja onnistuvat erinomaisesti. Herttainen Marianne on Teatterikorkeakoulusta 2016 valmistunut Pihla Maalismaa (kuvassa vas.), joka tällä hetkellä on freelancer, ja rempseämpi Elinor on teatteritaiteen maisteriksi viime vuonna valmistunut Elviira Kujala. Molempien sydän- ja taloussurut välittyvät katsomoon syvästi. He ovat nyt vierailijoina Hämeenlinnan Teatterissa, ja muutenkin vierailijoita on monta, koska teatterilla on omia näyttelijöitä vain seitsemän.
Satu Rasila tuo näytelmän teeman käsiohjelmassa myös nykyaikaan, jossa sentään ei tarvitse yhtä ankarasti tasapainoilla järjen ja tunteen kanssa kuin 210 vuotta sitten: ”Nykyään taloudelliseen selviytymiseen on muitakin keinoja kuin avioliitto, mutta millaisen arvon me itse kukin annamme järjelle ja tunteelle elämässämme. Onko kyynisyys älykkyyden merkki ja suuret tunteet pateettisia? Tekeekö järki meidät vahvoiksi ja tunteet heikoiksi?”
Romaanin englanninkielinen nimi on Sense and Sensibility. Sense-sanan voi kääntää myös aistiksi, vaistoksi ja herkkyydeksi. Oleellista kai lisäksi on, etteivät järki ja tunteet tee toisiaan tarpeettomiksi. Parasta on niiden hyvä tasapaino.
Niin arka oli tämä naisasialiikettä esiin nostanut aihe silloisessa täydellisessä miesten maailmassa, kun Jane Austen ensimmäisen kirjansa kirjoitti, että se julkaistiin hänen nimensä sijasta nimimerkillä ”a Lady”.
kari.naskinen@gmail.com