Oranssia ja mustaa

Z-junia ei saisi olla, koska Venäjän sotarikollisjoukot käyttävät Z-kirjainta jonkinlaisena epävirallisena tunnuksenaan. Me täällä muualla voisimme kääntää Z:n vaakasuoraan, jolloin siitä tulisi N.

Hankalampi tapaus on oranssi-musta nauha, jota käytetään joidenkin kunniamerkkien yhteydessä. Siitä on tullut Venäjällä toisen maailmansodan voiton symboli, jota ihmiset heiluttavat viireinä taas Voitonpäivänä 9.5. Hankala siksi, että oranssi-musta raidoitus on myös perinteisissä Lahden Reippaan viirupaidoissa.

Oranssi ja musta ovat peräisin Pyhän Gregoriuksen ritarikunnan kunniamerkin nauhasta. Se oli Venäjän keisarikunnan korkein kunniamerkki, mutta kommunistisen vallankumouksen jälkeen se poistettiin ja otettiin uudestaan käyttöön vuonna 2000.

Mitenkähän tässä nyt pitäisi menetellä? En ole koskaan rakastanut esineitä enkä asioita enkä tuntemattomia ihmisiä, mutta jos rakastamisen sijasta puhuu pitämisestä, niin erikoisen paljon olen pitänyt esimerkiksi Tolstoista, Tshehovista, Eisensteinista, Tarkovskista, Tshaikovskista, Musorgskista ja Hvorostovskysta. Mahdotonta kyllä on yhden Putinin takia hylätä näitä. Ei edes Tshaikovskia, vaikka hänen pianokonserttonsa poikkeuksellisesti edustikin palkintojenjaossa Pekingissä Venäjää.

Taaskin tuli luetuksi yksi Neuvostoliittoa koskeva kirja, ruotsalaisen Staffan Skottin esseekokoelma, jossa käsitellään Leniniä, Stalinia ja muita tuttuja neukkuja. Kun yhdessa esseessä kerrotaan runoilija Sergei Jeseninistä, siinä on sen verran läheinen tyyppi, että hänen muotokuvansakin on seinällämme.

Joskus 1980-luvun alussa olin käymässä Mossen tehtaalla Moskovassa, ja sillä reissulla ostin peltisen taideteoksen, johon oli maalattu tai painettu Jeseninin kuva.Mahtaako olla samaa peltiä, josta Mosset tehtiin? Jesenin itsekin liittyi sillä tavalla autoasiaan, että hän oli vähän aikaa naimisissa kuuluisan amerikkalaisen tanssijan Isadora Duncanin kanssa, ja tämä kuoli erikoisessa auto-onnettomuudessa: Isadoran pitkä kaulahuivi tarttui avoauton takapyörään ja kiristyi hänen kaulansa ympärille ja katkaisi niskan. Tuo karmea tapaus on mukana myös Karel Reiszin ohjaamassa elokuvassa Isadora (1968), jossa nimihenkilöä esittää Vanessa Redgrave. Ainakin elokuvassa auto on Bugatti Type 35. (Enkä ota peltistä taideteosta pois seinältä.)

Skottin kirja on nimeltään Leninin rakastajatar ja muita venäläisiä kohtaloita (2000). Rakastajatar oli ranskalainen bolshevikki Inessa Armand, joka tapasi Leninin ensimmäisen kerran 1909. Leninin vaimo Nadezhda Krupskaja sai pian asetelmasta selvän, mutta antoi sen olla. Puolueen sisälläkin tilanne tunnettiin hyvin, mutta epäsovinnaiset rakkaussuhteet eivät häirinneet.

Inessa oli kaunis ja charmikas, hoikka, vihreät silmät, Leniniä neljä vuotta nuorempi ja sai Krupskajan näyttämään entistä harmaammalta. Kirjailija Ilja Ehrenburg sanoikin, että ”tarvitsi vain vilkaista Krupskajaa tajutakseen, ettei Lenin ollut kiinnostunut naisista”. Paitsi sitten Inessasta, minkä lisäksi Leninillä oli muitakin satunnaisia rakastajattaria, joten Ehrenburg oli väärässä. Ainoa ongelma oli, että Inessa oli ketjupolttaja. Ilmeisesti tupakkaan ja todistetusti ainakin koleraan Inessa kuoli 1920.

Yksi kirjassa esiteltävä henkilö on ranskalainen markiisi Alphonse de Custine, joka 1839 matkusti Venäjälle tutustumaan elämänmenoon siellä. Hän tuli kuuluisaksi matkakirjoistaan, joista Venäjää koskenut oli ylivoimaisesti tunnetuin. Ilmestyttyään se kiellettiin Venäjällä, mutta 1920-luvulla kirja sallittiin, koska senkin avulla voitiin neuvostokansalaisille osoittaa, miten huonosti asiat olivat olleet tsaarin Venäjällä.

Custinen havainnot eivät ole vieläkään vanhentuneet: ”Kaikki nauttivat pystyessään miellyttämään hallitsijaansa kätkiessään ulkomaalaisilta osan totuudesta. - - - Venäjän poliittinen järjestelmä ei kestäisi 20 vuoden seurustelua Länsi-Euroopan kanssa.”

Sota-asioitakin Skottin kirjassa käydään läpi. Stalinin johtamistavasta esimerkki: muutamassa vuodessa Stalin teloitutti viidesta marsalkasta kolme, armeijan 15 ylipäälliköstä 13, armeijakunnan 57 kenraalista 50, yhdeksästä amiraalista kahdeksan, korkeimman puolustusneuvoston 108 jäsenestä 98 ja kaikki yksitoista varapuolustusministeriä. Sitten kun Saksa kesällä 1941 hyökkäsi, kävi selvästi ilmi, miten vaikeaa oli kaikkien näiden vakanssien täyttäminen. Mitähän historiankirjat myöhemmin kertovat Putinin toiminnasta?

kari.naskinen@gmail.com