Lahden diakoniasäätiö on julkaissut diakoniajohtajansa Anne-Maria Karjalaisen tohtorinväitöskirjan painettuna. Aiheena on ”Hyvinvointi ja kansalaisuus neljän suurimman puolueen eduskuntavaaliohjelmissa 1991 - 2019”. Suomessa kaikki puolueet ovat ideologiastaan riippumatta olleet melko yhtenäisesti pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin kehittämisen kannalla toisen maailman sodan jälkeen. Malli on rakennettu pitkälti vasemmistopuoluevetoisesti, mutta muut puolueet ovat tukeneet mallin rakentumista. Puolueiden rinnalla hyvinvointivaltion muotoilusta ovat vastanneet työväen- ja ammattiyhdistysliike, mutta niin, että myös työnantajien intressit ovat tulleet huomioiduiksi.
Kaikki neljä puoluetta joka tapauksessa korostavat kansalaisten oikeutta julkisrahoitteisiin hyvinvointipalveluihin ja korostavat julkisen vallan roolia hyvinvoinnin takaajana. Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelmissa erottuu kuitenkin muista puolueista poikkeava, jännitteinen tapa puhua kansalaisista: painotetaan kansalaisten kykyä tehdä omia päätöksiään. Persut korottavat ”tavallisen kansalaisen” oman elämänsä toimijaksi, jolla on valtaa tehdä päätöksiä sekä oman elämänsä suhteen että valtaa toimia yhteiskunnassa kansanvaltaisena päätöksentekijänä. Tähän linkittyy puolueen vaaliohjelmissa myös puhe edustuksellista valtaa käyttävästä ”eliitistä”, jota nimitetään ”kiusaajiksi”. Anne-Maria Karjalainen sanoo perussuomalaisten haastavan tällaisella puheella edustuksellisen demokratian rakenteita.
”Ristiriitaista on kuitenkin se, että samoissa vaaliohjelmissa ihmisten ei sallita toimivan ´liian´ itsenäisesti, vaan tarkemmin määrittelemättömän yhteiskunnan hallinnassa. Kaikkia kansalaisen arjen asioita ei siis kuitenkaan saa jättää vain heidän oman vastuun varaan”, todetaan väitöskirjassa.
Persut tuo hieman uutta näkökulmaa hyvinvointia ja kansalaisuutta koskevaan keskusteluun, mutta eivät millään muotoa haasta palvelujärjestelmän olemassaoloa sinänsä. Oikeastaan päinvastoin: puolue näkee uusia uhkia palvelujärjestelmän olemassaololle ja nostaa näitä uhkia politiikanteon keskiöön. EU-vastaisuus ja myöhemmissä vaaliohjelmissa myös maahanmuuttovastaisuus läpäisevät puolueen ohjelmissa hyvinvointi- ja kansalaisuuspuhetta. Tämäkin puhe linkittyy palvelujärjestelmään; sekä EU että maahanmuutto nähdään uhkana ensisijaisesti suomalaiselle palvelujärjestelmälle ja vasta toissijaisesti hyvinvoinnille ja kansalaisuudelle.
Kaikkien puolueiden vaaliohjelmissa hyvinvoinnista puhutaan myös talouspainotteisesti: pidetään tärkeänä, että Suomi säilyttää kilpailukykynsä ja suomalaisten hyvinvointi on yksi tae valtion kilpailukyvylle. Eduskuntavaaliohjelma-analyysi toi esiin, että talouteen liittyvä puhe hyvinvoinnista kytkeytyy talouden ja vastuun teemoihin. Vastuunäkökulma sisältyi kaikkien neljän puolueen ohjelmiin, mutta näkökulman sisällä esiintyi puoluekohtaisia painotuseroja. Keskustan ohjelmissa korostui muita puolueita enemmän ihmisen itsensä tai määrittelemättömän lähipiirin vastuu hyvinvoinnista. Kokoomus vastuuttaa myös ihmistä itseään hyvinvoinnin rakentamisesta vastavoimana passiiviselle ”hyvinvointivaltioturismille”. Kuitenkin kaikilla puolueilla hyvinvointipalvelujärjestelmä on kyseenalaistamaton pohja, jolle nimenomaan valtion vastuu suomalaisten hyvinvoinnista rakentuu.
ÄKKIKÄÄNNÖS KEKKOSEN
HALLITUKSEN AIKANA
Väitöskirjassa käydään läpi myös hyvinvointivaltion syntyä. Vasemmistopuolueiden lisäksi Maalaisliitto/Keskustapuolue on ollut merkittävässä roolissa suomalaisen hyvinvointivaltion juurtumisessa: vielä ennen sotia Maalaisliitto kannatti kireää rahapolitiikkaa ja ns. yövartijavaltiota, mutta sotien jälkeen sen politiikka alkoi muuttua. Vuonna 1954 SDP ja Maalaisliitto muodostivat Urho Kekkosen viidennen hallituksen, jonka ohjelmaa on kuvattu Maalaisliiton osalta ”äkkikäännökseksi”. Siinä hallituksessa oli SDP:llä enemmistö 7-6 (+ yksi virkamiesministeri).
Myös kommunistit ovat olleet hallituksissa mukana sotien jälkeen ja heille on luonnollisesti sopinut suomalaisen hyvinvointivaltiomallin synnyttäminen.
Myös Kokoomus katsoi sotien jälkeen sosiaaliturvan lisäämisen ja yhä paremman elintason takaamisen tärkeäksi kaikille yhteiskuntaluokille. Kokoomuksessakin katsottiin Suomen olevan sotien jälkeen ahdingossa ja sosiaalipolitiikan nähtiin olevan tie siitä ulos. Kokoomuksen kannattajien kannalta on oleellista, että myös keskiluokka on hyötynyt hyvinvointivaltion kehittämisestä.
Kaikki puolueet ovat tietyllä tavalla kannattaneet sosiaalireformistista ajatusta, ja heikoimpien väestöryhmien aseman parantaminen julkisen palvelujärjestelmän avulla on sopinut kaikille puolueille.
Sodanjälkeisiä vuosia 1980-luvun loppuun saakka voi luonnehtia hyvinvointivaltion rakentamis- ja laajenemisvaiheena, ja tämä malli on omaksuttu niin kokonaistavaltaisesti, että hyvinvointivaltiosta on tullut Suomelle elintärkeä ja osa identiteettiämme.
PERUSIDEOLOGIAT JA
KANSALAISUUSKÄSITYS
Vaaliohjelmista 1991 - 2019 ja politiikantutkijoiden analyyseista on voinut selvittää myös puolueiden perusideologiat ja kansalaisuuskäsitykset:
SDP perustettiin 1899 ajamaan työväen asiaa. Nyttemmin puolue on keskiluokkaistunut: se on siirtynyt painottamaan yksityissektorivetoista työllisyyttä, tavoitellut keskiluokan äänestäjiä ja hyväksynyt markkinatalouden. SDP:n kansalaiskäsitys rakentuu monelta osin vastakkainasettelulle työnantajien/porvarien ja työntekijöiden välille sekä nojaa kansalaisten sosiaalisten perusoikeuksien korostamiseen.
Kokoomus korostaa olevansa aatepuolue, eikä muka [väitöskirjassa ei muka-sanaa ole] rajaa toimintaansa minkään tietyn yhteiskuntaluokan etujen ajamiseen. Puolueen liberalistinen kansalaisuuskäsitys on, että ihmisen on itse saatava päättää itseään koskevista asioista.
Suomen Keskusta (alunperin Suomen maalaisväestön liitto ja Etelä-Pohjanmaan nuorsuomalainen maalaisliitto) on 1970-luvulta alkaen kehittynyt yleispuolueeksi. Puolueen kansalaiskäsitys on liberalistista, negatiivisia kansalaisoikeuksia korostavaa näkemystä ja sosiaalisten oikeuksien korostamista.
Perussuomalaisilla on protestipuolueen leima. Sen kannattajia yhdistää tyytymättömyys päättävässä asemassa olevia kohtaan. Ideologiassa korostuvat kansa, isänmaallisuus ja eliitinvastaisuus. Puolueella on käsitys aidosta kansasta, jolla pitäisi olla valtaa hallita maata.
kari.naskinen@gmail.com