MOT-ohjelman veroparatiisijutun jälkeen näin unen, jossa joku kysyi, millä summalla jättäisit vaimosi, ja niin täysin, ettei sen jälkeen saisi edes puhelinyhteydessä olla. Kun en heti osannut vastata, kysyjä ehdotti, että riittäisikö 200 000 euroa. En vieläkään pystynyt antamaan vastausta ja sitten heräsin.
Siinä aamuyön tunteina jäin oikein pohtimaan
painajaisunen asettamaa tilannetta. Tuli kuitenkin aika nopeasti
selväksi, että ei riittäisi, vaikka panisi summaan vielä
nollan perään tai kaksikin.
Siis täysin mahdoton
ajatus.
Kaikesta ei rahalla selviä. Kokeilkaapa
ajatusleikkiä: paljollako menisitte alasti viemään roskapussin
pihan toisella puolella olevaan jätekatokseen, jos taloyhtiön
pihatalkoot olisivat juuri menossa? Eikä saisi kertoa, mistä on
kysymys. En menisi.
Enkä liittyisi
Perussuomalaiset-puolueeseen ja kirjoittaisi siitä yleisönosastoon,
vaikka saisin mitä.
Kun on asunto, auto ja rahaa ruokaan
ja juomaan, niin mitä sillä 200 000:lla tai kahdella miljoonalla
oikeastaan tekisi. Auton
varmaan vaihtaisin vähän uudempaan, mutta muuta ei oikein tule
mieleen.
Lotosta
saisi tietenkin jotain tulla, koska se ei edellytä mitään
ylimääräistä toimintaa. Voitot ovat kuitenkin mitättömän
pieniä. Kun äskettäin sain hienosti
viisi oikein, sain vain 45 euroa. Jyväskylän rallin kolmen parhaan
veikkaaminen meni pieleen, kun panin mukaan Neuvillen.
Jyväskylässä nämä asiat tunnetaan tietenkin
paremmin, joten veljeni siellä
sai
oikealla rivillä Evans
Tänak Breen 1079
euroa (panos 8 euroa).
Raha ei tee onnelliseksi, sanotaan.
Suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa keskimäärin. Tässä
rahalla on kuitenkin merkityksensä, koska hyvinvointiyhteiskuntaa
ylläpidetään valtion, kuntien ja kohta myös maakuntien keräämillä
verorahoilla.
Toisaalta
asiat eivät ole kaikilta osin kehittyneet hyvin. Pitkittyneesti alle
köyhyysrajan eläviä ihmisiä on Suomessa nyt kaksi kertaa enemmän
kuin 2000-luvun alussa. Köyhyysrajan alapuolella on ihminen, jonka
nettotulot ovat alle
60 prosenttia keskimmäisen tulonsaajan nettotuloista. Tällä
hetkellä tämä
köyhyysraja
on noin 1250 euroa kuukaudessa. Tilastokeskuksen
mukaan joka kuudes suomalainen on köyhyys- tai
syrjäytymisriskissä.
Pandoran
lippaasta ei köyhimmille ole mitään apua. Veroparatiisit on
hyväosaisille tehty järjestelmä. Suomalaisten asennekin on
sellainen, että köyhät hoitakoot itse asiansa. Mitä varakkaampi
ihminen on, sitä enemmän hän syyttää köyhyydestä ihmistä
itseensä. Sosiologisen
tutkimuksen mukaan rikkaiden ihmisten näihin mielipiteeseen liittyy
peräti vihamielisyyttä, vähättelyä ja ylimielisyyttä.
Maailman
kuvalehden uusimmassa numerossa 5/2021 työttömyyseläkkeelle jäänyt
suutari Maija Nurmi
(63)
sanoo, että ”köyhyys on yhteiskunnallinen ilmiö. Ei siinä ole
kysymys siitä, että toiset ovat huonompia ja toiset
parempia.”
THL:n
tutkija Anna-Maria
Isola lehdessä
sanoo,
että osa kansalaisista erkaantuu yhä kauemmas hyvinvoivasta
massasta (niistä onnellisista). He ovat niitä, joille ongelmat
kasaantuvat ja voivat yhä huonommin. Kansainvälisissä tilastoissa
näkyy sama: köyhyys syvenee kaikkein huonoimmassa asemassa olevien
kohdalla. Sitten ollaankin ehkä siinä tilanteessa, että 200 000
euron sijasta riittäisi 2000 euroakin. Monelle
200 euroakin olisi isompi asia kuin minulle 200 000
euroa.
kari.naskinen@gmail.com