keskiviikko 6. lokakuuta 2021

Raha ei ratkaise kaikkea


MOT-ohjelman veroparatiisijutun jälkeen näin unen, jossa joku kysyi, millä summalla jättäisit vaimosi, ja niin täysin, ettei sen jälkeen saisi edes puhelinyhteydessä olla. Kun en heti osannut vastata, kysyjä ehdotti, että riittäisikö 200 000 euroa. En vieläkään pystynyt antamaan vastausta ja sitten heräsin.


Siinä aamuyön tunteina jäin oikein pohtimaan painajaisunen asettamaa tilannetta. Tuli kuitenkin aika nopeasti selväksi, että ei riittäisi, vaikka panisi summaan
vielä nollan perään tai kaksikin. Siis täysin mahdoton ajatus.

Kaikesta ei rahalla selviä. Kokeilkaapa ajatusleikkiä: paljollako menisitte alasti viemään roskapussin pihan toisella puolella olevaan jätekatokseen, jos taloyhtiön pihatalkoot olisivat juuri menossa? Eikä saisi kertoa, mistä on kysymys. En menisi.

Enkä liittyisi Perussuomalaiset-puolueeseen ja kirjoittaisi siitä yleisönosastoon, vaikka saisin mitä.

Kun on asunto, auto ja rahaa ruokaan ja juomaan, niin mitä sillä 200 000:lla tai kahdella miljoonalla oikeastaan tekisi.
Auton varmaan vaihtaisin vähän uudempaan, mutta muuta ei oikein tule mieleen.

Lotosta saisi tietenkin jotain tulla, koska se ei edellytä mitään ylimääräistä toimintaa. Voitot ovat kuitenkin mitättömän pieniä. Kun äskettäin sain
hienosti viisi oikein, sain vain 45 euroa. Jyväskylän rallin kolmen parhaan veikkaaminen meni pieleen, kun panin mukaan Neuvillen. Jyväskylässä nämä asiat tunnetaan tietenkin paremmin, joten veljeni siellä sai oikealla rivillä Evans Tänak Breen 1079 euroa (panos 8 euroa).

Raha ei tee onnelliseksi, sanotaan. Suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa keskimäärin. Tässä rahalla on kuitenkin merkityksensä, koska hyvinvointiyhteiskuntaa ylläpidetään valtion, kuntien ja kohta myös maakuntien
keräämillä verorahoilla. Toisaalta asiat eivät ole kaikilta osin kehittyneet hyvin. Pitkittyneesti alle köyhyysrajan eläviä ihmisiä on Suomessa nyt kaksi kertaa enemmän kuin 2000-luvun alussa. Köyhyysrajan alapuolella on ihminen, jonka nettotulot ovat alle 60 prosenttia keskimmäisen tulonsaajan nettotuloista. Tällä hetkellä tämä köyhyysraja on noin 1250 euroa kuukaudessa. Tilastokeskuksen mukaan joka kuudes suomalainen on köyhyys- tai syrjäytymisriskissä.

Pandoran lippaasta ei köyhimmille ole mitään apua. Veroparatiisit on hyväosaisille tehty järjestelmä. Suomalaisten asennekin on sellainen, että köyhät hoitakoot itse asiansa. Mitä varakkaampi ihminen on, sitä enemmän hän syyttää köyhyydestä ihmistä itseensä. Sosiologisen tutkimuksen mukaan rikkaiden ihmisten näihin mielipiteeseen liittyy peräti vihamielisyyttä, vähättelyä ja ylimielisyyttä.

Maailman kuvalehden uusimmassa numerossa 5/2021 työttömyyseläkkeelle jäänyt suutari
Maija Nurmi (63) sanoo, että ”köyhyys on yhteiskunnallinen ilmiö. Ei siinä ole kysymys siitä, että toiset ovat huonompia ja toiset parempia.”

THL:n tutkija Anna-Maria Isola lehdessä sanoo, että osa kansalaisista erkaantuu yhä kauemmas hyvinvoivasta massasta (niistä onnellisista). He ovat niitä, joille ongelmat kasaantuvat ja voivat yhä huonommin. Kansainvälisissä tilastoissa näkyy sama: köyhyys syvenee kaikkein huonoimmassa asemassa olevien kohdalla. Sitten ollaankin ehkä siinä tilanteessa, että 200 000 euron sijasta riittäisi 2000 euroakin. Monelle 200 euroakin olisi isompi asia kuin minulle 200 000 euroa.

kari.naskinen@gmail.com