Parasta juhlaa -rääppiäiset

Pari kuukautta sitten osuin Jyväskylässä käydessäni Lahden taidegraafikot ry:n 40-vuotisjuhlanäyttelyyn. Näyttelyn nimi Ratamo-galleriassa oli Parasta juhlaa, mutta tietenkin ihmetytti, miksi Jyväskylässä. Kumma, ettei omasta kaupungista ollut löytynyt tilaa. Vähän kyselinkin ja sain vastaukseksi, että Jyväskylässä grafiikkaa ymmärretään ja tuetaan kaupungin taholta, ja taiteilijat sanoivatkin, että Jyväskylä on Suomen grafiikan pääkaupunki. Nyt tilannetta korjataan Lahdessa, kun Galleria Uudessa Kipinässä avataan 1.9. juhlanäyttelyn rääppiäiset. Esille tulee osa Jyväskylässä näytteillä olleista teoksista ja lisäksi mukana on lahtelaisen Olavi Ryypön (1917 - 1988) grafiikkaa.

Olavi Ryyppö oli yksi kuudesta LTG:n perustajajäsenestä, muut olivat Eija Markkanen, Tapani Mikkonen, Matti Koskela, Antti Salokannel ja Antti Ukkonen. Nyt avattavan näyttelyn julisteessa on Ryypön Musta sarvipää partaniekka (”omakuva”, 1981), joka kuuluu Valtion taideteostoimikunnan kokoelmaan.

Olavi Ryyppö oli vanhassa taidemuseossa käyneille tuttu muutenkin, sillä hän toimi siellä vahtimestarina 1969-79. Syntyisin Olavi Ryyppö oli Valkjärveltä, josta hän pääsi 1930-luvulla töihin harmonikkatehtaaseen Viipuriin. Siellä hän teki ornamenttikoristeita harmonikkoihin, ja kun evakkojuna toi harmonikkatehtaan väkeä Lahteen, tuli Ryyppö mukana. Sotien jälkeen hän alkoi osallistua Lahden taideyhdistyksen piirustusiltoihin, joista varsinaisesti lähti liikkeelle taiteilijanura. Taidemuseon näyttelyesitteessä 1982 oli Heli Korolaisen esittely Ryypöstä, jonka ensimmäinen opettaja piirustusilloissa oli Aune Peippo. Tuossa esittelytekstissä kerrotaan, että varsinaisen opetuksen grafiikantekoon Ryyppö sai Vihtori Ahposelta, joka tuolloin oli lahtelaisen taiteen kärkihahmoja samoin kuin maalausta opettanut Pentti Melanen.

Ryypön mielitekniikaksi tuli mezzotinto, jonka hän oppi 1950-luvulla Lahteen tulleelta Tapani Lemminkäiseltä. Möysässä Lemminkäisellä oli pieni kellaripaja ”Lito Lemminkäinen”, josta moni lahjakas graafikko ammensi oppinsa, kuten esimerkiksi Antti Salokannel. Siellä työskenteli myös Hilkka Silvekoski. Lisäksi Lahden taidemuseo oli tärkeä tuki taiteilijoille, ja grafiikka toikin näkyvyyttä Lahdelle.

”Mezzotintossa minua viehättää jotenkin sen käsityömäisyys”, sanoi Ryyppo 1982. ”Siinä voi tehdä kaiken itse alusta loppuun. Oikeastaan olenkin juuri käsityöläinen. Hapollisten tekniikoiden käytöstä luovuinkin kokonaan. Osaltaan vaikuttivat kyllä myös käytännölliset syyt, kuten tuuletusongelmat.”

Mezzotintossa ei syövytyksiä tarvita. Nyt avattavassa näyttelyssäkin on etupäässä taiteilijan näitä teoksia. Hänen prässinsä leveys oli 34 cm, mikä selittää teosten pienen koon. Näyttelyssä esillä oleva Ryypön viimeinen työ on vuodelta 1987.

Vapaaksi taiteilijaksi Ryyppö jäi 1957: ”Se oli raskasta aikaa ja perheellisenä minun oli otettava lisätöitä. Aloin 1960-luvulla suunnitella luonnoksia viireihin ja hihamerkkeihin eräälle yritykselle ja 1969 menin sitten vahtimestariksi taidemuseolle, jossa olin eläkeikään asti.”

Lahden kaupungintalo, 1985

Ryypöt asuivat Humpilanvillassa Radiomäenrinteessä, jossain nykyisen päiväkodin paikkeilla, ja myöhemmin Kiveriönkadulla.

Lahden taidegraafikoilla on nyt 42 jäsentä, puheenjohtaja on Tiina Salmi. Avattavassa näyttelyssä olevaa grafiikkaa on mahdollista hankkia omalle tai työpaikan seinälle. Esillä on myös 40-vuotisjuhlasalkkuja, jotka sisältävät neljä työtä. Kehystetyt työt salkkuineen maksavat 1200 euroa ja kehystämättömät 700 euroa.

LTG järjestää loppuvuoden aikana kivilitografia-, kuivaneula- ja rasteriserigrafiakursseja sekä luentoja, joista ensimmäiset ovat 10.9. kirjastossa Hugo Simbergin grafiikan maalausten kuvien aiheista (museopedagogi Tuija Vertainen) ja grafiikan vertauskuvista renessanssista 1900-luvulle (fil. tri Leena Hannula). Lokakuussa yht. tri Markku Koski luennoi taidegrafiikasta postmodernismina ja graafikko Maija Albrecht kuivaneulatekniikasta.

kari.naskinen@gmail.com