Keuruulla taipui hevosenkenkäkin suoraksi

SKS:n Historiallisessa arkistossa on vuodelta 1874 peräisin oleva kansanrunouden tutkijan ja papin H.A. Reinholmin kirjoitus ”Härkmanin pojat Ison-vihan aikana”. Tunnetumpi nimi Härkmanin sijasta on Herpman: Keuruun kirkkoherra Georgius Herpman sekä hänen poikansa Gabriel, Johan ja Gustaf. Veljekset johtivat Keuruun seudulla sisissisotaa venäläisiä vastaan isonvihan aikana 1713-15. Kuvassa ovat piirros veljeksistä ja valokuva 1929 pystytetystä muistokappelista.

Että otan asian nyt esille, johtuu siitä, että Keuruun Kisailijat on poistanut veljekset juhannusaaton yleisurheilukilpailujensa nimestä. Vuonna 1965 alkaneet kisat olivat silloin nimeltään Herpmanin veljesten muistokisat, mutta jossakin vaiheessa sissiveljekset on näköjään poistettu ja nyt ne ovat nykysiististi vain Keuruun juhannuskisat.

Kun 60-luvulla kävin kisoja katsomassa, en kiinnittänyt Herpmaneihin mitään huomiota, koska tärkeämpiä olivat Janis Lusis, Janusz Sidlo, Lasse Viren, Juha Väätäinen ja muut huiput, jotka kahtena seuraavana päivänä esiintyivät vielä kovemmissa kisoissa Saarijärvellä.

Herpmanin pojat kuolivat taistelussa, mutta heidän maineensa jäi elämään. Sankareita vai ei? Jälkipolvet ovat rakentaneet heistä esimerkkejä antaumuksellisesta isänmaallisuudesta, mutta on esitetty myös sellaista näkökulmaa, että juuri heidän toimintansa toi ryöstelevät ja tuhoa kylväneet venäläiset syrjäiselle Keuruulle?

Herpmanin pojat eivät kuitenkaan olleet mitä tahansa sissi- ja sotahurmasta innostuneita höyrypäitä. He kaikki olivat opiskelleet Turun katedraalikoulussa oppiaineinaan ainakin latinan ja kreikan kielet, uskonto ja historia. Pojat valmistuivat ylioppilaiksi ja siirtyivät opiskelemaan Turun akatemiaan. Siellä he opiskelivat kesään 1713, jolloin venäläiset miehittivät Turun, professorit lähtivät maanpakoon Ruotsiin ja akatemian toiminta keskeytyi.

Hyvin koulutettuja kovia kundeja on Keuruulla ollut myöhemminkin. Jyväskylän kaupunginjohtajanakin toiminut Jaakko Lovén (SDP) pelasi Keuruun Kisailijoiden pesäpallojoukkueen kolmospesällä 1958 ja tappoi sinne vastustajia niin paljon kuin ehti. Ei kuitenkaan tarpeeksi, sillä Keuruu jäi sarjassa vimeiseksi ja putosi takaisin Suomi-sarjaan. Kalevi Sorsakin (SDP) oli Keuruulla syntynyt.

Herpmanin pojat olivat isokokoisia ja vahvoja, he taivuttivat paljain käsin hevosenkengän suoraksi ja vetivät pikkusormellaan maihin kaksihankaisen veneen. Pisin heistä oli muistitiedon mukaan 210 cm.

Keuruun museo järjesti joitakin vuosia sitten näyttelyn Herpmanin pojista ja isonvihan ajasta Keuruulla. Näyttelyn aineisto on edelleen luettavissa ja nähtävissä museon verkkosivuilla. Siitä selviää, että Gabrielin, Juhanan ja Kustaan koti Keuruun pappilassa kävi Pälkäneen Kostianvirran taistelun jälkeen vaaralliseksi 1913, kun Tampereelle majoittunutta venäläistä ratsuväkeä tuli Keuruulle keräämään pakkoveroja ja otti pappilan tukikohdakseen. Nuorten miesten oli syytä paeta Keuruun laajoihin erämaihin, etteivät olisi jääneet venäläisten vangeiksi.

Ensimmäinen isoonvihaan liittynyt kahakka Keuruulla käytiin pappilassa joulukuussa 1713. Ruotsin armeijan kapteeni Salomon Engberg sissijoukkoineen saapui pappilaan ja muistitietojen mukaan voitti 115 rakuunan vihollisosaston keuruulaisen rahvaan avulla.

Engberg jatkoi sissitoimiaan muualla Suomessa, mutta Herpmanin pojat jäivät kotiseudulleen. Kesällä 1714 he kaivoivat yhtenä yönä kanavan Ketveleen kannaksen läpi ja katkaisivat venäläisiltä kulkuyhteyden Keuruun kirkolle. Samalla syntyi nykyinen kirkkosaari.

Herpmanin poikien sissityöt päättyivät 29.12.1715, kun venäläiset tulivat ja veljekset saivat surmansa. Yleisimmin kerrotaan, että venäläiset saivat tietoonsa veljesten olinpaikan kätyriltään, turkulaiselta noitaukolta Kuulias-Tapanilta. H.A. Reinholm keräsi tietonsa Herpmanin poikien tarinasta 1840-luvulla ja merkitsi muistiin, että Kuuliaisen Tapani oli veljesten keuruulainen sissitoveri, jonka venäläiset saivat kiinni ja joka petti kumppaninsa tai siihen kidutuksella pakotettiin.

Toisenlaisiakin tarinoita on. Yhden version mukaan venäläisten ammukset eivät osuneet sissipäällikkönä pidettyyn Gabriel Herpmaniin, ennen kuin Kuuliais-Tapani latasi aseensa hopeanapilla tai hopeisella ammuksella. Se osui heti ja surmasi Gabrielin. Muut Herpmanit joutuivat venäläisten vangeiksi. Heidät vietiin Hämeenlinnaan, jossa viimeinenkin veljeksistä Kustaa kuoli.

H.A. Reinholmin kirjoituksessa lopputaistelusta kerrotaan näin: ”Ampialan talo oli asetettu korkeimmalle mäen kunnaalle. Tuli onnetoin päivä; jylkyttäjäksi jäänyt talon ihminen oli sattunut näkemään Venäläisiä vasta vähä matkaa talosta, ja tuli juosten sanomaan: Sissit on täällä, hoi! — Härkmanin pojat kerkesivät pois näkyvistä saunaan, lukkari, joka heidän kanssansa oli, meni lakkaan (ylikertaan). Paljo väkivaltaa tehtyänsä venäläiset sytyttivät talon palamaan. Täytyi sitten lukkarinki tulla pois piilostansa surman suuhun. Vihdoin venäläiset saunasta löysivät Härkmanin pojat. He olivat aseettomina ja tappelivat urhollisesti haloilla ja millä siinä hädässä saattoivat, mutta viimeiseltä he pöngättiin saunaan. Josko he siellä elävältä poltettiin, vai ulos päästettiin ja muulla surmalla surmattiin, sitä en enää muista tarkkaan", sanoi tarun kertoja.

Herpmanin poikien kuolemat on merkitty Satakuntalaisen osakunnan matrikkeliin: Gabriel Herpman, keuruulainen, kuollut veljiensä kanssa ruteenien [vähävenäläisten] tappamana. Juhana Herpman, keuruulainen, moskovalaiset ovat hänet tappaneet. Kustaa Herpman, kuollut veljiensä kanssa moskovalaisten tappamana 1715.

Juhannusaaton kisoissa huomenna Keuruun Kisailijoiden Salla Sippola heittää kiekkoa. Pesäpalloa ei Keuruulla enää pelata.

kari.naskinen@gmail.com