Alvar Aalto, Cityhirvi ja lahtelaiset

Koronakauhun aikana ovat matkailu ja muut huvitukset tapahtuneet kotimaassa. Enkä ainakaan minä vastakaan lähde mihinkään, jos se edellyttäisi tikun työntämistä nenään. Nyt kävimme tutustumassa Jyväskylään, jossa pääkohde oli Alvar Aallon arkkitehtuuri yliopiston hienolla alueella. Auto pääoven lähelle kolmen tunnin maksuttomalle parkkipaikalle ja siitä yliopiston päärakennukseen, jossa ei muita ollutkaan. On tämä hieno maa ja hieno kansa: sekä pääovi että rakennuksen taakse johtava ovi avoinna, eikä minkäänlaista vartiointia vaikkapa sen suhteen, että jokuhan voisi kantaa kahviossa olevat Aallon suunnittelemat kalusteet mukanaan, kun ala-aulan kahvio ei ollut auki.

Hugo Alvar Henrik Aalto syntyi 1898 Kuortaneella, josta hän viisivuotiaana muutti vanhempiensa kanssa Jyväskylään. Ylioppilaaksi Alvar Aalto kirjoitti Jyväskylän Lyseossa 1916 ja arkkitehdiksi valmistuttuaan palasi Jyväskylään, johon perusti oman arkkitehtitoimiston. Jyväskylä onkin Aallon arkkitehtuurin ulkoilmamuseo, jossa yhden tarinan mukaan näkee eniten yksiltä jalanjäljiltä Aallon suunnittelemia rakennuksia. Näin on, jos seisoo Jyväsjärven toisella puolella Ainolan tanssilavan laiturilla. Ehkä todellisuudessa vielä parempi paikka tässä näkymämielessä on Vesilinna.

Lyseo Asemakadun yläpäässä

Vesilinna valmistui 1953, mutta sitä ei Aalto suunnitellut eikä enää silloin Jyväskylässä ollutkaan. Aallon mielestä Harjun laelle olisi pitänyt rakentaa yleinen sauna – oli aikaansa edellä, sillä nykyisin saunat ovat taas tulleet muotiin, etenkin Helsingissä. Myöskään Harjulle nousevia portaita Aalto ei sulattanut. Vuonna 1925 portaiden ollessa valmistumaisillaan Aalto kirjoitti Keskisuomalaisessa: ”Mahtavat, liian suurilla kivikaiteilla varustetut portaat vievät - - - minne? Ei minnekään. Tyhjään ilmaan ne menevät.” (Harjun portaat alkavat Yliopistonkadulta siitä kohtaa, josta Jyväskylän Suurajojen startti Harjun pikataipaleelle tapahtuu.)

Yliopiston alueen katsastettuamme jätimme auton sinne ja lähdimme pitkin Kauppakatua kohti Aren aukiota. Kaksi korttelia ja löytyi Alvar Aalto -säätiön myymälä, josta pari ostostakin teimme. Siitä 50 metriä ja Päijänne-antikvariaatin edessä istuskeli sen omistaja Juha Lainejoki. Jäimme juttelemaan ja veimme terveiset Lahdesta kirja-antikvariaatti Aleksin K:n omistajalta Markku Laitiselta, jonka Jyväskylän kulttuuriväki muistaa Keski-Suomen läänintaiteilijana 90-luvulta.

Juha Lainejoki

Sitten olikin jo Kirkkopuisto, jossa on Minna Canthin patsas. Puiston itäreunaa kulkevan Kilpisenkadun varrella on Aallon piirtämä Suojeluskuntatalo (1929), joka muutamien välivaiheiden jälkeen on nyt SRV Oy:n omistuksessa ja nimi on yhden aikaisemman vaiheen mukaisesti Valtiontalo. Sisälle emme menneet, mutta talo on vanhastaan tuttu, sillä 60-luvulla kävin siellä elämäni toistaiseksi ainoassa rokkikonsertissa, esiintyjänä ruotsalainen bändi Jerry Williams & The Violents. Arkistoistani löytyi, että Violentsin yksi hitti oli silloin Walk right in.

Valtiontalo

Seuraavaksi kävelimme tarkastamaan Jyväskylän matkakeskuksen, joka on erilainen kuin Lahdessa. Siellä on seinätkin, niiden sisällä kolme ravintolaa ja muutakin sellaista, jota liikennevälineisiin menossa olevat ehkä tarvitsevat. Matkakeskuksen edessä on ruosteinen Cityhirvi, jonka on taiteillut jyväskyläläinen Samuli Alonen. Tällä hirvellä ei ole geeniperimää Jussi Mäntysen hirveltä.

Cityhirvi

Pienimuotoisempaa taidetta löysimme vanhaan veturitalliin sijoittuneesta Ratamo-galleriasta. Siellä nimittäin oli juuri auennut Lahden taidegraafikot ry:n 40-vuotisjuhlanäyttely. Kumma, ettei kotikaupungista ollut löytynyt tilaa. Yhdistyksessä on tällä hetkellä 42 taiteilijajäsentä, joista 21:n teoksia on nyt esillä Jyväskylässä: Markku Alhonen, Juhani Havo, Tiina Jaakkola, Eeva Kaisa Jauhiainen, Aleksi Joensuu, Susanna Judin, Outi Kirves, Mari Lampinen, Sirpa Lappalainen, Minna Louhelainen, Aleksi Martikainen, Sinikka Murto, Reijo Mörö, Jenni Niskala, Sirpa Pyykkö, Tiina Salmi (puheenjohtaja), Antti Salokannel, Janika Salonen, Jouni Salonen, Pekka Syrjälä, Anni Takala.

Hieno, monipuolinen kokonaisuus, joten saa nähdä, löytyykö myöhemmin näyttelytilaa Lahdestakin. Tosin Jyväskylä on etulyöntiasemassa, kuten kävi ilmi. Jyväskylässä grafiikkaa ymmärretään ja tuetaan kaupungin taholta, ja taiteilijat sanovatkin, että Jyväskylä on Suomen grafiikan pääkaupunki.

Galleria Ratamo

Aren korttelin ja aukion kautta piti alkaa kävellä takaisin auton luo, ettei tule parkkisakkoa. Ensin sata metriä ja siinä on Aallon suunnittelema Jyväskylän työväentalo, jossa aikoinaan toimi myös Jyväskylän työväenteatteri. Sen näyttämöllä tein ainoan teatteriroolini jotain 5-vuotiaana esittäessäni Jyväskylän Moottoriurheilijoiden pikkujoulunäytelmässä speedwayajaja ”Nappi” Jousasta.

Are

McDonaldsissa kävimme välillä ostamassa hampurilaiset, ja kun menimme Kauppakadulla olevalle kivenreunukselle istumaan ja lounastamaan, siinä oli jonkun unohtama käsilaukku. Tuli heti mieleen tämä hieno maa ja hieno kansa. Ulla avasi laukun ja katsoi, löytyisikö sieltä henkilötietoja. No löytyi, kun laukussa oli osuuspankin pankkikortti. Aivan vastapäätä on Op:n konttori, joten Ulla vei sen sinne, joten eiköhän nainen laukkunsa ja korttinsa jo ole saanut. Päivän hyvä teko. Näin meillä Suomessa.

Seuraavaksi Savonlinnaan. Oopperoita siellä ei tänäkään kesänä esitetä, mutta koska hotelli on varattu, niin tutustutaan Savonlinnaan muuten vain. Ehkä torikahvilassa tavataan vaikka Lahdessa ilmestyneen Viikko-Häme-lehden (SDP) entinen päätoimittaja Ville-Veikko Valjus, joka on palannut eläkepäivikseen Savonlinnaan. Oli siellä ehdokkaana kunnallisvaaleissakin ja pääsi varajäseneksi. SDP ja Keskusta saivat molemmat yksitoista paikkaa ja kolmanneksi eniten eli kuusi paikkaa sai hämmästyttävästi Liike Nyt.

Jyväskylän yliopiston päärakennus

kari.naskinen@gmail.com