Vaikea historia vahvistaa Baltian identiteettiä

Maaliskuun 3. päivänä 1991 järjestettiin Virossa neuvoa-antava äänestys maan itsenäistymisestä. Äänestysprosentti oli 83, ja 78 prosenttia vastasi myönteisesti kysymykseen ”Haluatteko Viron tasavallan valtiollisen itsenäisyyden ja riippumattomuuden palauttamista?” Samana päivänä Latviassa saatiin vastaavassa äänestyksessä 74 prosentin tulos ja aiemmin oli jo Liettuassa saatu itsenäistymisen kannalle 91 prosenttia äänestäjistä. Viro ja Liettua julistautuivat itsenäisiksi 20.8.1991 sekä Latvia 21.8.1991. YK:n jäsenmaiksi ne otettiin 17.9.1991.

Olivat hurjia aikoja, kuten muistamme. Liettuassa tuli ruumiita jo tammikuussa 1991, kun hämäräperäinen Liettuan kansallinen pelastuskomitea julisti kaappaavansa vallan. Avukseen se sai neuvostoarmeijan yksikön, ja kun toista mieltä olleet liettualaiset menivät puolustamaan vapaata tiedonvälitystä, kuoli 14 aseistamatonta ihmistä.

Seuraavana päivänä tuli Venäjän federaation korkeimman neuvoston puhemies Boris Jeltsin yllättäen Tallinnaan. Siellä Jeltsin allekirjoitti julistuksen, jolla Venäjä solmi kahdenväliset suhteet kaikkien kolmen Baltian maan kanssa. Samalla hän vaati venäläisiä joukkoja olemaan toimimatta Baltian kansoja vastaan. Ei auttanut. Tammikuun 20. päivänä Neuvostoliiton sisäministeriön OMON-erikoisjoukot tunkeutuivat Riiassa Latvian sisäministeriöön penkomaan papereita ja siinä sählingissä kuoli viisi siviiliä. Tuolloin presidenttinä ollut Mihail Gorbatshov valehteli myöhemmin, että Riian väkivaltaiset tapahtumat olivat paikallisten ääriainesten syytä. Jeltsinistä tuli presidentti myöhemmin kesällä 1991.

Itsenäisyysjulistusten jälkeen tilanne ei tietenkään vielä helpottanut. Kreml ei suostunut neuvottelemaan itsenäistymisistä. OMON jatkoi toimintaansa, jahtasivat neuvostoarmeijan kutsuntoja vältelleitä miehiä, valtasivat tv- ja radioasemia, kirjapainoja sekä muita sellaisia rakennuksia, jotka oli julistettu kuuluviksi NKP:lle. Julmin välikohtaus oli seitsemän liettualaisen rajavartijan kylmäverinen teloitus heinäkuun lopulla 1991.

Mahtoiko toiveena olla, että Baltian maat nousisivat väkivaltaiseen vastarintaan, jolloin Neuvostoliitto olisi voinut määrätä Baltian presidentit valvontaansa järjestyksen säilyttämiseksi? Maltti kuitenkin säilyi ja Baltian maiden kansanrintamahallitukset keskittyivät tavoittelemaan kansainvälistä myötämielisyyttä. Lännessä suhtauduttiin Baltian maiden pyrkimyksiin myötätuntoisesti, mutta tärkeämmäksi asiassa lännessä katsottiin kuitenkin Gorbatshovin uudistusten tukeminen, koska näkyvissä oli niiden kautta kylmän sodan loppuminen.

Uusi tilanne syntyi taas, kun NKP:n vanhoillisten joukko yritti vallankaappausta Moskovassa 19.8.1991. Se passitti Gorbatshovin kotiarestiin Krimille ja Neuvosto-Baltian sotilaspiirin komentaja, kenraali Fjodor Kuzmin ilmoitti sotatilalain soveltamisesta Baltian hallituksiin, jotka kieltäytyivät alistumasta vallankaappaukseen. Taas ilmestyi OMON-joukkoja, jotka saivat haltuunsa ainakin Riian keskuspuhelivaihteen ja Kaunasin tv-tornin. Lopulta tuli asioihin selvyyttä, kun vallankaappausyritys kukistettin 22.8.1991.

Viro sai itsenäisyydelleen tunnustuksen ensimmäiseksi Islannilta, Suomi palautti diplomaattisuhteet 28.8.1991, USA antoi itsenäisyystunnustuksensa 2.9. ja Neuvostoliitto 6.9.

Vuonna 2004 Baltian maat otettiin EU:n ja Naton jäseniksi. Nyt on rauha maassa. Irakissa vain on pitänyt käydä sotimassa USA:n rinnalla. Väestön kokoon nähden ne ovat lähettäneet joukkojaan Naton operaatioihin enemmän kuin muut Nato-valtiot.

SHOKKIHOITOA

Kaikki on nyt toisin kuin 30 vuotta sitten. Kommunistinen suunnitelmatalous jäi ja siirryttiin suoraan äärimmäisen vapaaseen markkinatalouteen. Jotkut tutkijat ovat käyttäneet tästä muutoksesta termiä shokkiterapiametodi. Shokkihoidon aloitti jo Mart Laarin johtama Viron ensimmäinen hallitus, jonka talousfilosofia oli saanut vaikutteita Margaret Thatcherilta. Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki kehuivat, mutta maanviljelijöiden ja eläkeläisten tilanne paheni jopa aikaisemmasta.

Viro onnistui hyödyntämään globalisaation suomia mahdollisuuksia ja rakentamaan lyhyessä ajassa kilpailukykyisen talouden. Iso merkitys on ollut verotusjärjestelmällä, joka myös on houkutellut Viroon ulkomaisia osaajia, yrityksiä ja pääomaa. Tämä erittäin markkinamyönteinen oikeistopolitiikka on kuitenkin saanut aikaan sen, että Viron tuloerot ovat EU-valtioiden suurimpien joukossa. Vielä suuremmat ne ovat Latviassa ja Liettuassa.

Eikä valtiontalouskaan ole häävissä kunnossa, mutta EU auttaa. Kun on Suomi on aina ollut EU:ssa nettomaksaja, on Viro edelleen nettosaaja noin miljardin euron verran. Myös EU:n elvytysrahaston osalta Viro on nettosaaja. Viron bkt/asukas on puolet Suomen vastaavasta suhdeluvusta.

Uuden Viron yksi kehittämiskohde oli digitaalisuus. Vuonna 2007 Virosta tuli ensimmäinen maa, jossa oli mahdollista valtakunnallisissa vaaleissa äänestää internetin välityksellä – olisi nyt Suomessakin tarpeen. Tallinnassa kehitettiin myös Skype (virolainen Toivo Annus, ruotsalainen Niklas Zennström ja tanskalainen Janus Friis). Ilman hyvinvointiyhteiskunta Suomea eivät Viron duunarit kuitenkaan pärjää, nyt ruikuttavat rannalla.

Baltian maissakin ovat populistipuolueet nousseet näkyvästi esille. Saksan asepuvuissa taistelleet latvialaiset sotaveteraanit marssivat vuosittain muistokulkueessa. Eikä historia muutenkaan rajoitu vain tutkijoiden kiinnostavaksi aiheeksi. Historiaa ei ole vangittu oppikirjoihin, vaan se vahvistaa Baltian asukkaiden identiteettiä, sytyttää intohimoja ja vaikuttaa ainakin epäsuorasti myös politiikantekoon.

kari.naskinen@gmail.com