Luke on valtiollinen tutkimuslaitos, joka muodostettiin yhdistämällä Maa- ja elintarviketeollisuuden tutkimuskeskuksesta, Metsäntutkimuslaitos Metlasta, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta sekä Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksesta. Luke tekee sitä työtä, mikä nimenomaan tukee EU:n uudistuvaa maatalouspolitiikkaa. Se tutkii uusiutuvien luonnonvarojen kestävää käyttöä tieteellisesti ja kaikkea sitä, millä myös kansainvälistä yhteistyötä voitaisiin kehittää. Tämä liittyy siihen EU:n vihreän kehityksen ohjelmaan, jota Ursula von der Leyenin johtama komissio pitää yhtenä kärkihankkeista.
Maatalous on iso asia EU:ssa. Rahaa siihen jaetaan 55 miljardia euroa vuodessa. Ulkopolitiikka-lehden uusimmassa numerossa on lueteltu EU:n suorien maataloustukien suurimmat saajat 2018 (miljardeja euroja):
Ranska 7,2
Espanja 5,1
Saksa 4,8
Italia 3,7
Puola 3,4
Britannia 3,1
Kreikka 2,0
Romania 1,8
Unkari 1,3
Irlanti 1,2
Lehdessä haastatellut asiantuntijat eivät ole kovin luottavaisia EU:n vihreän siirtymän näkymiin maataloudessa. Luken tutkimusprofessori Jyrki Niemi sanoo, että komission esitys ei sisällä sellaisia työkaluja, joilla maatalouden ilmastopäästöjä voidaan vähentää merkittävästi. Asia on tärkeä, sillä komission laskelmien mukaan maatalous aiheuttaa 10 prosenttia kaikista EU-alueen päästöistä. Tämä ei kuitenkaan sisällä epäsuoria päästöjä, jotka mukaan laskien nostavat maatalouden päästöosuuden 17 prosenttiin. Suomessa tämä on vielä paljon suurempikin, UP-lehden hankkimien tietojen mukaan 25 prosenttia. Tähän vertailuksi, että tieliikenteen päästöt ovat 17 prosenttia Suomen kokonaispäästöistä.
Toinen asia sitten on, tarvitaanko maataloustukia ollenkaan. Esimerkiksi Uusi-Seelanti on lopettanut ne, eikä se ole aiheuttanut ongelmia viljelijöille. Maaseudun Tulevaisuudessa olleen jutun mukaan näin on, sillä tuet valuivat ruokaketjussa pääosin muille osapuolille kuin viljelijöille. Aurinkoinen Uusi-Seelanti on tietenkin toista kuin luminen Suomi, ja Ruotsikin on meitä paremmassa asemassa. Ruotsissa viljeltävistä pelloista 80 prosenttia on Hangon tasoa etelämpänä, jonka ansiosta siellä on jo luovuttu kansallisista maataloustuista. EU-tuet tietenkin otetaan.
Erikoista EU-tuissa on se, että maatilat saavat niitä eniten Keski-Euroopassa, jossa viljelijöiden keskitulot ylittäisivät EU-alueen mediaanitulot ilman tukiakin. Lisäksi pinta-alaan sidottu tukijärjestelmä suosii isoja maanomistajia, kuten Britanniassa ennen brexitiä kuningatar Elisabethiä.
Luken ja Pellervon taloustutkimuksen (PTT) tuoreesta tutkimusraportissa sanotaan, että Suomen maatalouden EU-rahoitus kasvaa kaudella 2021-27 nimellisin hinnoin 2,5 prosenttia kauteen 2014-20 verrattuna.
Luken tutkimusprofessorin sanoo tuen merkityksen maataloudelle on Suomessa selvästi suurempi kuin muissa EU-maissa, sillä tuotantokustannukset Suomessa ovat luonnonolosuhteiden vuoksi selvästi markkinahintoja korkeammat. Koska EU:n maksamat tuet säilyvät hyvinä, pysyy maataloustuotannon taso Suomessa edelleen lähellä nykyistä tasoa.
EU:n vihreän kehityksen ohjelman kaikista yksityiskohdista ei kuitenkaan vielä kaikkea tiedetä. Jyrki Niemi sanoo Luken nettisivulla kuitenkin, että kiristyvät vaatimukset edellyttävät sitoutumista lisäkustannuksia aiheuttaviin ympäristö- ja ilmastokuormitusta vähentäviin toimenpiteisiin, jos haluaa tukia saada, ja tämä vaikuttaa tilojen talouteen ja lisäävät todennäköisesti viljelijöiden hallinnollista taakkaa.
kari.naskinen@gmail.com