Kantaesityksensä Rykmentin tytär sai Opera Comiquessa Pariisissa. Käynnissä oli Algerian sota, mutta oopperan tapahtumat sijoittuivat vuosisadan alun niihin vuosiin, jolloin Tiroli oli Napoleonin Ranskan miehittämänä. Ranskaa ylistettiin ja trikolorit liehuivat näyttämöllä. Yleisömenestys oli suuri. Pian Rykmentin tytär alkoi levitä maailmalle, Helsingissäkin siitä esitettiin jonkinlainen versio jo 1849.
Kun Väinö Sola näki Rykmentin tyttären Saksassa 1907, hän teki siitä suomenkielisen esityksen Viipuriin 1908. Teksti pysyi tietenkin hyvin isänmaallisena, mutta kun Suomi vielä tuolloin kuului Venäjän keisarikuntaan, vaihtoi Sola isänmaa-sanan synnyinmaaksi. Suomalaisen Oopperan esitys 1930-luvulla oli sitten jo toista maata. Esityksen ohjasi edelleen Sola, joka tunnettiin hyvin oikeistolaisena. Niinpä esimerkiksi alkuperäisessä libretossa oleva 21. rykmentti oli nyt Jääkärirykmentti.
Vielä marraskuussa 1939 Suomen ja Neuvostoliiton rauhanneuvottelujen päätyttyä Moskovassa tuloksettomina Rykmentin tyttäressä sotilaat tekivät Hitler-tervehdyksen, kun vääpeli Sulpiece komensi: ”Asento, kunniaa!” Lehtien arvosteluissa tämä oli jo aikaisemmin noteerattu, ja esitystä oli kovasti kiitelty.
Seuraavan kerran Rykmentin tytär tuli Suomalaisen Oopperan ohjelmistoon 1952, mutta natsitervehdyksiä ei enää ollut. En löytänyt kuvaa niistä 30-luvun esityksistä, mutta Anne Kauppilan suoratoistona välitetyssä luennossa sellaisia kuvia oli. Oheinen kuva Metropolitanista 2015.
”Solan ohjaamassa produktiossa resonoitui 1930-luvun poliittinen tilanne, jota suhteessa Saksaan sävytti ristiriita vanhan sivistyneen Saksan ja uuden Hitlerin johtaman Saksan välillä. Solan ohjaus pyrki liudentamaan tätä mentaalista konfliktia taiteen keinoin”, sanoi Anne Kauppila, joka on esittävän säveltaiteen tutkimuksen professori Sibelius-akatemiassa ja toimii myös Taideyliopiston Historiafoorumin johtajana. Hänen tutkimusintresseihinsä kuuluu oopperaesitysten poliittisia piilosisältöjä laajemminkin.
Luennon yhteydessä kuultiin myös sotien äänimaisemiin liittyvää musiikkia sopraano Jenni Lättilän ja pianisti Jenni Lappalaisen esittäminä. Tyypillisiä tällaisia lauluja kuultiin mm. Robert Schumanilta ja Richard Wagnerilta, jotka molemmat sävelsivät Heinrich Heinen tekstin Kaksi krenatööriä. Molemmissa on selvät lainaukset Marseljeesin melodioista - vapauden, veljeyden ja tasa-arvon nimissä on synnytetty taistelutahtoa.
Kuultiin myös Sergei Rahmaninovin säveltämä Sotilaan vaimo, Modest Musorgskin Unohdettu ja Theodor Adornon kaksi Bertolt Brechtin kirjoittamaa propagandarunoa. Toisessa niistä myrsky-yönä kukkiva ruusu symboloi Saksan kukoistusta Hitlerin poistuttua. Toisen laulun runossa Brecht on leikkinyt Stange-sanalla (tanko, palkki) viitaten sillä Ruhrin terästeollisuuden tukeen Hitlerin sodankäynnissä.
Rykmentin tyttärestä tehtiin Ranskassa elokuva 1933, jolloin sen tapahtumat sijoitettiin ensimmäiseen maailmansotaan. Suomeen tätä elokuvaa ei luultavasti ole tuotu.
kari.naskinen@gmail.com