Kun koronakriisi viime vuonna pamahti päälle, alkoi rahaa palaa. Aivan tuoreita tietoja en löytänyt, mutta heti huhti-kesäkuussa maksettiin valtion kassasta suoraa yritystukea 840 miljoonaa euroa (edellisvuoden vastaavana aikana 130 miljoonaan euroa). Kokonaissumma lienee noussut jo kolmeen miljardiin euroon.
Elinkeinoelämän järjestöt ja yrittäjät vaativat yhä lisää. On aivan kuin veronmaksajien pitäisi huolehtia yritystoiminnan hyvinvoinnista huonoina aikoina. Kuitenkin elinkeinojohtajat ja sen ideologian kannattajat ovat aina olleet sitä mieltä, että valtion toimintaa pitäisi kaikin keinoin rajoittaa mahdollisimman paljon. Samoin sillä puolella vastustetaan verojen korottamisia, koska parempana pidetään verojen alentamista.
Nyt luulisi puheiden ainakin vähäksi aikaa hiljenevän, koska ilman valtion apuuntuloa yrityksiä kaatuisi kuin heinää. Verojenkin kanssa on nyt niin, että todennäköisesti verotuloja pitää saada kasvuun. Mutta keneltä otetaan? Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo sanoi, että verojen korotuksista saattaa tulla osa yleistä jälleenrakennuspolitiikkaa, jolloin samalla ”pohditaan, miten paljon varakkaammat ja parempituloiset osallistuvat laskun maksamiseen.” (HeSa 26.1.2021)
Puolisosialistinen pohjoismainen hyvinvointivaltio toimii tässäkin tilanteessa erinomaisesti. Sillä on mahdollisuus järjestää verotus- ja tulonjakopolitiikka niin, että sen avulla pystytään yksityistäkin yritystoimintaa pelastaa kuiville huonojen suhdanteiden aikana.
Porvareille sosialismi on tietenkin kirosana. Ilman sitä ei kapitalismi kuitenkaan toimisi, kuten koronakriisikin on todistanut. Sosialismilla on huono kaiku siksi, että monet pitävät sitä jokseenkin samana asiana kommunismin kanssa. Kysymys on kuitenkin eri asioista, kuten jo Marx ja Engels kirjoittivat Kommunistisessa manifestissaan (1848). Siinä todetaan, että sosialisteiksi itseään nimittäneet olivat ”mitä kirjavin joukko erilaisia sosiaalipuoskareita, jotka lupasivat poistaa kaikenlaiset yhteiskunnalliset epäkohdat erilaisilla pienillä paikkauksilla vaarantamatta pääomaa ja liikevoittoja”. Sen sijaan kommunismilla tarkoitetaan järjestelmää, joka toteuttaa yhteiskunnan perinpohjaisen kokonaismuutoksen. Pilipalisosialistien tavoitteisiin ei tällainen kuulu.
Tämän takia Marx ja Engels eivät voineet nimittää manifestiaan sosialistiseksi, vaan kommunistiseksi, koska halusivat erottua niistä sosiaalipuoskareista. Vuoden 1890 saksalaisen painoksen esipuheessa Engels muotoili jopa niin, että hänen kirjoittaessaan yhdessä Marxin kanssa manifestiaan ”sosialismi tarkoitti porvarillista liikettä ja kommunismi työväenliikettä”.
Sosialismi-sanan alkuperään ei siis liity kommunistinen sosialisointi. Tuleehan tämä selväksi siinäkin, mikä ero on sosiaalidemokraattisilla puolueilla ja kommunistisilla puolueilla. Vaikka luulevathan jotkut edelleen, että esimerkiksi SDP Suomessa ja SPD Saksassa pitävät tavoitteenaan kaiken yksityisen toiminnan ”sosialisoimista” valtion haltuun.
Kuten Marx ja Engels kirjoittivat, sosialistit edustavat porvarillista liikettä. Sanna Marinin hallitusta nimitetään nyt pilkkapuheissa sosialistihallitukseksi, mutta oikeampi termi olisi sosiaalihallitus, joka pyrkii miljarditukiaisilla pitämään pystyssä myös kapitalistien bisnekset ja perheet. Mitenkähän nämä wahlroosit ja lepomäet hoitaisivat asiat siinä uusliberalistisessa järjestelmässään, jossa valtio olisi vain valtion rajojen sisällä olevan alueen nimi?
Vaikka eihän tämä mitään uutta ole. Kun alkoi näyttää siltä, että Mauno Koivistosta tulee tasavallan presidentti, porvaristossa meuhkattiin, että nyt piru perii, sillä Koivisto muuttaa kirkot työväentaloiksi ja kodeista Raamatut takavarikoidaan.
kari.naskinen@gmail.com