Kahden ensimmäisen romaaninsa Päämäärän (1947) ja Mustan rakkauden (1948) jälkeen Linna valmisteli psykologista romaania työnimellä ”Messias”. Siihen kirjailija tiivisti uskonnolliset ja filosofiset pohdiskelunsa. Romaanin nuori päähenkilö sairastuu tappavaan keuhkotautiin, ajautuu synkkiin itsetutkisteluihin ja menehtyy lopulta kirkon pihalle. Kirja eteni kustantajalle, mutta sen paremmin kustantaja kuin Linna itsekään eivät olleet tyytyväisiä sen loppuratkaisuihin. Kustannussopimus velvoitti jatkamaan yrittämistä, mutta uudet versiot käsikirjoituksesta eivät päässeet edes sadannelle sivulle ja koko asia hautautui. Nyt Varpio kertoi, että Messias-käsikirjoitus on Linnan perikunnan hallussa.
Tämä keskustelutilaisuus pidettiin Kulttuurikeskus Laikussa. Nimi tulee siitä, että ennen kirjastoa sanottiin Tampereellakin lainakirjastoksi, lyhemmn lainastoksi, joka nyt on lyhentynyt Laikuksi. Toinen tässä verkossa suoratoistetussa tilaisuudessa ollut asiantuntija oli entinen Tampereen yliopiston teatteriprofessori Panu Rajala, jolta juuri ilmestyi kirja Päivä on tehnyt kierroksensa - Väinö Linna muistelee. (Siltala, 2020). Se perustuu Linnan kymmenien tuntien haastatteluihin, jotka ovat olleet tallella nauhoituksina Kotimaisten kielten keskuksen arkistossa.
Tampereen vanha kirjasto oli aikoinaan tuttu paikka Väinö Linnallekin. Siellä kokoontui maanantaisin kirjailijoita kirjastonjohtaja Mikko Mäkelän kutsumina. Sieltä he yleensä jatkoivat Mäkelän kotiin Hämeenpuistoon. Kirjastosta Mäkelä myös järjesti Linnalle usein jonkin vapaan huoneen tämän kirjoitustöitä varten, ja siellä Linna pystyi myös Mäkelän kirjoituskoneella kirjoittamaan käsin kirjoittamiaan tekstejään puhtaaksi. Oman kirjoituskoneen Linna osti vasta 1957 eli kolme vuotta Tuntemattoman sotilaan jälkeen.
Tämä sotaromaani oli sitten kova paukku. Vaikka kritiikkiä tuli alkuun paljonkin, niin heti se sai myös tunnustusta. Varpio sanoi, että ensimmäisinä se sai hyväksynnän rintamamiehiltä, mutta aika pian myös kirjalliset piirit alkoivat ymmärtää uuden mestariteoksen syntyneen, esimerkiksi V.A. Koskenniemi ja Jörn Donner kuuluivat tähän piiriin.
Pirkkalaiskirjailijat ry:n järjestämässä tilaisuudessa tänään järjestämän keskustelun aihe oli: mitä vielä Väinö Linnasta on kysymättä? Käytiin läpi mm. koululaisten esittämiä kysymyksiä, saatiin niihin vastauksia, mutta ei kovin laajasti pysähdytty johonkin tiettyyn aiheeseen. Pohjantähti-trilogiaa seuranneesta ajasta Varpio sanoi, että Linnalla kyllä oli vielä aiheita romaaneihinkin, mutta ne lopulta jäivät. Näytelmiäkin Linna pyöritteli mielessään, ja esimerkiksi Kansallisteatterin pääjohtajan Arvi Kivimaan Linna tapasi näissä merkissä. Lopulta Linna jatkoi kirjoittamalla esseitä, joista saa hyvän, monipuolisen käsityksen kokoelmasta Murroksia (WSOY, 1990).
Kysyttiin myös, ovatko Varpio ja Rajala lukiessaan samastuneet joihinkin Linnan romaanihenkilöihin. Varpio sanoi lähestyvänsä Linnan kirjoja niin tutkijana, että tällaisia henkilökohtaisia tuntemuksia ei ole juuri tullut. Rajala sen sijaan vastasi, että Pohjantähden Otto Kivivuori, suomalaisuuden peruslohkare, torppari ja muurari. Kivivuori kuului Pentinkulman työväenyhdistyksen johtokuntaan, oli lakkokomiteassa 1917, mutta ei liittynyt punakaartiin. Kansalaissodan jälkeen Otto Kivivuori joutui Tampereen vankileirille ja myöhemmin hänestä tuli työväenyhdistyksen puheenjohtaja.
Tuntemattomasta sotilaasta Rajala kertoi, että siihen hän tutustui ensimmäisen kerran vasta Pyynikin kesäteatterissa 1961.
kari.naskinen@gmail.com