keskiviikko 7. lokakuuta 2020

Sosialismi tarkoittaa meillä hyvinvointivaltiota

Pääministeri Sanna Marinia on viime aikoina haukuttu sosialistiksi. Paha sana, sillä se viittaa sosialisointiin, eikä siitä ole kuin puoli piirua kommunismiin. Sosialismi historiallisena käsitteenä on näin, mutta jos sitä esimerkiksi juuri nyt Suomessa käytetään, se ei tarkoita paperitehtaiden tai linja-autotehtaiden siirtämistä valtion omistukseen. Paavo Lipponen sanoo osuvasti, että ”sosiaalidemokratiassa sosialismi tarkoittaa hyvinvointivaltiota, sen periaatteita ja rakenteita. Niitä ei pidä romuttaa.” (Ulkopolitiikka 3/2020)


Lipposelle on Saksa aina ollut läheinen, ja sieltä hän on omaksunut sos.dem. puolueen
ajatuksen: ”Demokratia voi toimia markkinataloudessa, mutta se tarvitsee aina ohjausta.” Tällainen ohjaus tulkitaan nyt uusliberalistisessa ideologiassa helposti sosialismiksi.

Otan tähän esimerkin kanaalin toiselta puolelta Englannista. Televisiossa menee parhaillaan ITV:n tuottama sarjaelokuva
Puhtaana käteen, jossa elämä koettelee yksinhuoltajaäiti Sam Cookia. Nollatuntisopimuksen varassa hän siivoaa rahoitusalan yritystä ja hankkii lisätienestejä yhtä lähistöllä olevaa asuntoa siivoamalla. Kun palkasta on maksettu vuokra, sähkö ja välttämätön ruoka, jää puhtaana käteen 144 puntaa kuukaudessa. Ei riitä, ja siksi Sam Cookin on turvauduttava epätoivoisiin ratkaisuihin, raaputusarpoihin, nettirulettiin ja pikavippeihin.

Ristiriita tulee konkreettisesti esille, kun Sam pääsee vahingossa selville rahoitusyrityksen henkilökunnan kujeista. Sieltä annetaan ennenaikaisia vihjeitä pörssiyhtiöiden lähisuunnitelmista ja ollaan mukana laittomissa sisäpiirikaupoissa.

Koska kysymyksessä on kuitenkin viihdesarja, keplottelee myös Sam tällaisiin hämäräpuuhiin, mutta se on sitten toinen asia. Perimmäinen kysymys koskee sitä kuilua, mikä Samin erottaa hyvinvoinnista.

YHTEISKUNTAVASTUU

Sanna Marin on kannanotoissaan toisenlainen pääministeri kuin useimmat edeltäjänsä. Hän on näkyvästi pysynyt myös SDP:n puheenjohtajana ja sen aatteellisen sisällön takana, eikä ole tyytynyt vain valtionhoitajan rooliin. Sanna Marin on tuonut esille yhteiskuntavastuun vaatimuksen, jonka pitäisi koskea myös yrityksiä, ainakin kaikkein suurimpia, jotka ovat pienemmillä paikkakunnilla oleellisin tekijä asukkaiden hyvinvoinnin kannalta.

Kokoomuksen kansanedustaja Arto Satonen kirjoittaa tänään Verkkouutiset-sivustolla tästä muutoksesta, jossa puolueet ja niiden kannattajat ovat tällä hetkellä eriytymässä entistä kauemmas toisistaan:

”Kovin kaukana ei ole se aika, kun oikeistossa pyrittiin esiintymään keskustaoikeistolaisina ja vasemmistossa keskustavasemmistolaisina. Nyt mennään aivan päinvastaiseen suuntaan, oikeisto oikealle ja vasemmisto vasemmall
e.” Lisäksi perussuomalaiset ja vihreät edustavat omanlaisiaan ääriliikkeitä.

Englantilainen taloustieteilijä Michael Roberts on tänä syksynä ottanut blogissaan esille maailmantalouden kehitystrendejä, joista yksi koskee yritysten pääoman voiton suhdelukua. Suomen Karl Marx -seuran puheenjohtaja Vesa Oittinen on Robertsin blogeja lukiessaan nähnyt, että voittokäyrät (kuva) ovat sodanjälkeisistä ”kultaisista vuosista” tulleet selvästi alaspäin: ”Aallonpohja saavutettiin vuoden 1980 paikkeilla. Sen jälkeen länsimaissa siirryttiin enenevässä määrin uusliberaaliseen talouspolitiikkaan. Sitä seurasi neoliberal recovery, joka kuitenkin oli vaatimatonta verrattuna kultaisten vuosien tasoon. Finanssikriisi 2008 taittoi lopullisesti selän uusliberalistiselta nousulta, ja voiton suhdelukua osoittavat käyrät syöksyvät jälleen vauhdilla alaspäin - nyt myös koronan siivittäminä.”

Myös yritysten on saatava nykyistä enemmän puhtaana käteen. Tämä edellyttää uudenlaisia ja rankempia toimia. Jos voittoprosentti jää alle 10:n, se ei riitä. Vähintään 12:een on päästävä. Ratkaisuja voidaan hakea tuotannon siirtämisellä alempien verojen ja työvoimakustannusten halpamaihin tai pyrkimällä täällä kotimaassa työehtojen huonontamiseen ja palkkojen alentamiseen.

MTV:n uutisten nettikolumnissaan 5.10.2020 Sanna Marin toisti monia ärsyttäneen termin: ”Yhteiskuntavastuuta tarvitaan kaikilta ja aivan erityisesti niiltä, joilla on siihen vahvat taloudelliset edellytykset. Kohtuullisuuden vaatimus ei ole vastakkainasettelua. Koko pohjoismainen hyvinvointimallimme on rakennettu yhteisvastuun ajatukselle. Sille, että pärjäämme kaikki paremmin, kun huomioimme toisemme ja rakennamme yhdessä yhteiskuntaa, kukin voimavarojensa ja kykyjensä mukaan.”

Kyllä useimmat yritykset kantavat yhteiskuntavastuuta hyvinkin, esimerkiksi veroja kiertelemättä maksaen. Mutta ei pääministerikään väärin perustein puhu. On vaarallista, jos väestön jakautuminen kärjistyy menestyjiin ja häviäjiin. Jos häviäjiä alkaa olla liikaa, joutuu poliisi käyttämään suihkepulloja enemmänkin.

kari.naskinen@gmail.com