Koronaviruksen aiheuttamien
takaiskujen loiventamiseksi on yrityksille annettu taloudellista
tukea.
Suomessakin
on pidetty tärkeimpänä auttaa eniten isoja yrityksiä.
EU
tekee samoin, ei siitä 750 miljardin potista mitään
nakkikioskeille eikä kampaajille jaeta. Pienet kantavat
liiketoimintansa riskit itse, mutta isoja autetaan.
Näin meneteltiin myös 2008. Silloin piti pelastaa pankit. Tärkeintä oli finanssioligarkkien hyvinvoinnin turvaaminen. Tällaista pääomien kasautumista pelkäsi Karl Marx jo 150 vuotta sitten. Tuskin Marx silti osasi arvata, mitä tuleman piti. Nyt maailman rikkaimman prosentin varallisuuden arvo on jo enemmän kuin koko muun ihmiskunnan varallisuus yhteensä.
Myös Suomessa rikkaimman prosentin osuus nettovarallisuudesta on 20 prosenttia. Vielä 15 vuotta sitten se oli noin 8 prosenttia. Forbes-lehden viime kevään tilaston mukaan Suomen rikkaimmat ovat tässä järjestyksessä Antti Herlin, Heikki Kyöstilä, Antti Aarnio-Wihuri, Mika Anttonen, Ilkka Herlin ja Ilona Herlin.
Marx ennusti oikein, että kapitalismissa pääoma vääjäämättä kasautuu ja keskittyy yhä harvempien käsiin. Tuotannon ja varallisuuden kasautuminen ei ole kapitalistisessa järjestelmässä mikään vääristymä, vaan sen oleellinen ominaisuus. Nykyisin terminologia on vain sikäli toisenlainen, että ruman kapitalismi-sanan tilalla käytetään markkinataloutta. Mutta sama asia.
Eikä siinä sen kummempaa. Tämä yhteiskuntajärjestelmä on äänestämällä valittu ja sillä selvä. Tähän järjestelmään taas kuuluu, että varallisuus kasautuu, rikkaat rikastuvat ja köyhät ainakin suhteellisesti ottaen köyhtyvät.
”Jokainen kasautuminen tulee uuden kasautumisen välineeksi. Se edistää pääoman keskittymistä yksityiskapitalistien käsiin, samalla kun se lisää pääomana toimivan rikkauden määräa.” (Marx: Pääoma osa I)
Tutkijaliiton lehdessä Tiede & edistys (1/2020) on tästä samasta asiasta juttu, joka perustuu Olivia Mauryn ja Valter Sandellin esitelmään Tutkijaliiton kesäkoulussa kesällä 2019. He kuvasivat Marxin alkuperäisen kasautumisteorian prosessia, jonka keskeisiä elementtejä ovat maaseudun köyhien väestöjen riisto, siirtomaavalta, imperialismi, valtiovallan käyttäminen varallisuuden uudelleenjaossa kapitalistiluokalle, yhteisvaurauksien aitaaminen, valtiomaiden yksityistäminen sekä kansainvälinen finanssi- ja luottojärjestelmä. Tuttua on. Nyt siirtomaajohtajien patsaita kaadetaan, julkisvallan toimia yksityistetään ja kansainvälinen finanssijärjestelmä toimii Euroopassakin tehokkaasti EU:n ja EKP:n johdolla.
Kapitalistisen tuotannon päämääränä on pääoman kasvu. Tuottavaa työtä on kaikki sellainen, joka osallistuu pääoman arvonlisäykseen. Esimerkiksi kotiäitien työ ei kuulu tähän.
Kehitystä on ainakin länsimaissa tapahtunut, kuten Maury ja Sandell totesivat. Marx kirjoitti, että pääomaa kasannut luokka piiskasi mailtaan ja mannuiltaan väkivaltaisesti häädettyä, vainottua ja irtolaisiksi tehtyä maalaisväestöä, merkitsi heitä polttoraudalla ja kidutti törkeisiin ja hirmuisiin lakeihin nojautuen palkkatyöjärjestelmälle välttämättömän kurin alaiseksi.
Menetelmät ovat nykyisin hienovaraisempia. Marx joka tapauksessa oli sitä mieltä, että kasautuminen on jatkuva prosessi, jonka täytyy ”ylläpitää ja uusintaa itseään”.
Suomessa tuloerot kasvoivat voimakkaasti koko 1990-luvun, mutta 2000-luvulla ei käytännöllisesti katsoen enää ollenkaan. Kasautuminen on kyllä jatkunut, mutta tuloerokäyrä ei ole noussut. Sen sijaan varallisuuserot tulevat aina pysymään suurina.
Tuloeroja on mahdoton poistaa. Tuloja saa enemmän, kun osaa enemmän, ja osaaminen lisääntyy, kun opiskelee. Kaikki myös ovat sitä mieltä, että koulutus on erinomainen asia, yksi tärkeimmistä yhteiskunnassa. Hyvällä osaamisella työntekijä pystyy vaikuttamaan palkanmaksajansa tuottavuuden paranemiseen. Voi siinä palkanmaksaja saada varallisuuteensa uutta kasautumista, mutta duunari voi myös saada bonuksen.
Tutkijaliiton tämän vuoden kesäkoulu pidetään elokuun lopulla, jolloin siellä pohditaan, kumpi on todennäköisempi, maailmanloppu vai kapitalismin loppu.
kari.naskinen@gmail.com
Näin meneteltiin myös 2008. Silloin piti pelastaa pankit. Tärkeintä oli finanssioligarkkien hyvinvoinnin turvaaminen. Tällaista pääomien kasautumista pelkäsi Karl Marx jo 150 vuotta sitten. Tuskin Marx silti osasi arvata, mitä tuleman piti. Nyt maailman rikkaimman prosentin varallisuuden arvo on jo enemmän kuin koko muun ihmiskunnan varallisuus yhteensä.
Myös Suomessa rikkaimman prosentin osuus nettovarallisuudesta on 20 prosenttia. Vielä 15 vuotta sitten se oli noin 8 prosenttia. Forbes-lehden viime kevään tilaston mukaan Suomen rikkaimmat ovat tässä järjestyksessä Antti Herlin, Heikki Kyöstilä, Antti Aarnio-Wihuri, Mika Anttonen, Ilkka Herlin ja Ilona Herlin.
Marx ennusti oikein, että kapitalismissa pääoma vääjäämättä kasautuu ja keskittyy yhä harvempien käsiin. Tuotannon ja varallisuuden kasautuminen ei ole kapitalistisessa järjestelmässä mikään vääristymä, vaan sen oleellinen ominaisuus. Nykyisin terminologia on vain sikäli toisenlainen, että ruman kapitalismi-sanan tilalla käytetään markkinataloutta. Mutta sama asia.
Eikä siinä sen kummempaa. Tämä yhteiskuntajärjestelmä on äänestämällä valittu ja sillä selvä. Tähän järjestelmään taas kuuluu, että varallisuus kasautuu, rikkaat rikastuvat ja köyhät ainakin suhteellisesti ottaen köyhtyvät.
”Jokainen kasautuminen tulee uuden kasautumisen välineeksi. Se edistää pääoman keskittymistä yksityiskapitalistien käsiin, samalla kun se lisää pääomana toimivan rikkauden määräa.” (Marx: Pääoma osa I)
Tutkijaliiton lehdessä Tiede & edistys (1/2020) on tästä samasta asiasta juttu, joka perustuu Olivia Mauryn ja Valter Sandellin esitelmään Tutkijaliiton kesäkoulussa kesällä 2019. He kuvasivat Marxin alkuperäisen kasautumisteorian prosessia, jonka keskeisiä elementtejä ovat maaseudun köyhien väestöjen riisto, siirtomaavalta, imperialismi, valtiovallan käyttäminen varallisuuden uudelleenjaossa kapitalistiluokalle, yhteisvaurauksien aitaaminen, valtiomaiden yksityistäminen sekä kansainvälinen finanssi- ja luottojärjestelmä. Tuttua on. Nyt siirtomaajohtajien patsaita kaadetaan, julkisvallan toimia yksityistetään ja kansainvälinen finanssijärjestelmä toimii Euroopassakin tehokkaasti EU:n ja EKP:n johdolla.
Kapitalistisen tuotannon päämääränä on pääoman kasvu. Tuottavaa työtä on kaikki sellainen, joka osallistuu pääoman arvonlisäykseen. Esimerkiksi kotiäitien työ ei kuulu tähän.
Kehitystä on ainakin länsimaissa tapahtunut, kuten Maury ja Sandell totesivat. Marx kirjoitti, että pääomaa kasannut luokka piiskasi mailtaan ja mannuiltaan väkivaltaisesti häädettyä, vainottua ja irtolaisiksi tehtyä maalaisväestöä, merkitsi heitä polttoraudalla ja kidutti törkeisiin ja hirmuisiin lakeihin nojautuen palkkatyöjärjestelmälle välttämättömän kurin alaiseksi.
Menetelmät ovat nykyisin hienovaraisempia. Marx joka tapauksessa oli sitä mieltä, että kasautuminen on jatkuva prosessi, jonka täytyy ”ylläpitää ja uusintaa itseään”.
Suomessa tuloerot kasvoivat voimakkaasti koko 1990-luvun, mutta 2000-luvulla ei käytännöllisesti katsoen enää ollenkaan. Kasautuminen on kyllä jatkunut, mutta tuloerokäyrä ei ole noussut. Sen sijaan varallisuuserot tulevat aina pysymään suurina.
Tuloeroja on mahdoton poistaa. Tuloja saa enemmän, kun osaa enemmän, ja osaaminen lisääntyy, kun opiskelee. Kaikki myös ovat sitä mieltä, että koulutus on erinomainen asia, yksi tärkeimmistä yhteiskunnassa. Hyvällä osaamisella työntekijä pystyy vaikuttamaan palkanmaksajansa tuottavuuden paranemiseen. Voi siinä palkanmaksaja saada varallisuuteensa uutta kasautumista, mutta duunari voi myös saada bonuksen.
Tutkijaliiton tämän vuoden kesäkoulu pidetään elokuun lopulla, jolloin siellä pohditaan, kumpi on todennäköisempi, maailmanloppu vai kapitalismin loppu.
kari.naskinen@gmail.com