Tällä
viikolla Ruotsi nousi
maailman pahimmaksi: viikon aikana eniten koronakuolemia väkilukuun
suhteutettuna. Nyt ehkä
uskaltaakin sanoa, että
Ruotsi on epäonnistunut. Viruksen puhjettua Ruotsi päätti ryhtyä
suojelemaan taloutta, kun taas Suomessa ja enimmäkseen muuallakin
pidettiin tärkeämpänä ihmisten suojelemista.
Ruotsissa ajateltiin, että kun ihmisille riittävästi kerrotaan tilanteen vaarallisuudesta, niin kyllä he valistuneina kansalaisina osaavat huolehtia terveydestään ilman sen kummempaa holhousta. Ruotsalaisen kansankodin unelmayhteiskuntaan kuuluu, että yhteiskunta vastaa olosuhteiden järjestämisestä, mutta yksilöille jätetään vastuuta omien asioittensa hoitamisesta enemmän kuin Suomessa.
Onhan tämä sikäli erikoista, että systeemi perustuu sosiaalidemokraattiseen järjestelmään, jonka äkkipäätään voisi kuvitella olla enemmän kollektiivisiin pyrkimyksiin tähtäävää, mutta Ruotsissa se perustuu enemmän yksilön oikeuksien puolustamiseen.
Tähän liittyy sekin, että Ruotsin perustuslaki ei mahdollista poikkeustilan julistamista muuten kuin jos on sota tai sen uhka. Jos Ruotsi jotain sodista tietäisi, siellä ei perustuslakia näin löperö olisi.
Rauhanajan valmiuslakeihin suhtaudutaan Ruotsissa epäilevästi väärinkäytösten pelossa. Poikkeusjärjestelyihin meneminen vaarantaisi yksilönvapauden, joten baareissakin on koko kevään saanut hillua niin kuin ennenkin. Koulut taas on pidetty koko ajan toiminnassa, ettei lapsille hellanlettas tule mielenterveydellisiä ongelmia.
Ruotsi on muutenkin eräänlainen ihmisoikeuksien laboratorio, jossa testataan, miten pitkälle voidaan paapomisessa mennä. Suojeluun pääsevät kaikki maailman ihmiset, jos vain haluavat Ruotsiin muuttaa.
On Ruotsin strategiassa silti hyvätkin puolensa. Ruumiita tulee, mutta talouselämä rullaa ja pitää kansantalouden kunnossa. Meillä kuolemia on haluttu torjua hinnalla millä hyvänsä, ja tämä tulee näkymään yhteiskunnassa vuosia. THL:n Mika Salminen on sanonut, että jos talouselämä pidetään tiukoissa pihdeissä kovin pitkään, niin sitten meillä ei yhtäkkiä ole rahaa ostaa sitä rokotetta, kun se joskus tulee. Tämä on tietenkin karrikoitua, sillä rahaa tulee aina olemaan, kun nyt sitä saa jopa miinuskorolla.
Ruotsissa näin ajatellaan. ”Ruotsalaiset punnitsevat tekojaan suhteessa virusriskiin ilman, että kuolemanpelko sotkee heidän järjenjuoksuaan”, selittää terveysjournalismista tohtoriksi väitellyt Vienna Pynnönen. ”He kieltäytyvät ottamasta osaa koronahäpeäämme ja näyttävät meille [suomalaisille] siten oman tilamme. Mitä muuta kuin kateutta ja raivoa se voi aiheuttaa.”
LIIKA SOSIAALISUUS
ON VAARALLISTA
Mielenkiintoiseen tulokseen päädyttiin Tampereen, Helsingin ja Turun yliopistojen koronatutkimuksessa, jota johti sosiaalipsykologian professori Atte Oksanen. Sen mukaan kuolleisuus Covid-19-tautiin on ollut suurempi niissä Euroopan maissa, joissa on korkea sosiaalisuuden aste ja jotka käynnistivät hitaasti taudin leviämisen rajoitukset. Tutkimuksen tausta-analyysit perustuvat Euroopan Social Survey -aineistoon, joka kattaa 25 Euroopan maata.
Sosiaalisuus on siis levittänyt koronaa. Tuo nyt on selvä asia ilman yliopistotutkimuksiakin. Pussailu- ja halailukulttuuri lisäävät tartuntoja. Kuolleisuus koronavirukseen on suurempaa niissä maissa, joissa ihmisillä on paljon päivittäiskontakteja toistensa kanssa. Kun tähän lisätään suuri väestöntiheys, niin siinä sitä riskiä on. Tutkimuksessa todetaankin, että esim. italialaisilla ja espanjalaisilla on pienempi sosiaalinen, henkilökohtainen ja intiimi etäisyys verrattuna moniin muihin Euroopan kansoihin. Näillä mailla on myös vahvat sukupolvien väliset siteet, mikä selittää sitä, miksi niin monet vanhemmat ihmiset sairastuivat koronavirukseen.
IHMINEN KYLVÄNYT
SIEMENET
Ruotsissa ajateltiin, että kun ihmisille riittävästi kerrotaan tilanteen vaarallisuudesta, niin kyllä he valistuneina kansalaisina osaavat huolehtia terveydestään ilman sen kummempaa holhousta. Ruotsalaisen kansankodin unelmayhteiskuntaan kuuluu, että yhteiskunta vastaa olosuhteiden järjestämisestä, mutta yksilöille jätetään vastuuta omien asioittensa hoitamisesta enemmän kuin Suomessa.
Onhan tämä sikäli erikoista, että systeemi perustuu sosiaalidemokraattiseen järjestelmään, jonka äkkipäätään voisi kuvitella olla enemmän kollektiivisiin pyrkimyksiin tähtäävää, mutta Ruotsissa se perustuu enemmän yksilön oikeuksien puolustamiseen.
Tähän liittyy sekin, että Ruotsin perustuslaki ei mahdollista poikkeustilan julistamista muuten kuin jos on sota tai sen uhka. Jos Ruotsi jotain sodista tietäisi, siellä ei perustuslakia näin löperö olisi.
Rauhanajan valmiuslakeihin suhtaudutaan Ruotsissa epäilevästi väärinkäytösten pelossa. Poikkeusjärjestelyihin meneminen vaarantaisi yksilönvapauden, joten baareissakin on koko kevään saanut hillua niin kuin ennenkin. Koulut taas on pidetty koko ajan toiminnassa, ettei lapsille hellanlettas tule mielenterveydellisiä ongelmia.
Ruotsi on muutenkin eräänlainen ihmisoikeuksien laboratorio, jossa testataan, miten pitkälle voidaan paapomisessa mennä. Suojeluun pääsevät kaikki maailman ihmiset, jos vain haluavat Ruotsiin muuttaa.
On Ruotsin strategiassa silti hyvätkin puolensa. Ruumiita tulee, mutta talouselämä rullaa ja pitää kansantalouden kunnossa. Meillä kuolemia on haluttu torjua hinnalla millä hyvänsä, ja tämä tulee näkymään yhteiskunnassa vuosia. THL:n Mika Salminen on sanonut, että jos talouselämä pidetään tiukoissa pihdeissä kovin pitkään, niin sitten meillä ei yhtäkkiä ole rahaa ostaa sitä rokotetta, kun se joskus tulee. Tämä on tietenkin karrikoitua, sillä rahaa tulee aina olemaan, kun nyt sitä saa jopa miinuskorolla.
Ruotsissa näin ajatellaan. ”Ruotsalaiset punnitsevat tekojaan suhteessa virusriskiin ilman, että kuolemanpelko sotkee heidän järjenjuoksuaan”, selittää terveysjournalismista tohtoriksi väitellyt Vienna Pynnönen. ”He kieltäytyvät ottamasta osaa koronahäpeäämme ja näyttävät meille [suomalaisille] siten oman tilamme. Mitä muuta kuin kateutta ja raivoa se voi aiheuttaa.”
LIIKA SOSIAALISUUS
ON VAARALLISTA
Mielenkiintoiseen tulokseen päädyttiin Tampereen, Helsingin ja Turun yliopistojen koronatutkimuksessa, jota johti sosiaalipsykologian professori Atte Oksanen. Sen mukaan kuolleisuus Covid-19-tautiin on ollut suurempi niissä Euroopan maissa, joissa on korkea sosiaalisuuden aste ja jotka käynnistivät hitaasti taudin leviämisen rajoitukset. Tutkimuksen tausta-analyysit perustuvat Euroopan Social Survey -aineistoon, joka kattaa 25 Euroopan maata.
Sosiaalisuus on siis levittänyt koronaa. Tuo nyt on selvä asia ilman yliopistotutkimuksiakin. Pussailu- ja halailukulttuuri lisäävät tartuntoja. Kuolleisuus koronavirukseen on suurempaa niissä maissa, joissa ihmisillä on paljon päivittäiskontakteja toistensa kanssa. Kun tähän lisätään suuri väestöntiheys, niin siinä sitä riskiä on. Tutkimuksessa todetaankin, että esim. italialaisilla ja espanjalaisilla on pienempi sosiaalinen, henkilökohtainen ja intiimi etäisyys verrattuna moniin muihin Euroopan kansoihin. Näillä mailla on myös vahvat sukupolvien väliset siteet, mikä selittää sitä, miksi niin monet vanhemmat ihmiset sairastuivat koronavirukseen.
IHMINEN KYLVÄNYT
SIEMENET
Isomäki pohtii myös mahdollisuutta muovata koronaviruksia miedompaan ja vähemmän vaaralliseen suuntaan. Ihminen muokkasi suurta influenssapandemiaa 1918-20 tappavammaksi ymmärtämättä sitä itse. Sikainfluenssan aikana 2009 toimittiin päinvastaisella tavalla, ja siitä jalostui ehkä kaikkien aikojen miedoin influenssapandemia.
Koronanjälkeinen elvytys voi Isomäen hahmotelmissa saada valtiot ottamaan käyttöön kansalaispalkan ja EKP:n toimimaan niin kuin se olisi oikea keskuspankki.
Jonkinlaisena yhteenvetona Isomäen kirjasta voi ilmeisesti lukea sen, että koronaviruksen siemenet ihminen on kylvänyt globalisaatiota kiihdyttämällä. Samoin on elintason jatkuva kasvu kiihdyttänyt matkustamista, joka edesauttaa tarttuvien tautien leviämistä. Voisiko tämä olla nyt se hetki, jolloin vauhtia hillittäisiin, kysyy Isomäki.
kari.naskinen@gmail.com