Nyt
kun joka iltapäivä tulee televisiosta Pieni talo preerialla ja
Bonanzaa odotellaan,
selasin yhtä tv-kirjaa
puolen vuosisadan takaa. Urpo
Virkkusen kirjassa
Kuka on kuka TV:ssä (1970)
kerrotaan,
keitä yhteisiä tuttuja meillä silloin oli. Michael
Landon oli
suurimpia tähtiä, ensin pikku-Joena Bonanzassa
ja
sen jälkeen uudisasukasperheen isänä Minnesotassa. Landon
sopi hyvin suomalaisten suosikiksi, sillä ennen tv-uraansa hän oli
aloittanut urheilu-uran ja heittänyt keihästä yli 65 metriä.
Tietenkin kirjassa esitellään myös Bonanzan
Dan ”Hoss” Blocker
ja Lorne
Greene.
Se oli sitä aikaa, kun Suomessa oli vain kaksi tv-kanavaa. MTV toimi
jo, mutta se sai näyttää ohjelmiaan vain Yleisradion
kanavilla.
Urpo Virkkunen oli Radiokuuntelija- ja Antenni-lehtien päätoimittaja. Kirjan kansikuvassa ovat suosittujen liikenneohjelmien tekijä Veikko Pajunen, Sopotin laulukilpailuvoittaja Marion Rung sekä ulkomaanelävien edustajina Mia Farrow ja Tom Jones. Viikosta ja vuodesta toiseen samat naamat pyörivät televisiossa, eikä kukaan kyllästynyt. Tätä samaahan se on nytkin, mutta kanavia on kymmeniä ja maksulliset päälle, joten aina voi hypätä johonkin muualle, kun käytössä on viimeisten vuosikymmenten paras keksintö kaukosäädin (toiseksi paras on takalasinlämmitin).
Sen
ajan tv-kasvot palaavat joskus vieläkin kuvaruutuun, kuten tänä
iltana uutistenlukija
Pertti Salolainen
Itse asiassa
kuultuna -ohjelmassa.
Tämän ohjelman tekijälle Juho-Pekka
Rantalalle löytyisi
Virkkusen
kirjasta iso joukko mielenkiintoisia muistelijoita, sillä kirjassa
esitellään 300
henkilöä, ja kun elossa oleviakin on, annan tässä vinkeiksi
Lenita
Airiston, Matti Heinivahon, Seppo Kannaksen, Hannu Karpon, Vieno
Kekkosen, Viktor Klimenkon, Anssi Kukkosen, Yrjö Länsipuron, Timo
Putkosen, Pasi
Rutasen, Markku Veijalaisen ja
Tauno
Äijälän.
Kirjassa
on mielenkiintoisia tietoja kunkin henkilön kohdalla. Esimerkiksi
Jörn
Donner kertoo,
ettei ole viiteen vuoteen nähnyt yhtään tv-ohjelmaa, joitakin
urheilujuttuja lukuun ottamatta, koska ei omista televisiota.
Naapurivisa-tietokilpailuista tuttu Hardi Tiitus tunsi Suomen televisio-ohjelmat. Kerran hän tuli MTV:n vieraaksi ja istuttuaan isäntien pöytään otti olutpullon ja kysyi, eikä teillä olekaan Upo-jääkaappia. Sitten tarttui pöytäliinaan ja arveli, lieneekö se edes Sunolla pesty. Ville Salmista kätellessään Tiitus kysyi, onko teillä Asko-kodintili.
Juhan
af Grann veti
Suomi eilen -ohjelmaa, jonka tunnuksena aina alussa oli oikea kukko.
Ennen yhden ohjelman alkua af Grann juotti kukolle votkaa, jotta se
elehtisi vähän pirteämmin. Hyvin se menikin, mutta myöhemmin
kukko kuoli krapulaan.
Kuulentoja ja muita avaruusjuttuja katsojille selittänyt lentokapteeni Börje Hjelm oli aatteen mies, joka toivoi tv-ohjelmiin ”sinivalkoista asiallisuutta ja viihdettä. Vastustan tv:n yrityksiä sosialisoida mielipiteitä ja asenteita.”
Yhtä aatteellinen oli ainakin 50 vuotta sitten Kristiina Halkola, joka ei missään tapauksessa suostunut näyttelemään omia vasemmistolaisia mielipiteitään vastaan.
Tv
2:n pääkuuluttaja Tuula
Rosenqvist (ent.
Ignatius)
sanoi pysyvänsä Teija
Sopasen kanssa
talossa niin kauan kuin pojat laittavat heille niin hyvät valot,
ettei heidän ikänsä näy. Vuonna 1974 valoteho loppui, koska
silloin Tuula jäi pois töistä.
Politiikantoimittaja Niilo Ihamäki kertoo Rafael Paasion aina haastatteluissa naputelleen jalallaan lattiaa ja se kuului: ”Aluksi yritin asettaa jalkani Paasion jalan päälle, mutta lopulta ostimme pienen nukkamaton, joka vaiensi naputteluäänen.”
Ajankohtaisjuttuja tehnyt Leo Matis törmäsi kerran kapellimestari Paavo Berglundiin. Näyttää jotenkin tutulta, mutta ei tule mieleen. Sitten Berglund sanoo sukunimensä, mutta vieläkään Matis ei muista muuta kuin että on kai musiikkimiehiä. Mitähän soitatte, kysyy Matis, viuluako? Kyllä, murahtaa Berglund, josta ilahtuneena Matis jatkaa keskustelua: ”Meilläkin on uutistoimituksessa yksi Börje Holmlund, joka soittaa viulua.”
Ylen kepulainen ohjelmajohtaja Pekka Silvola olisi tällä hetkellä erittäin tyytyväinen Yleisradion ohjelmapolitiikkaan: ”Ihanteeni on monivärinen televisio, sellainen jossa kaikki sateenkaaren värit ovat edustettuina.”
kari.naskinen@gmail.com
Urpo Virkkunen oli Radiokuuntelija- ja Antenni-lehtien päätoimittaja. Kirjan kansikuvassa ovat suosittujen liikenneohjelmien tekijä Veikko Pajunen, Sopotin laulukilpailuvoittaja Marion Rung sekä ulkomaanelävien edustajina Mia Farrow ja Tom Jones. Viikosta ja vuodesta toiseen samat naamat pyörivät televisiossa, eikä kukaan kyllästynyt. Tätä samaahan se on nytkin, mutta kanavia on kymmeniä ja maksulliset päälle, joten aina voi hypätä johonkin muualle, kun käytössä on viimeisten vuosikymmenten paras keksintö kaukosäädin (toiseksi paras on takalasinlämmitin).
 |
| Matti Heinivaho |
 |
| Seppo Kannas |
Ennen
oli tuotemerkkien puffaaminen ankarasti kielletty television
ohjelmissa. Nuorten
tanssihetken juontaja Antti
Einiö muistelee
kuitenkin yhden juontonsa ennen pianisti Rune
Öfvermanin esiintymistä:
”Hän soittaa kappaleen Old
Spice – sehän
on myös hyvää partavettä, kuten
tiedätte.”
Naapurivisa-tietokilpailuista tuttu Hardi Tiitus tunsi Suomen televisio-ohjelmat. Kerran hän tuli MTV:n vieraaksi ja istuttuaan isäntien pöytään otti olutpullon ja kysyi, eikä teillä olekaan Upo-jääkaappia. Sitten tarttui pöytäliinaan ja arveli, lieneekö se edes Sunolla pesty. Ville Salmista kätellessään Tiitus kysyi, onko teillä Asko-kodintili.
 |
| Hannu Karpo |
Kuulentoja ja muita avaruusjuttuja katsojille selittänyt lentokapteeni Börje Hjelm oli aatteen mies, joka toivoi tv-ohjelmiin ”sinivalkoista asiallisuutta ja viihdettä. Vastustan tv:n yrityksiä sosialisoida mielipiteitä ja asenteita.”
Yhtä aatteellinen oli ainakin 50 vuotta sitten Kristiina Halkola, joka ei missään tapauksessa suostunut näyttelemään omia vasemmistolaisia mielipiteitään vastaan.
 |
| Tuula Rosenqvist |
Politiikantoimittaja Niilo Ihamäki kertoo Rafael Paasion aina haastatteluissa naputelleen jalallaan lattiaa ja se kuului: ”Aluksi yritin asettaa jalkani Paasion jalan päälle, mutta lopulta ostimme pienen nukkamaton, joka vaiensi naputteluäänen.”
Ajankohtaisjuttuja tehnyt Leo Matis törmäsi kerran kapellimestari Paavo Berglundiin. Näyttää jotenkin tutulta, mutta ei tule mieleen. Sitten Berglund sanoo sukunimensä, mutta vieläkään Matis ei muista muuta kuin että on kai musiikkimiehiä. Mitähän soitatte, kysyy Matis, viuluako? Kyllä, murahtaa Berglund, josta ilahtuneena Matis jatkaa keskustelua: ”Meilläkin on uutistoimituksessa yksi Börje Holmlund, joka soittaa viulua.”
Ylen kepulainen ohjelmajohtaja Pekka Silvola olisi tällä hetkellä erittäin tyytyväinen Yleisradion ohjelmapolitiikkaan: ”Ihanteeni on monivärinen televisio, sellainen jossa kaikki sateenkaaren värit ovat edustettuina.”
kari.naskinen@gmail.com