Kun puhutaan ja kirjoitetaan Suomen
varhaishistoriasta, ovat esillä aina Ruotsi, Tanska ja Novgorod.
Sittemmin tutummaksi tullut yhteys Saksan kanssa on kuitenkin vanhaa
perua sekin. Saksalaisuuden ensimmäinen voimakas tunkeutuminen
Suomeen ajoittui 1200-luvun alkupuoliskolle, joten reitti oli
henkisesti tuttu, kun sieltä 700 vuotta myöhemmin seilattiin ensin
Suomen kansalaissotaan ja sitten jatkosotaan.
Jo tuolloin tulivat saksalaisille tunnetuiksi Suomen alueen kaupalliset mahdollisuudet. Samoihin aikoihin Visbystä kehittyi eräänlainen saksalaiskeskus, millä oli sekä kaupallisesti että kulttuurisesti iso merkitys Suomelle. Visby oli 1200-luvulla yksi Hansaliiton keskuspaikka, joka oli saksalaisille tärkeä Novgorodiin suuntautuneen kaupankäynnin kannalta.
Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta oli olemassa vuodesta 962 vuoteen 1806. Siitä on historiankirjoituksessa ruvettu käyttämään nimitystä Ensimmäinen valtakunta (das Erste Reich), sitä seurasivat Itävallan keisarikunta, Saksan keisarikunta ja Weimarin tasavalta, kunnes jouduttiin Hitlerin Kolmanteen valtakuntaan.
Ensimmäisen saksalaisten Suomea koskeneen lähestymisen aikana keisarikunnan johdossa oli Fredrik II, joka toimi keisarina 1215-50. Suomessa protokolla oli sellainen, että mahtimies täällä oli englantilaissyntyinen piispa Tuomas. Koska piispa oli myös kaupankäynnin ”ylivalvoja”, hän oli tärkeä yhdyshenkilö saksalaisille kauppiaille. Toinen nimeltä tunnettu mies oli Nousiaisten Pyhän Marian kirkon kirkkoherra Wilhelm, joka nimestä päätellen vaikuttaa saksalaiselta.
Suomen ja Skandinavian historian entinen professori Jouko Vahtola (Oulun yliopisto) pitää nimenomaan Tuomas-piispaa henkilönä, joka loi hyvät edellytykset saksalaissuhteiden lujittumiselle. Hänen kaupallisen vaikutusvaltansa ja saksalaisten aktivoitumisen seurauksena kehittyi Aurajoen suulle Turkuun vilkas kaupallinen keskus. Se sijaitsi Koroisissa parin kilometrin päässä Turun nykyisestä keskustasta, ja sinne siirrettiin Nousiaisista piispanistuinkin 1299.
Tämän jutun otsikkokuvana on piirros Koroistenniemen alueesta 1200-luvulla. Se on piirretty Turun maakuntamuseossa olevan pienoismallin mukaan.
Auran rantamille perustettiin piispanistuimen myötä uusi Maarian seurakunta. Monet kirkot Satakunnassa ja Hämeessä oli omistettu Marialle, mikä liittynee siihen, että Maria oli Baltian ritarien ja saksalaisen lähetyskirkon pääpyhimys.
Vahtola kirjoitti Historiallisessa Aikakauskirjassa 1/1984, että Suomeen jäi jo 1200-luvulla saksalaista nimistöä, sekä ihmisille että paikoille. Vanhimmat tunnetut Hämeen voudit olivat nimiltään saksalaisia ja Raaseporin linnakin nykyisellä Uudenmaan karanteenialueella on nimilähtökohdaltaan saksalainen. Vahtola pitää mahdollisena, että Raseborg-sana on ruotsinnos saksalaisen piispankaupungin Ratzeburgin nimestä. Esimerkiksi Lyypekki kuului Ratzeburgin hiippakuntaan. Kun ristiretkeläiset lähtivät Lyypekistä Ratzeburgin piispan siunaamina, voisi kuvitella, että he antoivat tuntemattomalla maalla olevan turvapaikkansa nimeksi Ratzeburgin.
Raaseporissa on myös Junkarsborgin linnan raunioita. Vahtola vetää senkin nimen saksalaisperäiseksi: junckare tarkoittaa ”nuorta saksalaista aatelisherraa”.
DACIA
Tämä väliotsikko ei tarkoita Renaultin Romaniassa tekemiä Dacia-autoja. Nykyisen Romanian alueella oli ennen ajanlaskumme alkua Daakian kuningaskunta, josta keisari Trajanuksen valloituksen jälkeen tuli Rooman provinssi, Dacia Traiana. Sen jälkeen alueella mellastivat vielä hunnit ja madjaarit. Tähän Suomen juttuun Dacia liittyy sillä tavalla, että 1245 paavi Innocentius IV vapautti Tuomas-piispan virasta. Tähän irtisanomiseen paavi sai eväät Uppsalan arkkipiispa Jarleriukselta ja Dacian priorilta. He olivat sitä mieltä, että Tuomas tukeutui toiminnassaan liikaa saksalaisiin, eikä suostunut alistumaan ruotsalaiseen komentoon.
Jo tuolloin tulivat saksalaisille tunnetuiksi Suomen alueen kaupalliset mahdollisuudet. Samoihin aikoihin Visbystä kehittyi eräänlainen saksalaiskeskus, millä oli sekä kaupallisesti että kulttuurisesti iso merkitys Suomelle. Visby oli 1200-luvulla yksi Hansaliiton keskuspaikka, joka oli saksalaisille tärkeä Novgorodiin suuntautuneen kaupankäynnin kannalta.
Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta oli olemassa vuodesta 962 vuoteen 1806. Siitä on historiankirjoituksessa ruvettu käyttämään nimitystä Ensimmäinen valtakunta (das Erste Reich), sitä seurasivat Itävallan keisarikunta, Saksan keisarikunta ja Weimarin tasavalta, kunnes jouduttiin Hitlerin Kolmanteen valtakuntaan.
Ensimmäisen saksalaisten Suomea koskeneen lähestymisen aikana keisarikunnan johdossa oli Fredrik II, joka toimi keisarina 1215-50. Suomessa protokolla oli sellainen, että mahtimies täällä oli englantilaissyntyinen piispa Tuomas. Koska piispa oli myös kaupankäynnin ”ylivalvoja”, hän oli tärkeä yhdyshenkilö saksalaisille kauppiaille. Toinen nimeltä tunnettu mies oli Nousiaisten Pyhän Marian kirkon kirkkoherra Wilhelm, joka nimestä päätellen vaikuttaa saksalaiselta.
Suomen ja Skandinavian historian entinen professori Jouko Vahtola (Oulun yliopisto) pitää nimenomaan Tuomas-piispaa henkilönä, joka loi hyvät edellytykset saksalaissuhteiden lujittumiselle. Hänen kaupallisen vaikutusvaltansa ja saksalaisten aktivoitumisen seurauksena kehittyi Aurajoen suulle Turkuun vilkas kaupallinen keskus. Se sijaitsi Koroisissa parin kilometrin päässä Turun nykyisestä keskustasta, ja sinne siirrettiin Nousiaisista piispanistuinkin 1299.
Tämän jutun otsikkokuvana on piirros Koroistenniemen alueesta 1200-luvulla. Se on piirretty Turun maakuntamuseossa olevan pienoismallin mukaan.
Auran rantamille perustettiin piispanistuimen myötä uusi Maarian seurakunta. Monet kirkot Satakunnassa ja Hämeessä oli omistettu Marialle, mikä liittynee siihen, että Maria oli Baltian ritarien ja saksalaisen lähetyskirkon pääpyhimys.
Vahtola kirjoitti Historiallisessa Aikakauskirjassa 1/1984, että Suomeen jäi jo 1200-luvulla saksalaista nimistöä, sekä ihmisille että paikoille. Vanhimmat tunnetut Hämeen voudit olivat nimiltään saksalaisia ja Raaseporin linnakin nykyisellä Uudenmaan karanteenialueella on nimilähtökohdaltaan saksalainen. Vahtola pitää mahdollisena, että Raseborg-sana on ruotsinnos saksalaisen piispankaupungin Ratzeburgin nimestä. Esimerkiksi Lyypekki kuului Ratzeburgin hiippakuntaan. Kun ristiretkeläiset lähtivät Lyypekistä Ratzeburgin piispan siunaamina, voisi kuvitella, että he antoivat tuntemattomalla maalla olevan turvapaikkansa nimeksi Ratzeburgin.
Raaseporissa on myös Junkarsborgin linnan raunioita. Vahtola vetää senkin nimen saksalaisperäiseksi: junckare tarkoittaa ”nuorta saksalaista aatelisherraa”.
DACIA
Tämä väliotsikko ei tarkoita Renaultin Romaniassa tekemiä Dacia-autoja. Nykyisen Romanian alueella oli ennen ajanlaskumme alkua Daakian kuningaskunta, josta keisari Trajanuksen valloituksen jälkeen tuli Rooman provinssi, Dacia Traiana. Sen jälkeen alueella mellastivat vielä hunnit ja madjaarit. Tähän Suomen juttuun Dacia liittyy sillä tavalla, että 1245 paavi Innocentius IV vapautti Tuomas-piispan virasta. Tähän irtisanomiseen paavi sai eväät Uppsalan arkkipiispa Jarleriukselta ja Dacian priorilta. He olivat sitä mieltä, että Tuomas tukeutui toiminnassaan liikaa saksalaisiin, eikä suostunut alistumaan ruotsalaiseen komentoon.
Minkäänlaiseen syyllisyysoikeudenkäyntiin ei Tuomas kuitenkaan saksalaisyhteyksistään joutunut. Potkujensa jälkeen hän vetäytyi saksalaiskeskukseen Visbyhyn, jossa kuoli dominikaaniluostarissa 1248.
Tuomas-piispan lähdön jälkeen Suomen piispanistuin jäi avoimeksi ja tänä aikana Suomi siirrettiin lopullisesti Ruotsin yhteyteen sekä kirkollisesti että valtiollisesti. Vuonna 1249 Turun piispaksi tuli Björn I, joka oli kuningas Eerik Eerikinpojan kansleri ja sukulainen. Hän kuoli 1258 ja haudattiin Koroisten kirkkoon.
Ensimmäinen suomalaissyntyinen piispa oli Maunu I 1291 - 1308.
kari.naskinen@gmail.com
koronanväistelijänä kotosalla