Koska
televisiosta ei nyt tule paljon mitään urheilua, on hetki aikaa
perehtyä muunlaisiin asioihin. Eikä sitä koskaan tiedä, tuleeko
huomennakaan tai edes huomista, sillä kuten filosofi Ludwig
Wittgenstein
(kuvassa)
kirjoitti,
”huominen auringonnousu on hypoteesi, mikä merkitsee, ettemme
tiedä,
nouseeko aurinko”.
Eli tässä vain ollaan vessapaperirullien kanssa ja odotellaan. Menee miten menee, ja tämän viisas Wittgenstein tiesi jo sata vuotta sitten. Hänen väitöskirjansa ensimmäinen lause on tämän juttuni otsikossa.
Niin kuin tämä kummallinen koronavirus. Mistä sekin on alkunsa saanut? Vaikea kenenkään tietää, mutta Wittgenstein osasi lohduttaa tietämättömiä: ”Mystistä ei ole se, millainen maailma on, vaan se, että maailma on.”
Mitähän Wittgenstein sanoisi nyt? Olisiko hän Facebookissa ja Twitterissä? Jo ennen näitä hössötyksiä Wittgenstein kuitenkin neuvoi ihmisiä välttämään hölynpölyä ja loogisia virheitä niin pitkälle kuin mahdollista. Nykyisin tämä tuntuu mahdottomalta.
Samana vuonna 1889 syntynyt Martin Heidegger vahvisti, että Wittgenstein oli oikeassa, koska filosofia on ”absoluuttisen rehellisyyden tiedettä”. Heidegger päätyi omassa tieteellisessä rehellisyydessään sellaiseen johtopäätöksen, että liittyi 1933 Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen jäseneksi. Tämä avitti hänet Freiburgin yliopiston rehtorin virkaan ja jutut olivat sen mukaisia: ”Opinkappaleet ja ideat eivät ole se, mikä olemisellemme asettaa säännöt. Itse Johtaja ja vain hän on Saksan nykyinen ja tuleva todellisuus ja laki.”
Jo paljon ennen rehtoriksi pääsyään Heidegger luennoi Freiburgissa, jossa toimi professori Edmund Husserlin assistenttina. Heti ensimmäisessä luennossaan 1918 Heidegger nousi niin korkeisiin sfääreihin, että kuulijat ihmettelivät, onko tuossa nyt puhumassa pelle, taikuri vai profeetta.
Osittain tästä on saanut nimensä saksalaisen nykypäivän filosofin Wolfram Eilenbergerin kirja Taikurien aika – Filosofian suuri vuosikymmen 1919-29 (Siltala, 2019). Wittgensteinin ja Heideggerin lisäksi siinä käsitellään Walter Benjaminia ja Ernst Cassireria. Kaikki he olivat tällaiselle tavalliselle Eurosportin ja Viasatin katsojalle outoja heppuja, joskin Cassirer luki aamulehdestä aina ensimmäiseksi urheilusivut ja iltalukemisina sängyssä oli rikosromaaneja.
Eilenberger (s. 1972) puolestaan on kirjoittanut filosofiateosten lisäksi jalkapallokirjoja. Muutama vuosi sitten hän sai Saksan jalkapalloliiton valmentajalisenssin, ja itse hän pelaa saksalaisten kirjailijoiden jalkapallomaajoukkueessa. Suomeksi häneltä on ilmestynyt kolme kirjaa, joista yksi on omaelämäkerrallinen Minun suomalainen vaimoni (Siltala, 2011). Hänen vaimonsa on Pia Päiviö, jonka urheilutausta on koripalloilu.
Tuossa ”vaimokirjassaan” Eilenberger sanoo suomalaisissa olevan koomista se, etteivät he itse ymmärrä, miten koomisia he ovat. Senkin hän tietää, että Suomessa naisilla on sananvalta, ja tämän hän oli havainnut jo paljon ennen nykyisen hallituksen nimittämistä.
”Suomalaiset puhuvat vähän ja lauseiden väliin jää paljon tyhjää tilaa, ja jokaisessa suomalaisessa huushollista löytyy Marimekon unikkokuosia”, sanoo saksalainen filosofi, joka vuosittain käy myös kesämökillä Suomessa. Mökkielämästä hän mainitsee erityisenä paikkana ulkohuussin. Vessa on suomalaisille yksi tärkeimpiä asioita myös talvella, kuten on nyt kauppojen vessapaperihyllyiltä nähty.
Marimekko kuuluu myös Suomen hallituksen vakinaiseen kuosivalikoimaan. Ei kuitenkaan Sanna Marinin, josta eilisessä jutussani sanoin, että Helsingin Sanomat on ottanut häneen hyvin myönteisen kannan. Tämän päivän lehdessä kakkospäätoimittaja Antero Mukka vetää kuitenkin toiseen suuntaan. Mukka moittii pääministeriä siitä, että koronakatastrofin yhteydessä tämä tukeutuu THL:n asiantuntijoiden linjauksiin. Mukan mielestä pääministerin pitäisi ilmeisesti keksiä itse jotain omaperäistä.
kari.naskinen@gmail.com
Eli tässä vain ollaan vessapaperirullien kanssa ja odotellaan. Menee miten menee, ja tämän viisas Wittgenstein tiesi jo sata vuotta sitten. Hänen väitöskirjansa ensimmäinen lause on tämän juttuni otsikossa.
Niin kuin tämä kummallinen koronavirus. Mistä sekin on alkunsa saanut? Vaikea kenenkään tietää, mutta Wittgenstein osasi lohduttaa tietämättömiä: ”Mystistä ei ole se, millainen maailma on, vaan se, että maailma on.”
Mitähän Wittgenstein sanoisi nyt? Olisiko hän Facebookissa ja Twitterissä? Jo ennen näitä hössötyksiä Wittgenstein kuitenkin neuvoi ihmisiä välttämään hölynpölyä ja loogisia virheitä niin pitkälle kuin mahdollista. Nykyisin tämä tuntuu mahdottomalta.
Samana vuonna 1889 syntynyt Martin Heidegger vahvisti, että Wittgenstein oli oikeassa, koska filosofia on ”absoluuttisen rehellisyyden tiedettä”. Heidegger päätyi omassa tieteellisessä rehellisyydessään sellaiseen johtopäätöksen, että liittyi 1933 Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen jäseneksi. Tämä avitti hänet Freiburgin yliopiston rehtorin virkaan ja jutut olivat sen mukaisia: ”Opinkappaleet ja ideat eivät ole se, mikä olemisellemme asettaa säännöt. Itse Johtaja ja vain hän on Saksan nykyinen ja tuleva todellisuus ja laki.”
Jo paljon ennen rehtoriksi pääsyään Heidegger luennoi Freiburgissa, jossa toimi professori Edmund Husserlin assistenttina. Heti ensimmäisessä luennossaan 1918 Heidegger nousi niin korkeisiin sfääreihin, että kuulijat ihmettelivät, onko tuossa nyt puhumassa pelle, taikuri vai profeetta.
Osittain tästä on saanut nimensä saksalaisen nykypäivän filosofin Wolfram Eilenbergerin kirja Taikurien aika – Filosofian suuri vuosikymmen 1919-29 (Siltala, 2019). Wittgensteinin ja Heideggerin lisäksi siinä käsitellään Walter Benjaminia ja Ernst Cassireria. Kaikki he olivat tällaiselle tavalliselle Eurosportin ja Viasatin katsojalle outoja heppuja, joskin Cassirer luki aamulehdestä aina ensimmäiseksi urheilusivut ja iltalukemisina sängyssä oli rikosromaaneja.
Eilenberger (s. 1972) puolestaan on kirjoittanut filosofiateosten lisäksi jalkapallokirjoja. Muutama vuosi sitten hän sai Saksan jalkapalloliiton valmentajalisenssin, ja itse hän pelaa saksalaisten kirjailijoiden jalkapallomaajoukkueessa. Suomeksi häneltä on ilmestynyt kolme kirjaa, joista yksi on omaelämäkerrallinen Minun suomalainen vaimoni (Siltala, 2011). Hänen vaimonsa on Pia Päiviö, jonka urheilutausta on koripalloilu.
Tuossa ”vaimokirjassaan” Eilenberger sanoo suomalaisissa olevan koomista se, etteivät he itse ymmärrä, miten koomisia he ovat. Senkin hän tietää, että Suomessa naisilla on sananvalta, ja tämän hän oli havainnut jo paljon ennen nykyisen hallituksen nimittämistä.
”Suomalaiset puhuvat vähän ja lauseiden väliin jää paljon tyhjää tilaa, ja jokaisessa suomalaisessa huushollista löytyy Marimekon unikkokuosia”, sanoo saksalainen filosofi, joka vuosittain käy myös kesämökillä Suomessa. Mökkielämästä hän mainitsee erityisenä paikkana ulkohuussin. Vessa on suomalaisille yksi tärkeimpiä asioita myös talvella, kuten on nyt kauppojen vessapaperihyllyiltä nähty.
Marimekko kuuluu myös Suomen hallituksen vakinaiseen kuosivalikoimaan. Ei kuitenkaan Sanna Marinin, josta eilisessä jutussani sanoin, että Helsingin Sanomat on ottanut häneen hyvin myönteisen kannan. Tämän päivän lehdessä kakkospäätoimittaja Antero Mukka vetää kuitenkin toiseen suuntaan. Mukka moittii pääministeriä siitä, että koronakatastrofin yhteydessä tämä tukeutuu THL:n asiantuntijoiden linjauksiin. Mukan mielestä pääministerin pitäisi ilmeisesti keksiä itse jotain omaperäistä.
kari.naskinen@gmail.com