Trendejä tunnistetaan, mutta ei uskota

Kun Esko Aho 1980-luvun alussa keskusteli Lennart Meren kanssa maailmanmenosta, oli Merellä jo tuolloin näkemys siitä, että Neuvostoliiton loppu oli lähellä: hän oli nähnyt, miten Neuvostoliitossa oli varastettu rautatiekiskoja, josta Meri teki sen johtopäätöksen, ettei enää pitkään voi kestää sellainen järjestelmä, jossa rautatiekiskoja varastetaan.

”Venäjällä monet yrittävät edelleen tulkita sitä, miksi näin kävi. Lennart Meri oli varmaan harvinaisuus tällaisena näkijänä, ja on paljon muitakin sellaisia trendejä, jotka ollaan tunnistavinaan, mutta niiden lopputulemiin ei kuitenkaan uskota”, sanoi Aho luennoidessaan eilen Hietalahden telakan ruokalassa. Tämän jutun kuva on telakalta, jonka nykyisin omistaa venäläisomistuksessa oleva Helsinki Shipyard Oy.

”Näin jälkikäteen on helppo sanoa tuon Neuvostoliiton luhistumistrendin olleen selvästi näkyvissä. Olihan tilanne esimerkiksi sellainen, että kun Neuvostoliitto ei käsittämättömästi enää ollutkaan viljan suhteen omavarainen, se joutui 1980-luvun jälkipuoliskolla ostamaan viljaa, mutta oli tilanteita, joissa ei ollut rahaa viljan kuljettamiseen”, sanoi Aho.

”WTC-torneihin kohdistunut hyökkäyskin oli shokki. Sitä oli vaikea ymmärtää, mutta myöhemmin on voitu loogisesti päätellä, että jotain tällaista hirvittävän suurta saattoi hyvinkin olla tulossa”, sanoi Aho.

Yhden esimerkin Aho otti talouselämästä: ”Eastman Kodak keksi elektronisesti toimivan kameran, mutta jätti sen ottamatta tuotantoon, koska se ei olisi ollut edullista valokuvausfilmien tuotannon kannalta. Muut ottivat ja 2012 Kodak hakeutui velkasaneeraukseen. Trendiä oli tulkittu väärin. Eli aivan täydellisiä yllätyksiä ei tapahdu.”

USA, KIINA,
VENÄJÄ JA ÖLJY

Samana vuonna 2012 Harvardin yliopistossa ennustettiin, että Yhdysvallat ei kohta enää tarvitse Lähi-idän öljyä. Ei oikein uskottu, mutta tämä on jo tosiasia. Harvardin kuviotkin tunteva Aho sanoi, että USA pystyy nyt tyydyttämään oman öljyntarpeensa kotimaisella tuotannollaan + Etelä-Amerikan tuotannolla. Nimenomaan tässä mielessä Lähi-itä ei enää ole Yhdysvalloille tärkeä.

”Viime vuonna öljynkulutus kasvoi maailmassa vain 0,6 prosenttia. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että maksimaalinen kulutus alkaa olla saavutettu”, sanoi Aho.

Venäjän kannalta tämä on kriittinen kysymys. Iso trendi on, että öljynkulutuksen väheneminen johtaa Venäjän taloudessa ongelmiin. On ajan kysymys, milloin ongelma laukeaa syliin, koska Venäjän ulkomaanviennistä valtaosa on öljyä ja kaasua.

”Jos Venäjä haluaa selvitä tästä ongelmasta, sen on pakko modernisoitua. Tässä sen on tukeuduttava Eurooppaan, sillä Yhdysvallat ja Kiina eivät ole Venäjälle realistisia vaihtoehtoja, vaikka Venäjä nyt lähestyykin voimakkaasti Kiinaa. Sekä Venäjän että EU:n on kuitenkin katsottava peiliin ja peilin taaksekin”, sanoi Aho.

Venäjän ja Kiinan lähentymistä Aho pani konkreettisiin puitteisiin: ”Vuonna 2012 Venäjän ulkomaankauppaa tapahtui Kiinan kanssa 83 miljardin dollarin edestä, viime vuonna summa oli vähän yli 100 miljardia. Kehitys ei siis ole ollut kovin nopeaa. Viennistä Kiinaan on öljyn ja kaasun osuus 78 prosenttia, joten kuvio ei ole kestävä. Euroopan kanssa vastaava summa oli viime vuonna noin 300 miljardia euroa.”

Venäjän modernisoinnin kannalta hankala asia on, että sen talous on edelleen liian voimakkaasti valtiopainotteinen. Yllättävää on, että yksityisen pk-sektorin osuus taloudessa ei ole kasvanut siitä, mikä se 1990-luvun alussa oli.

Yhdysvaltojen näkövinkkelistä tilanne on Venäjän kannalta huono. Aho lainasi taas näkemyksiä Harvardista: ”Yhdysvaltojen kiinnostuksenkohteiden kärjessä ovat ensin Kiina, sitten Kiina ja vielä kolmanneksikin Kiina. Tämän jälkeen tulee ensin tyhjää ja sitten EU, taas tyhjää ja ehkä sitten Venäjä, mutta Venäjä pääasiassa vain siksi, että Venäjällä on ydinase.”

Taas trendi: kuka olisi 40 vuotta sitten osannut ennustaa, että Kiinasta tulee USA:n pääkumppani?

Esko Aho on näköalapaikoilla, hän on Venäjän suurimman pankin Sperbankin hallituksen jäsen ja Yhdysvaltain suurimman pankin JP Morgan Chasen vanhempi neuvonantaja. Tilannetta hyvin kuvaavaa tässäkin: maailman suurimpien pankkien listalla on ensin neljä kiinalaista pankkia ja viidentenä tulee JP Morgan.

KOILLISVÄYLÄN
VALOKAAPELI

Esko Aho on valtion enemmistöomistaman Cinia Oy:n hallituksen puheenjohtaja. Cinia on alustavasti mukana hankkeessa, jolla on tarkoitus yhdistää Eurooppa ja Aasia valokaapelilla. Se on suunniteltu laskettavaksi merenpohjaan Koillisväylälle. Kaapeli lähtisi Kiinasta, menisi Japanin kautta Beringin salmen läpi Barentsinmerelle ja ”nousisi maihin” Kirkkoniemessä, josta jatkaisi Suomeen. Yksi kaapelinhaara laskeutuisi Venäjän rannikolla ehkä Muurmanskissa.

Tämä arktinen kaapeli nostaisi Suomea edelleen kohti kärkeä eurooppalaisessa digitaalisessa infrastruktuurissa. Se integroitaisiin Suomessa vuonna 2016 valmistuneeseen Cinian nopeaan Itämeren merikaapeliyhteyteen (C-Lion 1), joka tällä hetkellä yhdistää Suomen Euroopan isoihin datakeskittymiin Frankfurtissa, Lontoossa ja Amsterdamissa. Asiasta on kiinnostunut myös Kiinan valtion omistama operaattori China Mobile. Venäjällä on Cinian kanssa tehnyt aiesopimuksen iso Megafon-yhtiö.

Aho kysyi paikalla olleelta Helsinki Shipyardin toimitusjohtajalta Carl-Gustaf Rotkirchiltä, kauanko yli 10 000 kilometriä pitkän kaapelin laskeminen Koillisväylälle kestäisi. ”Ehkä 3-4 kuukautta”, vastasi Rotkirch.

”No niin, siitä sitten kahta kaapelilaivaa rakentamaan, että voidaan aloittaa työt molemmista päistä”, sanoi Aho.

(Tilaisuuden telakalla järjestivät Helsinki Shipyard Oy ja Suomi-Venäjä-seuran Ruoholahden osasto.)

kari.naskinen@gmail.com