Vaikka Mauno
Koivisto on nyt kovin
ajankohtainen, voi aina
käsitellä myös Urho
Kekkosta, joka kuitenkin on
presidenteistä kaikkien aikojen suurin, ja suurin valtiomies.
Yhdestä joululahjakirjasta luin hauskan jutun, jossa kerrotaan
Kustaa Vilkunan ja
Matti Kuusen lehtipolemiikkista
koskien Kekkosen suvun taustaa ja nimeä. Kekkosen kaveri Vilkuna
selitti kekko-sanan etymologian johtavan jättiläiseen, mutta
Kekkos-kriitikkona tunnettu Kuusi otti esille vanhan Rauman murteen,
jossa tunnettiin viina-, pirtu-, kalja- ja piimäkekot. Kun Kekkosen
rohkea alkoholinkäyttö oli jo hänen vastustajiensa puheenaiheena,
muistutti Kuusi, että tämän murteellisen erikoismerkityksen
lisäksi tunnettiin paljon laajemmin ”viinakekkuli”.
Tämä tapahtui ennen presidentinvaaleja syksyllä 1955. Vilkuna kirjoitti Maalaisliiton pää-äänenkannattajassa Maakansassa ja Kuusi Kokoomuksen pää-äänenkannattajassa Uudessa Suomessa. Tuo kekkoilu johti siihen, että Vilkuna lakkasi pitkäksi aikaa tervehtimästä Kuusta. Molemmat olivat Helsingin yliopiston miehiä, Vilkuna suomalais-ugrilaisen kansatieteen professori ja 12 vuotta nuorempi Kuusi kansanrunoustutkimuksen dosentti.
Eikä välirikko ollut mikään ihme, sillä alan miehenä Kuusi oli kaivanut esille myös Elias Lönnrotin sanakirjan, josta löytyi lisää selvitystä kekkulille = kenkku, juonittelija, ilkeämielinen, pahansuopa henkilö. Vilkunalle Kuusi kirjoitti terveiset: ”Jätän luottavaisin mielin ylläesitetyt ainekset prof. Vilkunan käyttöön, sikäli kuin hän jatkaa ponnistelujaan sen seikan selvittämiseksi, miksi Kekkonen on Kekkonen.”
Kekkonen ja Kuusi olivat aikoinaan olleet Akateemisen Karjala-seuran jäseniä, mutta Kekkonen oli siitä eronnut ja ryhtynyt kansanedustajaehdokkaaksi nimenomaan oikeistoradikalismia vastustaen. Vielä 1970-luvulla Kekkonen kirjoitti päiväkirjaansa ”Matti Kuusen paskapuheista”, kun Kuusi oli itsenäisyyspäivänä 1972 sanonut reserviläisjärjestöjen juhlassa Messuhallissa, että ”ilman takametsien miehiä tasavallan presidentti voitaisiin valita ilman poikkeuslakia”.
Kuusi otti samassa puheessa esille myös suomettumisen, vaikka ei tätä sanaa käyttänyt: ”Kersantti Kekkonen on noussut kuopasta, hän heiluttaa lakkiaan entisen ei-kenenkään maan korkeimmalla näköalakukkulalla, entiset bunkkeriampujat idästä ja lännestä ovat kerääntyneet hänen ympärilleen neuvottelemaan maanosan tulevaisuudesta.”
”Joillakuilla Suomessa oli jalka edelleen vuoden 1918, talvisodan tai jatkosodan taisteluhaudassa, eikä sieltä nouse, ennen kuin ovat molemmat jalat omassa haudassa. - - - Suomen itsenäisyyden selkänojana ovat jääkärien ja punakaartilaisten jälkeläiset, kaikki nämä nykypolven konstajylhät ja lassevirenit. Heissä me tunnemme oman eilispäivämme ja oman huomispäivämme suuntamerkit.”
Näitä asioita käsitellään laajasti Matti Kuusen elämäkertakirjassa Sanottu. Tehty (Tellervo Krogerus, Siltala 2014). Kekkosen ja Kuusen värikkäistä sanonnoista huolimatta molemmat myös arvostivat toisiaan. Vuonna 1966 Kekkonen kutsui Kuusen itsenäisyyspäivän juhliinkin ja Kuusi puolestaan kirjoitti Kanava-lehdessä 1985, että ”Kekkonen oli kaikesta huolimatta suuri mies”. Jo kolme vuotta aiemmin Kuusi oli 28 muun vaikuttajan kanssa allekirjoittaneet vetoomuksen Kekkosen puolesta – ettei heikkouden tilassa ollutta presidenttiä saatettaisi apäasiallisen kritiikin kohteeksi.
Matti Kuusi oli puolueisiin sitoutumaton oikeistolainen, jota toisen reunan älykkö, kommunistikirjailija Raoul Palmgren luonnehti AKS:n ainoaksi intellektuelliksi. Helsingin Sanomien 1989 laatimalla listalla Suomen älymystöstä Kuusi oli sijalla 10. Samalla listalla velimies, valt. tri Pekka Kuusi oli sijalla 13; hän oli entinen sosiaali- ja terveysministeri (SDP) ja Alkon pääjohtaja.
Yksi osoitus Kuusen itsenäisestä ajattelusta oli, että presidentinvaaleissa 1982 hän asettui puolueisiin sitoutumattomana kannattamaan Koivistoa ja kävi pitämässä puheitakin Koiviston vaalitilaisuuksissa. Kuusi sanoi näin puolustavansa kansallista mielenterveyttä: ”Kysymys on siitä, tunteeko suomalainen jokamies voivansa yhä vaikuttaa oman maan asioihin vai tunteeko hän joutuneensa huijareiden kelkkaan.”
kari.naskinen@gmail.com
Tämä tapahtui ennen presidentinvaaleja syksyllä 1955. Vilkuna kirjoitti Maalaisliiton pää-äänenkannattajassa Maakansassa ja Kuusi Kokoomuksen pää-äänenkannattajassa Uudessa Suomessa. Tuo kekkoilu johti siihen, että Vilkuna lakkasi pitkäksi aikaa tervehtimästä Kuusta. Molemmat olivat Helsingin yliopiston miehiä, Vilkuna suomalais-ugrilaisen kansatieteen professori ja 12 vuotta nuorempi Kuusi kansanrunoustutkimuksen dosentti.
Eikä välirikko ollut mikään ihme, sillä alan miehenä Kuusi oli kaivanut esille myös Elias Lönnrotin sanakirjan, josta löytyi lisää selvitystä kekkulille = kenkku, juonittelija, ilkeämielinen, pahansuopa henkilö. Vilkunalle Kuusi kirjoitti terveiset: ”Jätän luottavaisin mielin ylläesitetyt ainekset prof. Vilkunan käyttöön, sikäli kuin hän jatkaa ponnistelujaan sen seikan selvittämiseksi, miksi Kekkonen on Kekkonen.”
Kekkonen ja Kuusi olivat aikoinaan olleet Akateemisen Karjala-seuran jäseniä, mutta Kekkonen oli siitä eronnut ja ryhtynyt kansanedustajaehdokkaaksi nimenomaan oikeistoradikalismia vastustaen. Vielä 1970-luvulla Kekkonen kirjoitti päiväkirjaansa ”Matti Kuusen paskapuheista”, kun Kuusi oli itsenäisyyspäivänä 1972 sanonut reserviläisjärjestöjen juhlassa Messuhallissa, että ”ilman takametsien miehiä tasavallan presidentti voitaisiin valita ilman poikkeuslakia”.
Kuusi otti samassa puheessa esille myös suomettumisen, vaikka ei tätä sanaa käyttänyt: ”Kersantti Kekkonen on noussut kuopasta, hän heiluttaa lakkiaan entisen ei-kenenkään maan korkeimmalla näköalakukkulalla, entiset bunkkeriampujat idästä ja lännestä ovat kerääntyneet hänen ympärilleen neuvottelemaan maanosan tulevaisuudesta.”
”Joillakuilla Suomessa oli jalka edelleen vuoden 1918, talvisodan tai jatkosodan taisteluhaudassa, eikä sieltä nouse, ennen kuin ovat molemmat jalat omassa haudassa. - - - Suomen itsenäisyyden selkänojana ovat jääkärien ja punakaartilaisten jälkeläiset, kaikki nämä nykypolven konstajylhät ja lassevirenit. Heissä me tunnemme oman eilispäivämme ja oman huomispäivämme suuntamerkit.”
Näitä asioita käsitellään laajasti Matti Kuusen elämäkertakirjassa Sanottu. Tehty (Tellervo Krogerus, Siltala 2014). Kekkosen ja Kuusen värikkäistä sanonnoista huolimatta molemmat myös arvostivat toisiaan. Vuonna 1966 Kekkonen kutsui Kuusen itsenäisyyspäivän juhliinkin ja Kuusi puolestaan kirjoitti Kanava-lehdessä 1985, että ”Kekkonen oli kaikesta huolimatta suuri mies”. Jo kolme vuotta aiemmin Kuusi oli 28 muun vaikuttajan kanssa allekirjoittaneet vetoomuksen Kekkosen puolesta – ettei heikkouden tilassa ollutta presidenttiä saatettaisi apäasiallisen kritiikin kohteeksi.
Matti Kuusi oli puolueisiin sitoutumaton oikeistolainen, jota toisen reunan älykkö, kommunistikirjailija Raoul Palmgren luonnehti AKS:n ainoaksi intellektuelliksi. Helsingin Sanomien 1989 laatimalla listalla Suomen älymystöstä Kuusi oli sijalla 10. Samalla listalla velimies, valt. tri Pekka Kuusi oli sijalla 13; hän oli entinen sosiaali- ja terveysministeri (SDP) ja Alkon pääjohtaja.
Yksi osoitus Kuusen itsenäisestä ajattelusta oli, että presidentinvaaleissa 1982 hän asettui puolueisiin sitoutumattomana kannattamaan Koivistoa ja kävi pitämässä puheitakin Koiviston vaalitilaisuuksissa. Kuusi sanoi näin puolustavansa kansallista mielenterveyttä: ”Kysymys on siitä, tunteeko suomalainen jokamies voivansa yhä vaikuttaa oman maan asioihin vai tunteeko hän joutuneensa huijareiden kelkkaan.”
kari.naskinen@gmail.com