Jääkiekkoleijonien kotiintulokarnevaaleissa Sauli Niinistö naureskeli, että hänen onnekseen ei Mörkö Anttilaa ehdotettu presidentiksi
ennen viime vaaleja. Urho Kekkosella ei
tuollaisia ongelmia ollut, sillä hän poisti kilpailijansa kaukalosta. Paavo Haavikon viisiosaisessa Kuningas
Harald -kuunnelmassa Harald Pitkäikäinen hirtätyttää pahimmat, ylimykset
Erikin ja Jarlin. Haavikko selitti, että kuunnelman ”kaikki henkilöt eivät ole
mielikuvituksen tuotetta eivätkä kaikki asioiden siirtämiset väärään aikakauteen
ole tahattomia, vaan osa on tuottamuksellisia”.
Harald on siis Kekkonen ja Erik Johannes Virolainen ja Jarl Ahti Karjalainen. Haraldin mielestä Erik joi liikaa piimää ja Jarl liikaa viskiä. Niin sitten kävi, kuten kuunnelman kertoja kertoo: ”Kun pölkyt oli potkaistu Jarl-ylimyksen ja Erik-ylimyksen jalkojen alta, he hetken räpistelivät. Sitten heistä tuli oudon hiljaisia.”
Sen jälkeen kuningas Harald kutsui luokseen niin köyhät kuin rikkaat ja tahtoi saada heiltä neuvon: ”Kahta jo vietiin. Mitä te annatte, jos minä pysyn teidän kuninkaananne?” – ”Se on hyvä”, vastattiin.
Suomessa säädettiin 1973 poikkeuslaki, jolla Kekkonen valittiin uudelle jatkokaudelle, Haavikon kuunnelman ensimmäinen osa esitettiin radiossa 1974.
Jo vuosia ennen hirttäjäisiä Harald oli ilmoittanut kansalle halustaan erota tehtävästään – koska on kiero mies. ”Olen ollut kuningas koko ikäni…” Mutta toisaalta jos joku ehdottaisi tilalle jotakuta muuta, se olisi kuninkaan mielestä maanpetos.
Harald on siis pitkäikäinen, jo vuonna -44 prinssinä ollessaan hän oli 44-vuotias. Vuosisataa ei sanota, mutta se tiedetään, että kolmihaarainen sota on päättynyt hieman ennen kuin prinssi on valittu kuninkaaksi. Miten lisäksi sattuukaan, että myös Haraldinkin pääharrastukset ovat kuten naapurimaidenkin kuninkailla kalastus ja metsästys, lisäksi suuri kiinnostus naisiin, äitiin ja tyttäriin.
Haraldinkin aika luopua kruunusta lopulta tulee. Hän ei kuitenkaan lähde tekemään siitä ilmoitusta Kremliin eikä Novosibirskiin, vaan menee jäähyväismatkalle kelttiläisten maahan. Harald on siis Englannin kuningas. Siellä hän filosofoi, että enemmistö on hyvä olla turvana, mutta se ei saa kasvaa liian suureksi, sillä jos enemmistö on liian iso, se voi alkaa puhua kuninkaalle kuin kuningas olisi vähemmistö.
Tämä jäähyväismatka ei kuitenkaan lopu jäähyväisiin, vaan Harald palaa kotiin puhumatta asiasta mitään. Lopulta kotimaassaan hän sitten joutuu sairaalaan ja näkee siellä painajaisunen, jossa joku on kuningasäänestyksen yhteydessä sanonut jonkun muunkin nimen.
Sairaalasta Harald pääsee vielä takaisin linnaansa, mutta vihdoin on vallanvaihdon aika. Valituksi tulee pääministeri, jota kuunnelmassa esittää vara-Manu Ismo Kallio. Hän ottaa kuningasnimekseen Harald IV:n, koska hänen mielestään Harald I oli ehtinyt jo käyttää 2. ja 3. hallitusajan.
Suomessa Kekkonen jäi presidentinvirasta sairauslomalle 1981 ja Haavikon kuunnelman viimeinen osa tuli radiosta 1983.
Haavikon ehkä tunnetuin aforismi kuuluu: ”Kun kansa saa vallan niin kuka sen saa” (Aulis Sallisen oopperasta Ratsumies, 1975). Vallasta on kysymys kuunnelmassakin, kuten yleensäkin Haavikolla oli, ja rahasta, kuten Haavikolla yleensäkin oli.
”Mitä tämä kansa tekee vallalla”, kysyy Harald ja vastaa itse: ”ei osaa tehdä mitään, antaa sen takaisin (minulle).”
Raha ja verot ovat Haraldille tärkeitä asioita. Niin uudistusmielinenkin hän on, että pohtii, voisiko arvokkaita metalleja käyttää hyödyllisemmin kuin vain metallirahoihin sijoittamalla – ehkä olisi siirryttävä paperirahoihin, joihin painettaisiin kuninkaan kuva, että ne osoittaisivat tärkeän arvonsa. Suomessa laskettiin liikkeelle presidentin kuvalla varustettu 500 markan seteli Kekkosen 75-vuotispäivänä.
Kuunnelma on erinomainen, näyttelijöinä ovat Ismo Kallion lisäksi mm. Kyllikki Forssell, Stig Fransman, Heikki Heino, Tapio Hämäläinen, Yrjö Järvinen, Kauko Kokkonen, Seppo Kolehmainen, Tuula Nyman ja Martti Pennanen. (Yle Areena)
kari.naskinen@gmail.com
Harald on siis Kekkonen ja Erik Johannes Virolainen ja Jarl Ahti Karjalainen. Haraldin mielestä Erik joi liikaa piimää ja Jarl liikaa viskiä. Niin sitten kävi, kuten kuunnelman kertoja kertoo: ”Kun pölkyt oli potkaistu Jarl-ylimyksen ja Erik-ylimyksen jalkojen alta, he hetken räpistelivät. Sitten heistä tuli oudon hiljaisia.”
Sen jälkeen kuningas Harald kutsui luokseen niin köyhät kuin rikkaat ja tahtoi saada heiltä neuvon: ”Kahta jo vietiin. Mitä te annatte, jos minä pysyn teidän kuninkaananne?” – ”Se on hyvä”, vastattiin.
Suomessa säädettiin 1973 poikkeuslaki, jolla Kekkonen valittiin uudelle jatkokaudelle, Haavikon kuunnelman ensimmäinen osa esitettiin radiossa 1974.
Jo vuosia ennen hirttäjäisiä Harald oli ilmoittanut kansalle halustaan erota tehtävästään – koska on kiero mies. ”Olen ollut kuningas koko ikäni…” Mutta toisaalta jos joku ehdottaisi tilalle jotakuta muuta, se olisi kuninkaan mielestä maanpetos.
Harald on siis pitkäikäinen, jo vuonna -44 prinssinä ollessaan hän oli 44-vuotias. Vuosisataa ei sanota, mutta se tiedetään, että kolmihaarainen sota on päättynyt hieman ennen kuin prinssi on valittu kuninkaaksi. Miten lisäksi sattuukaan, että myös Haraldinkin pääharrastukset ovat kuten naapurimaidenkin kuninkailla kalastus ja metsästys, lisäksi suuri kiinnostus naisiin, äitiin ja tyttäriin.
Haraldinkin aika luopua kruunusta lopulta tulee. Hän ei kuitenkaan lähde tekemään siitä ilmoitusta Kremliin eikä Novosibirskiin, vaan menee jäähyväismatkalle kelttiläisten maahan. Harald on siis Englannin kuningas. Siellä hän filosofoi, että enemmistö on hyvä olla turvana, mutta se ei saa kasvaa liian suureksi, sillä jos enemmistö on liian iso, se voi alkaa puhua kuninkaalle kuin kuningas olisi vähemmistö.
Tämä jäähyväismatka ei kuitenkaan lopu jäähyväisiin, vaan Harald palaa kotiin puhumatta asiasta mitään. Lopulta kotimaassaan hän sitten joutuu sairaalaan ja näkee siellä painajaisunen, jossa joku on kuningasäänestyksen yhteydessä sanonut jonkun muunkin nimen.
Sairaalasta Harald pääsee vielä takaisin linnaansa, mutta vihdoin on vallanvaihdon aika. Valituksi tulee pääministeri, jota kuunnelmassa esittää vara-Manu Ismo Kallio. Hän ottaa kuningasnimekseen Harald IV:n, koska hänen mielestään Harald I oli ehtinyt jo käyttää 2. ja 3. hallitusajan.
Suomessa Kekkonen jäi presidentinvirasta sairauslomalle 1981 ja Haavikon kuunnelman viimeinen osa tuli radiosta 1983.
Haavikon ehkä tunnetuin aforismi kuuluu: ”Kun kansa saa vallan niin kuka sen saa” (Aulis Sallisen oopperasta Ratsumies, 1975). Vallasta on kysymys kuunnelmassakin, kuten yleensäkin Haavikolla oli, ja rahasta, kuten Haavikolla yleensäkin oli.
”Mitä tämä kansa tekee vallalla”, kysyy Harald ja vastaa itse: ”ei osaa tehdä mitään, antaa sen takaisin (minulle).”
Raha ja verot ovat Haraldille tärkeitä asioita. Niin uudistusmielinenkin hän on, että pohtii, voisiko arvokkaita metalleja käyttää hyödyllisemmin kuin vain metallirahoihin sijoittamalla – ehkä olisi siirryttävä paperirahoihin, joihin painettaisiin kuninkaan kuva, että ne osoittaisivat tärkeän arvonsa. Suomessa laskettiin liikkeelle presidentin kuvalla varustettu 500 markan seteli Kekkosen 75-vuotispäivänä.
Kuunnelma on erinomainen, näyttelijöinä ovat Ismo Kallion lisäksi mm. Kyllikki Forssell, Stig Fransman, Heikki Heino, Tapio Hämäläinen, Yrjö Järvinen, Kauko Kokkonen, Seppo Kolehmainen, Tuula Nyman ja Martti Pennanen. (Yle Areena)
kari.naskinen@gmail.com