lauantai 2. helmikuuta 2019

Ohukainen ja Paksukainen kavereita loppuun asti

Stan Laurel ja Oliver Hardy tekivät 30 vuoden aikana yli sata elokuvaa. Ohukainen ja Paksukainen olivat 1920-30-lukujen suurimpia filmisuosikkeja. Koska parhaat elokuvat muistaa parhaiten, niiden täytyy olla Muuttomiehet pulassa, Päivänpaisteisia pässinpäitä ja Rautahermoisia ruutiukkoja. Nyt on tehty elokuva heidän uransa loppuvaiheesta, kun Ohukaisen ja Paksukaisen vetovoima oli kääntynyt laskuun. Tilalle olivat tulleet uudet nimet, joihin Hollywoodin tuotantoyhtiöt satsasivat ja vanhat joutuivat keksimään muita juttuja

Viimeisen elokuvansa Laurel ja Hardy tekivät 1951, minkä jälkeen he päättivät lähteä teatterikiertueelle Englantiin, josta Laurel oli syntyisin. Englannissakin Ohukainen ja Paksukainen olivat olleet hyvin suosittuja, mutta aika oli muuttunut. Kun Laurel ja Hardy kävelevät hotelliltaan teatterille, he ohittavat seinässä olevan valtavan julisteen, jossa mainostetaan Abbotin ja Costellon uutta elokuvaa. Yhtä haluamaansa teatteria he eivät saaneet varatuksi, koska sen oli jo varannut uusi tähti Norman Wisdom (Nokkela Norman).

Alkuvaikeuksien jälkeen kiertue pääsi joka tapauksessa hyvään vauhtiin, kun Laurelin ja Hardyn managerina Englannissa toiminut Bernard Delfont pani heidät käyttämään uuden ajan markkinointikeinoja. Jon S. Bairdin ohjaama Stan & Ollie on intiimi, haikea kuvaus vanhenevien näyttelijöiden viimeisistä ponnistuksista, jotka lopulta päättyvät Hardyn sairastumiseen 1953. Kaverukset vaimoineen palasivat Hollywoodiin, jossa Hardy kuoli 1957.

Elokuvan lopputeksteissä kerrotaan, että Laurel ei enää yrittänytkään jatkaa uraansa, mutta vielä kaverinsa kuoleman jälkeenkin hän kirjoitti sketsejä Ohukaiselle ja Paksukaiselle. Laurel kuoli 1965.

Kaveruudesta huolimatta ristiriitojakin oli. Laurel palasi vielä Lontoossakin siihen, että Hardy oli jäänyt Hal Roachin studiolle 1939 tekemään elokuvan Harry Langdonin kanssa, kun hän itse oli saanut sieltä potkut liian korkean palkkavaatimuksensa takia. Jonkin verran asioita kiristi joskus sekin, että Laurelin vaimo Ida Kitaeva oli huonoissa väleissä Hardyn vaimon Lucille Jonesin kanssa. Ida nälvi toista pariskuntaa siitä, että kaikki oli Laurelin ansiota, koska tämä kirjoitti tekstit.

Englannin-kiertueen aikana Laurel kirjoitti käsikirjoitusta Robin Hood -aiheiseen elokuvaan. Sen tuottamisesta käytiin alustavia keskusteluja, mutta ne eivät johtaneet mihinkään. Kun Hardy sairastui, yritti Laurel tehdä teatterishown englantilaisen Nobby Cookin kanssa, mutta ei siitäkään mitään tullut, koska Ollieta ei kukaan voinut korvata.

Stan & Ollie kuvaa miesten kaveruutta ja yhteistyötä lämpimästi. Muutamat teatterikohtaukset ovat hauskoja, ja monessa kohtaa vaikuttaa siltä, että Stan ja Ollie vetivät Ohukaisen ja Paksukaisen roolejaan myös teatterien ulkopuolella. Kun kaverukset saapuvat Lontooseen ja näkevät junan ikkunasta Tower Bridgen, Laurel sanoo: ”Siinä se on, Eiffeltorni.”

Elokuvassa Ohukaista näyttelee Steve Coogan ja Paksukaista John C. Reilly. Ulkonäöiltään ja olemuksiltaan muutenkin he muistuttavat oikein hyvin esikuviaan. Varsinkin Reilly on ikään kuin koko ajan Paksukainen, kun taas Coogan on välillä muutakin kuin koomikko, koska hän hoitelee kaverusten arkisia asioita teattereiden ulkopuolella.

Viime vuonna Coogan ja Reilly esittivät toisiakin kaveruksia, sillä Ethan Coenin elokuvassa Holmes & Watson he ovat Sherlock Holmes ja tohtori Watson.

kari.naskinen@gmail.com