Stan Laurel ja Oliver Hardy tekivät 30 vuoden aikana yli sata elokuvaa. Ohukainen
ja Paksukainen olivat 1920-30-lukujen suurimpia filmisuosikkeja. Koska parhaat
elokuvat muistaa parhaiten, niiden täytyy olla Muuttomiehet pulassa, Päivänpaisteisia pässinpäitä ja Rautahermoisia ruutiukkoja. Nyt on tehty
elokuva heidän uransa loppuvaiheesta, kun Ohukaisen ja Paksukaisen vetovoima
oli kääntynyt laskuun. Tilalle olivat tulleet uudet nimet, joihin Hollywoodin
tuotantoyhtiöt satsasivat ja vanhat joutuivat keksimään muita juttuja
Viimeisen elokuvansa Laurel ja Hardy tekivät 1951, minkä jälkeen he päättivät
lähteä teatterikiertueelle Englantiin, josta Laurel oli syntyisin. Englannissakin
Ohukainen ja Paksukainen olivat olleet hyvin suosittuja, mutta aika oli muuttunut.
Kun Laurel ja Hardy kävelevät hotelliltaan teatterille, he ohittavat seinässä
olevan valtavan julisteen, jossa mainostetaan Abbotin ja Costellon uutta
elokuvaa. Yhtä haluamaansa teatteria he eivät saaneet varatuksi, koska sen oli jo
varannut uusi tähti Norman Wisdom (Nokkela Norman).
Alkuvaikeuksien jälkeen kiertue pääsi joka tapauksessa hyvään vauhtiin, kun
Laurelin ja Hardyn managerina Englannissa toiminut Bernard Delfont pani heidät käyttämään uuden ajan
markkinointikeinoja. Jon S. Bairdin ohjaama
Stan & Ollie on intiimi, haikea
kuvaus vanhenevien näyttelijöiden viimeisistä ponnistuksista, jotka lopulta
päättyvät Hardyn sairastumiseen 1953. Kaverukset vaimoineen palasivat Hollywoodiin,
jossa Hardy kuoli 1957.
Elokuvan lopputeksteissä kerrotaan, että Laurel ei enää yrittänytkään jatkaa
uraansa, mutta vielä kaverinsa kuoleman jälkeenkin hän kirjoitti sketsejä
Ohukaiselle ja Paksukaiselle. Laurel kuoli 1965.
Kaveruudesta huolimatta ristiriitojakin oli. Laurel palasi vielä Lontoossakin siihen,
että Hardy oli jäänyt Hal Roachin studiolle
1939 tekemään elokuvan Harry Langdonin kanssa,
kun hän itse oli saanut sieltä potkut liian korkean palkkavaatimuksensa takia.
Jonkin verran asioita kiristi joskus sekin, että Laurelin vaimo Ida Kitaeva oli huonoissa väleissä
Hardyn vaimon Lucille Jonesin kanssa.
Ida nälvi toista pariskuntaa siitä, että kaikki oli Laurelin ansiota, koska tämä
kirjoitti tekstit.
Englannin-kiertueen aikana Laurel kirjoitti käsikirjoitusta Robin Hood
-aiheiseen elokuvaan. Sen tuottamisesta käytiin alustavia keskusteluja, mutta
ne eivät johtaneet mihinkään. Kun Hardy sairastui, yritti Laurel tehdä
teatterishown englantilaisen Nobby
Cookin kanssa, mutta ei siitäkään mitään tullut, koska Ollieta ei kukaan
voinut korvata.
Stan & Ollie kuvaa miesten
kaveruutta ja yhteistyötä lämpimästi. Muutamat teatterikohtaukset ovat
hauskoja, ja monessa kohtaa vaikuttaa siltä, että Stan ja Ollie vetivät
Ohukaisen ja Paksukaisen roolejaan myös teatterien ulkopuolella. Kun kaverukset
saapuvat Lontooseen ja näkevät junan ikkunasta Tower Bridgen, Laurel sanoo: ”Siinä
se on, Eiffeltorni.”
Elokuvassa Ohukaista näyttelee Steve
Coogan ja Paksukaista John C. Reilly.
Ulkonäöiltään ja olemuksiltaan muutenkin he muistuttavat oikein hyvin esikuviaan.
Varsinkin Reilly on ikään kuin koko ajan Paksukainen, kun taas Coogan on välillä
muutakin kuin koomikko, koska hän hoitelee kaverusten arkisia asioita
teattereiden ulkopuolella.
Viime vuonna Coogan ja Reilly esittivät toisiakin kaveruksia, sillä Ethan Coenin elokuvassa Holmes & Watson he ovat Sherlock
Holmes ja tohtori Watson.
kari.naskinen@gmail.com