Ei tarvitse mennä ostamaan keltaisia liivejä, kun Sipilän hallitus tuli
pian järkiinsä ja päätti alentaa autoveroa. Ensin näytti siltä, että verotus
kiristyy, koska maailmalla oli muutettu pakokaasupäästöjen mittausjärjestelmä
sellaiseksi, että tulokset osoittivat aikaisempaa suurempia
hiilidioksidipäästöjä. Entinen järjestelmä oli NEDC (New European Driving
Cycle) ja tänä vuonna otettiin käyttöön WTLP (Worldwide harmonized Light
vehicle Test Procedure). Nyt siis Suomessa otetaan viisaasti takapakkia ja
madalletaan sen verran autoveroa, että päästään lähelle aikaisempaa tilannetta.
Ilmastonmuutoksesta tietenkin on kysymys. Suomessa henkilöautot aiheuttavat 9,1 prosenttia koko hiilidioksidipäästöistä. Maallikoiden, vihreiden ja joidenkin punikkien mielestä henkilöautot ovat kuitenkin se pahin tekijä, koska autot ovat aina silmissä kadulla kulkiessa. Todellisuudessa suurimmat syylliset ovat kuitenkin aivan muita: energiateollisuus 26,7 %, maankäyttö ja sen muutokset 15 %. Myös teollisuus ja rakentaminen aiheuttavat näitä päästöjä enemmän kuin henkilöautot.
Vaikka henkilöautoilu kiellettäisiin kokonaan, se ei ilmastonmuutostaistelua ratkaisisi, ei Suomessa eikä maailmassa. Sen sijaan autoiluun iskeminen nykyistä ankarammin aiheuttaisi uudenlaisia ongelmia. Millä järjestelmällä korvattaisiin se aukko, mikä syntyisi, jos henkilöautojen hankintaa vaikeutettaisiin?
Kaikki tietävät, että maaseudulla henkilöautot ovat välttämättömiä, sekä meillä että muualla. Mutta kyllä ne ovat tarpeen myös kaupungeissa. Liikenneviraston tutkimuksen mukaan henkilöauto on Suomessa myös kaupunkiseuduilla tärkein kulkuväline 79 prosentille ihmisistä.
DIESELVERON KOROTUS
ALOITTI KUOHUNNAN RANSKASSA
Ranskassa dieselveron korotus aloitti mielenosoitusten vyöryn, johon on nyttemmin liittynyt myös muuta yhteiskunnallista protestointia. Ilmastonmuutoksen torjuminen autoilun kustannuksia lisäämällä ei ole ymmärrettävissä siellä, missä omia autoja tarvitaan aivan välttämättä päivittäisissä, usein pitkissä työ- ja ostosmatkoissa. Tyypillisimmin on käytössä vanha dieselauto, mikä johtuu siitä, että aikaisemmin valtio tuki Ranskan autoteollisuutta antamalla suoria ostotukia kotimaisten dieselautojen hankintaan.
Kimppakyydit ja kaikkinainen työmatkakulujen minimointi on keskeinen osa tämän väestönosan arkea. Kun presidentti Emmanuel Macron on nyt päättänyt dieselveron korotuksen tulevaksi voimaan tammikuussa 2019, tekee se välittömästi merkittävän loven miljoonien perheiden kotitalouteen. Enää tämä asia ei Ranskassa olekaan ympäristökysymys, vaan yhteiskuntapoliittinen ja sosiaalinen.
Vasemmistofoorumin keskusteluryhmässä Kai Luotonen on käsitellyt asiaa perehdyttyään Ranskan tilanteeseen mm. Liberation- ja Le Monde -lehdissä julkaistuihin pidempiin puheenvuoroihin (sosiologeilta, taloustieteilijöiltä, historioitsijoilta). Niissä tulee selvästi esille se, miten taitamaton, välittömän huolen toimeentulosta synnyttänyt poliittinen päätös nostatti vihan suurissa syrjäseutujen kansanosissa ja myös heidän kaupungeissa asuvissa läheisissään.
”Heidän huolensa ymmärtää myös laajempi keskiluokka kuin myös valistunut eliitti, joten myötätuntoa riittää. Rouva Macronin provosoiva toimiminen maan varakkaimman oligarkin Bernard Arnaultin luksusimperiumin (Louis Vuitton) mediamannekiinina ja presidenttiparin korostetun läheiset ja suhteet Ranskan taloudelliseen eliittiin ovat myös laajasti lisänneet Macronin vastustusta”, siteeraa Luotonen jukista keskustelua Ranskassa.
Ilmastonmuutoksesta tietenkin on kysymys. Suomessa henkilöautot aiheuttavat 9,1 prosenttia koko hiilidioksidipäästöistä. Maallikoiden, vihreiden ja joidenkin punikkien mielestä henkilöautot ovat kuitenkin se pahin tekijä, koska autot ovat aina silmissä kadulla kulkiessa. Todellisuudessa suurimmat syylliset ovat kuitenkin aivan muita: energiateollisuus 26,7 %, maankäyttö ja sen muutokset 15 %. Myös teollisuus ja rakentaminen aiheuttavat näitä päästöjä enemmän kuin henkilöautot.
Vaikka henkilöautoilu kiellettäisiin kokonaan, se ei ilmastonmuutostaistelua ratkaisisi, ei Suomessa eikä maailmassa. Sen sijaan autoiluun iskeminen nykyistä ankarammin aiheuttaisi uudenlaisia ongelmia. Millä järjestelmällä korvattaisiin se aukko, mikä syntyisi, jos henkilöautojen hankintaa vaikeutettaisiin?
Kaikki tietävät, että maaseudulla henkilöautot ovat välttämättömiä, sekä meillä että muualla. Mutta kyllä ne ovat tarpeen myös kaupungeissa. Liikenneviraston tutkimuksen mukaan henkilöauto on Suomessa myös kaupunkiseuduilla tärkein kulkuväline 79 prosentille ihmisistä.
DIESELVERON KOROTUS
ALOITTI KUOHUNNAN RANSKASSA
Ranskassa dieselveron korotus aloitti mielenosoitusten vyöryn, johon on nyttemmin liittynyt myös muuta yhteiskunnallista protestointia. Ilmastonmuutoksen torjuminen autoilun kustannuksia lisäämällä ei ole ymmärrettävissä siellä, missä omia autoja tarvitaan aivan välttämättä päivittäisissä, usein pitkissä työ- ja ostosmatkoissa. Tyypillisimmin on käytössä vanha dieselauto, mikä johtuu siitä, että aikaisemmin valtio tuki Ranskan autoteollisuutta antamalla suoria ostotukia kotimaisten dieselautojen hankintaan.
Kimppakyydit ja kaikkinainen työmatkakulujen minimointi on keskeinen osa tämän väestönosan arkea. Kun presidentti Emmanuel Macron on nyt päättänyt dieselveron korotuksen tulevaksi voimaan tammikuussa 2019, tekee se välittömästi merkittävän loven miljoonien perheiden kotitalouteen. Enää tämä asia ei Ranskassa olekaan ympäristökysymys, vaan yhteiskuntapoliittinen ja sosiaalinen.
Vasemmistofoorumin keskusteluryhmässä Kai Luotonen on käsitellyt asiaa perehdyttyään Ranskan tilanteeseen mm. Liberation- ja Le Monde -lehdissä julkaistuihin pidempiin puheenvuoroihin (sosiologeilta, taloustieteilijöiltä, historioitsijoilta). Niissä tulee selvästi esille se, miten taitamaton, välittömän huolen toimeentulosta synnyttänyt poliittinen päätös nostatti vihan suurissa syrjäseutujen kansanosissa ja myös heidän kaupungeissa asuvissa läheisissään.
”Heidän huolensa ymmärtää myös laajempi keskiluokka kuin myös valistunut eliitti, joten myötätuntoa riittää. Rouva Macronin provosoiva toimiminen maan varakkaimman oligarkin Bernard Arnaultin luksusimperiumin (Louis Vuitton) mediamannekiinina ja presidenttiparin korostetun läheiset ja suhteet Ranskan taloudelliseen eliittiin ovat myös laajasti lisänneet Macronin vastustusta”, siteeraa Luotonen jukista keskustelua Ranskassa.
Päätös dieselveron korottamisesta oli suuren, yhteiskunnallisessa
keskustelussa hiljaisen ja laiskasti poliittisesti osallistuvan väestönosan
päivittäisiin rahavirtoihin merkittävästi tuntuva ”viimeinen niitti”, joka sai
heidät laajalti liikkeelle. Näiden kotitalouksien toimeentulon
tasapainottamisen keskeisenä elementtinä ovat syrjäisempien seutujen halvat
asumiskustannukset. Työpaikat kuitenkin ovat kaukana, samoin automarketit isojen kaupunkien
kehäteillä.
Maaseudulla asuvan ruokakunnan vanhemmat ovat tavallisimmin sellaisissa töissä, joissa ansiot ovat lähellä minimipalkkatasoa (esim. sairaanhoitaja, mekaanikko, hallintovirkailija, toimistotyöntekijä, ravintolatyöntekijä, myyjä). On myös kovassa kustannus- ja kilpailupaineessa jatkuvasti työskenteleviä pienyrittäjä kuten parturikampaaja, katukeittiön- tai kioskinpitäjä, pikkukauppias, hallikauppias jne. Kotona asuu usein satunnaisia minimipalkkatuloja ansaitsevia nuoria ja moniin ruokakuntiin kuuluvat myös eläkettä nauttivat mummo ja pappa.
”Kaikki rahapalkkasuhteet ja muut rahatulot kuin myös merkittävimmät ostokset edellyttävät henkilöautoa kulkuvälineenä. Näin taloudessa saattaa olla pari kolmekin henkilöautoa ja moottoripyörä tai skootteri. Koska päivittäiset polttoainekulut ovat tunnetusti olleet tämän maaseudun alemman keskituloisen ja sitä köyhemmän väestönosan ruokakuntien keskeisimpiä kulueriä, on polttoaineverotuksessa säännönmukaisesti sovellettu mekanismeja, jotka ovat joustaneet nopeasti alaspäin raakaöljyn hinnankorotusten aiheuttamien kustannuspaineiden keventämiseksi. Nyt on menetelty toisin. Macronin korkeimpien tuloluokkien ja varallisuuksien verotusta koskevat veronalennukset leimasivat hänet jo virkakauden ensimmäisenä vuotena ´rikkaiden presidentiksi´; tämä laajasti kansan tietoisuuteen levinnyt epiteetti on saanut suuren osan Macronin valoisien tulevaisuudenlupausten perusteella häntä äänestäneistä tukijoista pettyneiksi, jopa vihaisiksi”, kirjoittaa Luotonen.
Maaseudulla asuvan ruokakunnan vanhemmat ovat tavallisimmin sellaisissa töissä, joissa ansiot ovat lähellä minimipalkkatasoa (esim. sairaanhoitaja, mekaanikko, hallintovirkailija, toimistotyöntekijä, ravintolatyöntekijä, myyjä). On myös kovassa kustannus- ja kilpailupaineessa jatkuvasti työskenteleviä pienyrittäjä kuten parturikampaaja, katukeittiön- tai kioskinpitäjä, pikkukauppias, hallikauppias jne. Kotona asuu usein satunnaisia minimipalkkatuloja ansaitsevia nuoria ja moniin ruokakuntiin kuuluvat myös eläkettä nauttivat mummo ja pappa.
”Kaikki rahapalkkasuhteet ja muut rahatulot kuin myös merkittävimmät ostokset edellyttävät henkilöautoa kulkuvälineenä. Näin taloudessa saattaa olla pari kolmekin henkilöautoa ja moottoripyörä tai skootteri. Koska päivittäiset polttoainekulut ovat tunnetusti olleet tämän maaseudun alemman keskituloisen ja sitä köyhemmän väestönosan ruokakuntien keskeisimpiä kulueriä, on polttoaineverotuksessa säännönmukaisesti sovellettu mekanismeja, jotka ovat joustaneet nopeasti alaspäin raakaöljyn hinnankorotusten aiheuttamien kustannuspaineiden keventämiseksi. Nyt on menetelty toisin. Macronin korkeimpien tuloluokkien ja varallisuuksien verotusta koskevat veronalennukset leimasivat hänet jo virkakauden ensimmäisenä vuotena ´rikkaiden presidentiksi´; tämä laajasti kansan tietoisuuteen levinnyt epiteetti on saanut suuren osan Macronin valoisien tulevaisuudenlupausten perusteella häntä äänestäneistä tukijoista pettyneiksi, jopa vihaisiksi”, kirjoittaa Luotonen.
Luotonen toteaa myös, että kun pelättyyn ympäristökatastrofiin pureudutaan poliittisin toimin, on toimenpiteiden välittöminä maksajina oltava ensisijaisesti ja niiden, jotka elintavoillaan ympäristöä eniten kuormittavat eli yhteiskunnan hyväosainen luokka. Jo ennestään toimeentulominimissä elävien hiljaisten massojen kutsuminen maksumiehiksi on taitamatonta ja yhteiskuntarauhaa vaarantavaa politiikkaa. Champs Elyseen ympäristön kaduille parkkeeratut loistoautot ja luksustavaraliikkeet ovat luonnollinen kohde tällaisen taitamattoman ympäristöpolitiikan nostattamalle vihalle.
kari.naskinen@gmail.com