Franco Zeffirellin ohjaamassa fiktiivisessä elokuvassa Ikuisesti Callas (2002) tehdään dvd-elokuvaa Carmen-oopperasta, jossa laulamisen jo lopettanut Maria Callas on pääosassa ja laulunumerot otetaan hänen vanhoilta levyiltään. Elokuvan valmistuttua Maria Callas kuitenkin peruu koko homman ja kieltää elokuvan julkaisemisen. Hän ei suostukaan tällaiseen väärennökseen ja vertaa tilannetta siihen vanhaan saksalaiseen kertomukseen, jossa tohtori Faust myy itsensä paholaiselle.
Orson Welles puolestaan teki taideväärennöselokuvan V niin kuin väärennös (1973), joka käsittelee laajemminkin huijaamista ja valehtelemista.
Nyt jotkut sanovat, että on jo valepresidenttejäkin. Parhaiten tämän luokan suurhuijaukset onnistuvat Yhdysvalloissa, jossa esimerkiksi tällä hetkellä esitetään sellaista valetotuutta, että väite ilmastonmuutokseen perustuu informaatiosalaliittoon.
Tämä ei ole mitenkään harvinaista menettelyä USA:ssa. Poliittiseen talouteen erikoistunut tutkija Lauri Holappa Helsingin yliopistosta kirjoittaa verkkolehti Perusteessa, että tiedevihalla on USA:ssa pitkät perinteet: ”Oikeisto aloitti vaarallisina pidettyjen yliopistotutkijoiden massamittaisen vainoamisen jo 1940-luvulla. Osa näistä kampanjoista oli niin menestyksekkäitä, että niillä on ollut pysyvää vaikutusta erityisesti yhteiskuntatieteiden kehitykseen ja asemaan Yhdysvalloissa.” (Peruste 22.11.2018)
Holappa kertoo esimerkiksi John Maynard Keynesin joutumisesta kuolemansa jälkeen ”mustalle listalle”, kun hänen kirjaansa Yleinen teoria (1936) perustuva oppikirja oli julkaistu USA:ssa sotien jälkeen. Tekijä oli kanadalainen, Cambridgessä tohtoriksi väitellyt Lorie Tarshis. Hän hahmotteli kirjassaan niitä keynesiläisen yhteiskuntajärjestelmän ideoita, joista Pohjoismaissa omiin oloihimme sovellettuina alkoi rakentua hyvinvointivaltiomalli. Keynesin ajatukset tulonjaon tasaamisesta ja laajoista julkisista työllistämisohjelmista näyttivät niin sosialistisilta, että kaikille Keynesin oppeja levittämään ehtineille yliopistoille lähetettiin kirjelmä, jossa varoitettiin aivopesemästä opiskelijoita marxismilla.
Iso selkkaus syntyi, mutta lopulta taloustieteilijöiden järjestö American Economic Association päätyi tutkimustensa jälkeen siihen, että syytökset ja valekampanja olivat perusteettomia. Kirja oli kuitenkin jo ehditty poistaa opetusohjelmista, eikä sitä tuollaisen kohun jälkeen takaisin otettu.
Donald Trump tuskin on avannut sen paremmin Keynesin, Tarshisin kuin muidenkaan taloustieteilijöiden kirjoja, koska ne ovat aika paksuja.
Valheella on lyhyet jäljet, sanotaan. Usein onkin, mutta paljon pahaa ne ehtivät saada aikaan. Vaikka presidentin vaalikausikin on vain neljä vuotta, se on silti pitkä aika joidenkin prosessien läpiviemiseen. Jos päätetään, että ilmastonmuutos on pelkkää salaliittoteoriaa, niin menee monta vuotta, ennen kuin vale pystytään sellaiseksi todistamaan. Tai jos presidentti jatkaa seuraavalle nelivuotiskaudelle, voi New York joutua sellaiseen valtameritulvaan, jollaisia elokuvissa on jo nähty.
Tämän jutun otsikko on Aale Tynnin runosta Lasinen vuori (1949), jonka Toni Edelmann on säveltänyt ja laulanut.
kari.naskinen@gmail.com