Kirjailija, kuvataiteilija, kirjallisuudentutkija Alex Matsonin (1888 - 1972) pääteos oli Romaanitaide (Tammi, 1947), jolla oli suuri vaikutus myöhempiin
kirjailijoihin. Sotien jälkeen Matson oli mukana Tampereella toimineessa
kirjallisuuspiirissä, joka kokoontui säännöllisesti kaupunginkirjastossa sen
johtajan Mikko Mäkelän johdolla. ”Mäkelän
piirin” jäseniä olivat mm. Harri
Kaasalainen, Väinö Linna, Mirkka Rekola ja Lauri Viita. Alex Matsonin syntymästä on tänään kulunut 130 vuotta.
Väinö Linna kertoi omaksuneensa Matsonin Romaanitaiteen
opeista ajatuksia ja ideoita suunnitellessaan Tuntemattoman sotilaan (1954) rakennetta. Myöhemmin Romaanitaiteesta tuli kurssikirja
yliopistoihin. Nyt löysin vanhasta Parnasso-lehdestä (7/1981) Väinö Linnan
kirjoituksen Matsonista, jonka tähän lainaan:
”Alex Matson syntyi 8.11.1888 Koivistolla merimiehen poikana. Kolmivuotiaana
muutti perheensä mukana Hullin satamakaupunkiin Englantiin, jossa isä piti
aluksi merimieskotia ja toimi myöhemmin liikemiehenä Hullissa
(räätälinverstas). Isä halusi pojalleen jonkin ´oikean´ ammatin. Alexia veti
kuitenkin taide.
Keuhkotuberkuloosin takia parantolaan Saksaan, ei auttanut, sitten isä lähetti
pojan Suomeen Takaharjun parantolaan Punkaharjulle. Siellä Alex parantui, mutta
Englantiin hän ei enää palannut. Pääsi töihin Viipurin Uuraan satamassa olleen
puutavaraliikkeen konttoriin. Koko ajan hän piirsi ja maalasi.
Isä ei suostunut rahoittamaan taideopiskeluja, joten Alex lähti merille, toimi
tulkkina valtamerilaivassa, kun hallitsi hyvin englannin ja saksan.
Tarkoituksena oli vain tienata rahaa taideopintoja varten. Lopulta isäkin suostui
kustantamaan taideopinnot Ateneumissa. Sitten yhtenä jouluna Alexilta
varastettiin lompakko, jossa olivat isältä saadut rahat kevätlukukautta varten.
Toista kertaa samoja rahoja pyytämään isältä Alex ei lähtenyt, vaan lopetti
opintonsa Ateneumissa. Seurasi neljä
vuotta vapaata taiteilijaelämää, minä aikana hän asui ja työskenteli Ilmari Aallon, Anton Lindforssin ja Kosti Meriläisen kanssa. Samoihin
aikoihin alkoivat kirjalliset harrastukset.
Maailmansodan alettua Alex Matson lähti taas merille, toimi stuerttina
Etelä-Amerikan vesillä. Sodan vielä kestäessä hän palasi Suomeen.
Esikoisteos Maata paossa ilmestyi
1920. Toimitti kirjallista julkaisua Sinistä
Kirjaa, oli mukana Suomen Pen-klubia perustamassa, käänsi kirjallisuutta,
mm. Seitsemän veljestä englanniksi ja
Faulkneria suomeksi.
Asettui sodan jälkeen asumaan Hauholle, jossa kirjoitti Romaanitaiteen.”
HUONO ROMAANI
EI PIDÄ PAIKKAANSA
Alex Matson:
”Aikamme huvittavimpia näkyjä on ihminen, joka ei ole ajatellut ainoatakaan
ajatusta loppuun eikä näe nenänvarttaan pitemmälle, sanomassa Jumalalle suuria
sanoja."
"Huonon romaanin tuntee siitä, että se ei pidä paikkaansa."
"Itsekkään
ihmisenmaailma: paikka jossa on vain itseään ajattelevia ihmisiä, joista jotkut
onneksi ovat liian tyhmiä osatakseen käyttää hyväkseen tarjoutuvia
tilaisuuksia.”
"Mieluimmin
änkyttävä viisas kuin liukaskielinen keskinkertaisuus."
"Taiteilijan
laita on kuin naisen, joka sanoi 'kuinka minä voin tietää mitä ajattelen ennen
kuin olen sen sanonut'.
kari.naskinen@gmail.com