Finnairin lentokoneessa päätti vihreän puolueen lakiasiantuntija Aino Pennanen kokeilla, miten toimii
alkuperäinen demokraattinen päätöksenteko niin kuin se toimi antiikin
Kreikassa. Aino-neiti ehdotti, että ne jotka eivät hyväksy laittoman pakolaisen
palautusta, nousevat seisomaan. Kukaan muu ei noussut. Demokratia toimi.
Muinaisessa Kreikassa demokratia oli suoraa. Ei ollut vaaleja, joilla kansa valitsi edustajansa päätöksiä tekemään, vaan kansa itse teki kaikki päätökset. Tosin kansaan ei äänestystilanteissa luettu naisia eikä orjia, mutta se on tässä nyt sivuseikka.
Antiikin ajan suurmies Ateenassa oli Perikles, joka lausui demokratian ihanteet julki Peloponnesolaissodassa kaatuneiden sotilaiden hautajaisissa 403 eaa.: ”Valtiomuotomme nimi on demokratia, koska valta ei ole vähemmistöllä, vaan koko kansalla. - - - Miestä joka ei kiinnostu politiikasta, ei sanota mieheksi joka hoitaa omat asiansa. Sanomme, että hänellä ei ole tänne mitään asiaa.”
Kaikki eivät kuitenkaan olleet yhtä mieltä järjestelmän hyvyydestä. Esimerkiksi filosofit Sokrates, Platon ja Aristoteles olivat sitä mieltä, että ihmiset olivat oikullisia ja tietämättömiä ja heihin oli helppo vaikuttaa. Kaikilla kansalaisilla ei heidän mielestään ollut tarpeeksi viisautta ja arvostelukykyä päätösten tekemiseen. Filosofit olisivat siis tyytyväisiä, jos näkisivät nykyisen edustuksellisen demokratian toiminnassa.
Sokrates, Platon ja Aristoteles eivät kuitenkaan käyttäisi nykyisestä järjestelmästämme nimitystä demokratia, koska päätöksenteossa ei olisi paikalla demos (δημος = kansa). Loppuosa sanasta sen sijaan toimii: kratos (κρατος = komento, valta).
Sellainenkin termi on kuin kansandemokratia, siis suomeksi kansankansanvalta, jotta varmasti tulee selväksi.
Entä jos voimassa olisi edelleen aito ja alkuperäinen demokratia? Kyllä olisi ruuhkaa, kun koko kansa päättäisi kaikista asioista, ja nykyisin myös naiset olisivat mukana. Nytkin pitäisi äänestää Teuvo Hakkaraisen saunakorvauksista, Tuija Nurmen sopeutumiseläkkeestä, tietenkin koko pakolaishommasta ja siitä, saako yhden prosentin kannatuksella pitää viittä ministerin paikkaa. Lopputulokset olisivat aika selviä.
Sveitsissä tällaisia kansanäänestyksiä järjestetään jatkuvasti, mutta meillä ei, koska antiikin filosofien tavoin eduskunnan filosofit pitävät meitä tavan talliaisia arvostelukyvyttöminä.
Äänestää voisi myös siitä, saako olla kansalaistottelematon, jos ei huvita jotain lakia tai määräystä noudattaa. Ainakin vihreät ja vasemmistoliitto hyväksyvät tällaisen ryhmärikollisuuden (vrt. ryhmäkanne), mutta kyllä siitä voisi helposti internetissä äänestyksen järjestää.
Ei tällainen aito demokratia silti pelkkää politikointia ja äänestämistä olisi. Ei ollut Ateenassakaan, jossa Perikles hautajaispuheessaan sanoi: ”Kun työmme on tehty, meillä on mahdollisuus virkistää mieltämme monin eri tavoin. Vuoden mittaan on monenlaisia kilpailuja ja uhraamista, omassa kodissamme kohtaamme kauneutta ja hyvää makua, jotka ilahduttavat meitä päivästä toiseen ja karkottavat huolet.”
kari.naskinen@gmail.com
Muinaisessa Kreikassa demokratia oli suoraa. Ei ollut vaaleja, joilla kansa valitsi edustajansa päätöksiä tekemään, vaan kansa itse teki kaikki päätökset. Tosin kansaan ei äänestystilanteissa luettu naisia eikä orjia, mutta se on tässä nyt sivuseikka.
Antiikin ajan suurmies Ateenassa oli Perikles, joka lausui demokratian ihanteet julki Peloponnesolaissodassa kaatuneiden sotilaiden hautajaisissa 403 eaa.: ”Valtiomuotomme nimi on demokratia, koska valta ei ole vähemmistöllä, vaan koko kansalla. - - - Miestä joka ei kiinnostu politiikasta, ei sanota mieheksi joka hoitaa omat asiansa. Sanomme, että hänellä ei ole tänne mitään asiaa.”
Kaikki eivät kuitenkaan olleet yhtä mieltä järjestelmän hyvyydestä. Esimerkiksi filosofit Sokrates, Platon ja Aristoteles olivat sitä mieltä, että ihmiset olivat oikullisia ja tietämättömiä ja heihin oli helppo vaikuttaa. Kaikilla kansalaisilla ei heidän mielestään ollut tarpeeksi viisautta ja arvostelukykyä päätösten tekemiseen. Filosofit olisivat siis tyytyväisiä, jos näkisivät nykyisen edustuksellisen demokratian toiminnassa.
Sokrates, Platon ja Aristoteles eivät kuitenkaan käyttäisi nykyisestä järjestelmästämme nimitystä demokratia, koska päätöksenteossa ei olisi paikalla demos (δημος = kansa). Loppuosa sanasta sen sijaan toimii: kratos (κρατος = komento, valta).
Sellainenkin termi on kuin kansandemokratia, siis suomeksi kansankansanvalta, jotta varmasti tulee selväksi.
Entä jos voimassa olisi edelleen aito ja alkuperäinen demokratia? Kyllä olisi ruuhkaa, kun koko kansa päättäisi kaikista asioista, ja nykyisin myös naiset olisivat mukana. Nytkin pitäisi äänestää Teuvo Hakkaraisen saunakorvauksista, Tuija Nurmen sopeutumiseläkkeestä, tietenkin koko pakolaishommasta ja siitä, saako yhden prosentin kannatuksella pitää viittä ministerin paikkaa. Lopputulokset olisivat aika selviä.
Sveitsissä tällaisia kansanäänestyksiä järjestetään jatkuvasti, mutta meillä ei, koska antiikin filosofien tavoin eduskunnan filosofit pitävät meitä tavan talliaisia arvostelukyvyttöminä.
Äänestää voisi myös siitä, saako olla kansalaistottelematon, jos ei huvita jotain lakia tai määräystä noudattaa. Ainakin vihreät ja vasemmistoliitto hyväksyvät tällaisen ryhmärikollisuuden (vrt. ryhmäkanne), mutta kyllä siitä voisi helposti internetissä äänestyksen järjestää.
Ei tällainen aito demokratia silti pelkkää politikointia ja äänestämistä olisi. Ei ollut Ateenassakaan, jossa Perikles hautajaispuheessaan sanoi: ”Kun työmme on tehty, meillä on mahdollisuus virkistää mieltämme monin eri tavoin. Vuoden mittaan on monenlaisia kilpailuja ja uhraamista, omassa kodissamme kohtaamme kauneutta ja hyvää makua, jotka ilahduttavat meitä päivästä toiseen ja karkottavat huolet.”