H.G. Porthan oli merkittävä suomalaista kansallisaatetta edistänyt akateemikko sekä suomalaisen historian, kulttuurin ja maantieteen asiantuntija. Suomalaisten suurmiesten joukkoon Porthan nostettiin näkyvästi 1864, jolloin Turussa paljastettiin hänen muotokuvapatsaansa. Se oli ensimmäinen suomalaisesta tehty henkilömonumentti.
Aivan suomalaisten suurmiesten kärkeen Porthan ei kuitenkaan päässyt. Vaikka Porthanilla oli patsas, oli suurmiehiksi 1800-luvun jälkipuoliskolla kanonisoitu Runeberg, Snellman ja Lönnrot, jotka tulivat esille joka paikassa, kansakoulujen lukukirjoissa, kipsivaloksina, muistojulkaisuissa, liputuspäivinä. Runoilija V.A. Koskenniemikin kirjoitti vielä 1935, että ”isänmaa oli yksi, mutta suurmiehiä oli kolme” ja tarkoitti tuota kolmikkoa.
Porthan sai kuitenkin patsaansa. Hankkeen käynnisti Suomalaisen kirjallisuuden seura 16.3.1854 Porthanin 50-vuotiskuolinpäivänä. Muistomerkkikomitean jäseniksi valittiin professori M. Akiander, professori Fredrik Cygnaeus ja rehtori J.V. Snellman.
Vuonna 1860 Porthanin monumentti oli valamista vaille valmis ruotsalaisen Carl Eneas Sjöstrandin ateljeessa Roomassa. Rahaa oli kuitenkin koossa vasta 2000 ruplaa, kun tarvittiin 7000. Snellmanin ehdotuksesta päätettiin Suomen suuriruhtinaskunnassa viettää Porthanin päivää 9.11.1861 juhlahankkeen hyväksi. Tämä onnistui, juhlapäivän merkeissä saatiin patsasrahastoon niin paljon lisää lahjoituksia, että patsas voitiin kuljettaa Müncheniin pronssiin valettavaksi. Sieltä se vihdoin tuli laivalla Helsinkiin ja edelleen Turkuun, jossa se 9.11.1864 kullankiiltävänä juhlallisesti paljastettiin.
Cygnaeus olisi halunnut patsaan Helsinkiin, josta oli autonomian ajan alettua tullut pääkaupunki. Yliopistokin oli nyt Helsingissä. SKS:n enemmistö päätti kuitenkin pystyttää patsaan Turkuun historiallisista syistä. Lisäksi lahjoitusvaroja oli kerätty listoilla, joissa Turku oli mainittu muistomerkin sijoituspaikaksi.
Patsas oli joka tapauksessa komea, mutta fil. tri S.G. Elmgren totesi, että koska tämmöisissä historiallisissa kuvissa pohjoismaiset vaatteet peittävät kaikki muodot, niitä voi vain arvailla: ”Todellisia taideteoksia eivät voi olla muut kuin Kreikkalaiset jumaluudet, joiden muotoja eivät takit vaivaa ja peittele.”
H.G. Porthan oli noussut Turun akatemian merkittävimmäksi opettajaksi. Viitasaarella syntynyt kirkkoherran poika oli tullut Turkuun 15-vuotiaana ja nimitettiin jo 23-vuotiaana kaunopuheisuuden dosentiksi. Myöhemmin hänestä tuli kaunopuheisuuden professori ja myös akatemian kirjastonhoitaja. Kirjoituksillaan Porthan nosti akatemian tieteen eturiviin monilla eri aloilla, mutta kansan keskuudessa muualla Suomessa hän ei siis noussut aivan suurmiesten kärkikaartiin. Hänen valittuja teoksiaankaan (Opera selecta I - V) ei saatu sadassa vuodessa myydyksi, vaikka painos ei kovin suuri ollut.
Suomen historiantutkimuksen isäkin Porthan oli. Hänen keräämänsä kansanrunouskokoelman pohjalta ilmestyi 1766-78 viisiosainen väitöskirja De Poesi Fennica, ja myöhemmin tuli hänen pääteoksensa, 56-osainen selvitys Viipurin ja Turun piispan Paavali Juustenin piispainkronikasta.
Suomen ensimmäinen arkkipiispa Jakob Tengström kirjoitti Porthanista: ”Toista sellaista opettajaa ei Turun akatemiassa ole koskaan ollut. Hän ei ollut terävä eikä syvällinen ajattelija eikä nero sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta hänellä oli selkeä ja hyvä ymmärrys, varma aisti ja tarkka muisti ja ennen kaikkea erinomaiset opettajanlahjat sekä uupumaton halu ja harrastus tietojensa jakamiseen.”
kari.naskinen@gmail.com