Elokuva alkaa niin kuin sadut usein, kertojan ääni ei nyt ihan sano, että ”olipa kerran”, mutta henki on sama. Kysymyksessä on taas kerran 300 vuotta vanha romanttinen tarina kaunottaresta ja hirviöstä, mutta nyt se tapahtuu modernina aikana. Eletään 1960-lukua, jolloin Amerikassa ollaan paniikissa, kun Juri Gagarin on juuri käynyt avaruudessa, eikä vastaiskua ole keksitty. USA:n avaruustutkimuskeskukseen on kuitenkin saatu vangiksi outo otus Amazonin pohjamudista. Sitä pidetään tutkimuksellisesti arvokkaana, koska se pystyy elämään kahdessa olotilassa, ilmassa ja vedessä. Siis oikeastaan sama homma kuin Gagarinilla, joka tulee toimeen sekä maassa että avaruudessa. Onhan tämä elävä olento sentään jotain muuta kuin Laika-piski.
Tiedemiehet haluaisivat tutkia otusta tarkemmin. Osa tappaisi sen ja tekisi tarkan ruumiinavauksen. ”Tapetaanhan me neukkuja ja vinosilmiäkin, koska ne ovat erilaisia”, sanoo joku.
Kun Neuvostoliitto saa otuksesta tiedon, heidän tavoitteensa on myös päästä tappamaan se, etteivät amerikkalaiset saisi mitään uutta tieteellistä tietoa. Sitten on kuitenkin Sally, joka toimii siivoojana tutkimuskeskuksessa. Siitä alkaa se varsinaisen sadun osuus. Välillä vieraillaan musikaalin puolella, ja kokonaisuutta voi luonnehtia jännityskomediaksi.
Elokuva on myös korkealentoinen inhimillisyyden kertomus. Sallyn talon teatterissa pyörii Henry Kosterin Raamattu-aiheinen elokuva Ruutin kirja (1960), jossa moabilainen papitar Ruut rakastuu vaarallisesti miehen toisesta uskontokunnasta. Näinä maahanmuuton ja sen vastustuksen aikoina Sally rakastuu vesipetoon, joka ei ole yhtä söpö kuin E.T., mutta osoittautuu kunnon kumppaniksi joka tapauksessa. Vaarallinen on tämäkin suhde, sillä perässä oat sekä amerikkalaiset että venäläiset tappajat.
Sekin käy elokuvassa ilmi, että otuksella on samoja tarpeita kuin ihmisillä. Kun se ensimmäisen kerran pääsee seisomaan vastatusten Sallyn kanssa, se yrittää sormellaan raottaa Sallyn paidannapitusta, ilmeisesti nähdäkseen Sallyn tissit.
Tämä on niitä elokuvia, jotka erikoisuudellaan ja hyvin toteutettuna keräävät sekä yleisöä että palkintoja. Ei siitä elokuvan historiaan silti jää yhden rivin merkintää suurempaa jälkeä.
kari.naskinen@gmail.com