Vanhan Jukon taiteellinen johtaja ja näytelmän ohjannut Linda Wallgren perustelee valintaa koukeroisesti. Ei puhu pakolaisista eikä maahanmuutosta, mutta tarkoittaa näitä asioita. Hänen mielestään mielikuva Suomesta ja suomalaisuudesta on liian kapea ja rajoittava, kansakunnan muotokuvasta puuttuu paloja.
Näitä puuttuvia paloja näytelmä tuo esille. En olisi tällaisen Suomi 100 -näytelmän jujusta älynnyt mitään, ellei Linda Wallgren olisi sitä rautalangasta vääntänyt.
Irvingin romaanin (1981) henkilöt ovat kuin hassunkurisen korttipelin hahmoja. Isä on pilvilinnoja tavoitteleva romantikko, yksi pojista on mallinukkea rakastava homo, toinen poika ja tämän sisko harrastavat sukurutsausta ja menestysromaanin kirjoittava pienempi sisko tekee itsemurhan. Tavallisempia tapauksia ovat äiti ja pienin poika, mutta he kuolevatkin lento-onnettomuudessa. Lisäksi perheeseen kuuluvat vanha karhu ja piereskelevä koira, joka pitää tappaa hajun takia. Kun tarina etenee, joukkoon liittyy lisäksi nuori nainen, joka pitää itseään rumana ja on alkanut piiloutua karhun nahkoihin.
Lisäksi näyttämön poikki kulkee välillä valkopukuinen mies, josta en ymmärrä mitään. Selitystä ei anneta, enkä 500-sivuisesta kirjastakaan enää paljon mitään muista. Koska näytelmässä puhutaan Siegmund Freudista, niin voisikohan valkopukuinen mies olla Freudin haamu. Joka tapauksessa isän yksi hotelleista on Freudin kotikaupungissa Wienissä.
Linda Wallgren selittää ohjelmalehtisessä monisanaisen filosofisesti, miten maailma on pelottava paikka. Pelolle ei kuitenkaan saa antaa valtaa, kuten poliitikotkin nykyisin sanovat. Terrorismin kanssakin joudutaan tekemisiin, mutta siitäkin selvitään. Koiran nimi näytelmässä on Suru, ja suru onkin hyvä asia, koska suru todistaa, että olemme välittäneet.
Jukolaisten näytteleminen on taas erinomaista tasoa. Seuraavaksi jään odottamaan Niskavuorta, johon minulla olisi roolijakokin valmis: Loviisa Maria Nissi, Juhani Jarkko Mikkola, Aarne Jussi-Pekka Parviainen, Heta Minja Koski, Ilona Ilona Pukkila, pehtoori Markus Karekallas, Simolan isäntä Simo Saukkola.
kari.naskinen@gmail.com