torstai 6. heinäkuuta 2017

Miksei sanota, vaan leperrellään?

Luin aamun lehdet ja otti päähän taas kerran. Miksi haastateltavat eivät sano, vaan toimittajien mukaan kaavailevat, korostavat, kuvailevat, lisäävät, naurahtavat, paljastavat, pohtivat, tietävät ja vihjaavat? Nämä kaikki verbit tänä aamuna kahdesta sanomalehdestä.

Eivätkö toimittajat osaa kirjoittaa haastateltavien sanomisia niin, ettei niitä tarvitse tällaisilla deskriptiivisillä verbeillä täydentää? Vai tyhminäkö meitä lukijoita pidetään?

Ennen oli aina hauska lukea juttuja Jääkiekkoliiton entisestä puheenjohtajasta Kalervo Kummolasta: koska Kummolan lempinimi oli ”Rautakansleri”, niin haastatteluissa hän aina ”jyrähti”.

Kannattaisi lukea Ernest Hemingwayn kirjoja. Niissä ihmiset sanovat, eivätkä lepertele.

Sekin on höhlää, että haastateltavat esiintyvät eilen painetussa lehdessä useimmiten preesensissä: sanoo tai kertoo. Aivan kuin haastateltava sanoisi aina tuota samaa asiaa. Loogisempaa olisi, että haastateltava pantaisiin puhumaan imperfektissä, sillä niinhän asia on, kun lehti myöhemmin vasta ilmestyy.

kari.naskinen@gmail.com