Venäjän ensimmäisenä presidenttinä 1991-99 toiminut Boris Jeltsin kuoli
päivälleen kymmenen vuotta sitten 76-vuotiaana. Jeltsinillä oli keskeinen rooli Neuvostoliiton
alasajossa, mitä muu maailma pitää hyvänä asiana, mutta monet venäläiset
ehdottoman huonona. Ainakin valtion omaisuuden tuhoaminen eli myyminen
kyseenalaisilla tavoilla ns. oligarkeille oli Venäjän kannalta huonosti
hoidettu.
Jeltsinin presidenttikaudella Venäjällä toteutettiin paljon sellaisia
uudistuksia, joiden avulla haluttiin päästä kohti markkinataloutta. Toiminta
oli nopeaa, kun katsottiin, että yksityistämisiä oli tehtävä heti ja
peruuttamattomasti, jotta paluu neuvostojärjestelmään voitiin estää. Näin piti
ajatella, koska seuraavat presidentinvaalit olivat edessä 1996 ja näytti täysin
mahdolliselta, että kommunistit voittaisivat ne.
Jeltsinin ratkaisu oli, että hän ”päästi oligarkit Kremliin”, kuten kirjoitti Venäjään
erikoistunut toimittaja-kirjailija Kalle
Kniivilä, joka Neuvostoliiton hajotessa oli Kansan Uutisten
kirjeenvaihtajana Moskovassa. Kirjassaan Putinin
väkeä (Into, 2014) Kniivilä selvittää, miten ns. panttihuutokaupoilla 1995
Venäjää yksityistettiin:
”Silloin pieni joukko uusrikkaita liikemiehiä, oligarkkeja, lainasi rahaa
konkurssin partaalla olleelle Venäjän valtiolle. Pantiksi he saivat osakkeita
strategisen tärkeissä, raaka-ainesektorilla toimineissa valtiollisissa
suuryrityksissä, osakkeita, joita valtio ei lain mukaan saanut myydä. Mutta jo
alusta alkaen oli selvää, että valtio ei pystyisi maksamaan lainojaan takaisin,
mikä taas johti siihen, että oligarkit saivat osakkeet haltuunsa etukäteen
sovittuun hintaan ilman avointa kilpailua.”
”Panttihuutokaupat mahdollistivat valtion omistaman raaka-ainesektorin
yksityistämisen ilman parlamentaarista valvontaa, koska muodollisesti kyseessä
olivat vain laina ja sen pantit. Huutokaupat olivat yksi Venäjän 1990-luvun kiistellyimmistä
tapahtumista. Selityksiä on useita, ja ne ovat osin ristiriidassa keskenään.”
Huutokauppojen voittajat valittiin etukäteen ja hinnatkin oli käytännössä
määrätty ennalta. Kniivilä kirjoittaa hyväntahtoisen selityksen olleen, että
hallitus pelkäsi rikkaiden ulkomaalaisten muussa tapauksessa ottavan haltuunsa
Venäjän luonnonvarat pientä rahaa vastaan. Ehkä näin, mutta kumpi sitten oli
parempi ratkaisu, myydä esim. Jukos-öljy-yhtiö Mihail Hodorkovskille vai länsimaisille energia-alan yrityksille.
Varmaan myös Fortum olisi ollut kiinnostunut.
Oikeampi selitys noille järjestelyille oli kuitenkin se, että Kremlin sisälle
päästetyt oligarkit olivat hyvää pataa poliittisten vallanpitäjien kanssa ja
maksoivat sisäpiirikaupoista lahjuksin ja vastapalveluksin.
Hodorkovski maksoi Jukosista 159 miljoonaa dollaria sen jälkeen, kun kilpaileva
ostaja oli suljettu pois huutokaupasta. Vuonna 2003, kun presidenttinä oli jo Vladimir Putin, Hodorkovski pidätettiin
Novosibirskin lentokentällä. Vuonna 2005 Hodorkovski tuomittiin veronkierrosta
kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen. Vuonna 2011 Hodorkovskille luettiin
talousrikoksista uusia tuomioita, jotka ylsivät vuoteen 2016 asti, ja hänet
siirrettiin työleirille Segežaan Karjalan tasavaltaan. Vuonna 2013 Hodorkovski
kuitenkin armahdettiin ja hän muutti Saksaan.
KIINA RAHOITTAA
LÄNNEN KAPITALISMIA
Se on selvää, että Venäjän siirtymisessä oligarkkikapitalismiin tehtiin
virheitä. Nyky-Venäjää hyvin tunteva Esko
Aho on kuitenkin todennut, että ”tehtäväkin oli
lähes mahdoton: piti purkaa valtava valtionomistus maassa, jossa ei ollut
vaihtoehtoisia omistajia, ei ostajia eikä rahaa millä ostaa. Toisaalta,
entiselleen jääminen tiesi varmaa taloudellista turmiota. Pelastivatko vai
tuhosivatko Jeltsinin tukemat nuoret uudistajat Venäjän talouden? Lopullista
vastausta ei varmasti saada koskaan, mutta mikä olisi ollut vaihtoehto?” (HS
25.9.2009
Joka tapauksessa vanha neuvostojärjestelmä oli
ajautunut täydelliseen vararikkoon, kultavarantoja oli myyty, tuotanto oli
romahtanut ja nälänhätä uhkaamassa. Jotain piti tehdä ja nopeasti. Apuun
tulivat oligarkit, jotka vannoivat demokratian nimeen ja anastivat lyhyessä
ajassa pääosan koko valtionomaisuudesta.
Voi helposti sanoa, että miksei menetelty niin kuin Kiinassa, jossa
kommunistipuolue piti ohjat hallussaan ja aloitti siirtymisen kapitalismiin
fiksummin kuin Venäjällä.
Nyt Kiina juhlii maailmantalouden huipulla. Kiinalaiset yritykset investoivat länteen. Lisäksi Kiinan valtio
sijoittaa lännen rahastotalletuksiin pitkäkestoisia lainoja, jotka ovat
peräisin ulkomaankaupan ylijäämästä. Kommunistisen Kiinan hallitus siis
rahoittaa lännen kapitalismia, ja voi itse oikein hyvin.
Vuoden 2016 bkt-tilaston kärjessä olivat USA, Kiina ja Japani. Venäjä oli
sijalla 12 ja Suomi sijalla 44.
kari.naskineng@mail.com