Turun konserttitalossa on 28.2.2017 erikoinen esitys. Turun kaupunginorkesteri
ja solistit esittävät saksalaisen Karl Müller-Berghausin oopperan Die Kalewainen in Pochjola. Müller-Berghaus
sävelsi sen 1890 ollessaan Turun soitannollisen seuran kapellimestarina. Heti
tuoreeltaan oopperan toinen näytös sai konserttiesityksen Turussa 17.2.1890,
mutta kokonaisena sitä ei ole koskaan esitetty, joten nyt se saa
kantaesityksensä Turussa.
Müller-Berghaus oli Suomessa asuessaan tutustunut Kalevalaan, ja kun aihe alkoi riittävästi kiinnostaa, hän pyysi libretonkirjoittajaksi saksalaisen Franz Spenglerin. Syntyi nelinäytöksinen ooppera (2,5 tuntia), jonka osat ovat Morsiamen kosinta, Sampo Ahdin eloon herättäminen ja Taistelu onnesta. Kysymyksessä oli suurisuuntaisin Suomessa 1800-luvulla sävelletty teos, mutta niin se vain hautautui arkistoihin.
Saksalainen musiikintutkija, fil. tri Elke Albrecht (kuvassa) Helsingin yliopistosta kävi Suomen Wagner-seuran tilaisuudessa kertomassa tästä harvinaisuudesta, ja yllättävä tieto on, että eivät oopperan partituuri ja libretto mihinkään olleet koskaan hävinneet. Ne oli painettu Stuttgartissa ja ovat olleet hyvässä tallessa Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistossa, Turun kaupunginkirjastossa ja Sibelius-museossa Turussa. Sieltä ne ovat nyt löytyneet ja valmista alkaa olla.
Kun Müller-Berghaus sävelsi oopperansa, oli Richard Wagner kovassa suosiossa. Asiantuntijat sanovatkin, että tyyliltään tämä Kalewala-ooppera edustaa wagnerilaista romanttista sankarioopperaa. Aikoinaan sen kantaesitystä suunniteltiinkin Hampurin oopperaan, mutta Elke Albrechtin kertoman mukaan hanke kaatui koleraepidemian takia.
Suomessakin ooppera kyllä tunnettiin musiikkipiireissä. Esimerkiksi Oskar Merikanto oli siihen tutustunut, samoin Sulho Ranta, joka kirjoitti kriittisiä näkemyksiään 1933: ”Suurin vika lienee libretossa se – itse tyyliin ja ajatustapaan kajoamatta - , että siihen on koetettu ahtaa koko eepos, sen sijaan että olisi tyydytty johonkin tai joihinkin episodeihin. Kaikki sankarit jäävät pakostakin vähälle kuvailulle. Se pyrkii joka tapauksessa olemaan sankarirunoelma suureen tyyliin, vaikka sen paatos onkin onttoa ja sen lyyrillinen herkkyys sanaista helyä.”
Rannan mukaan teos on lähimpänä Wagnerin Tannhäuser-Lohengrin-kautta. Oopperan musiikkia hän piti keskinkertaisena: ”Johtoaiheet ovat läpikotaisin vain muistutusaiheita, ja niissä esiintyvät samankaltaiset piirteet (ylöspäinen sävelkulku, murtosointuisuus) vaikuttavat osaltaan, ettei oopperan musiikkiin tule persoonallista ilmettä. Yleensäkin on säveltäjälle melodisen keksinnän epäitsenäisyys ja voimattomuus suurin rajoitus, tuon tuostakin esiintyvä ’lainaileva’ piirre on tästä osoituksena.”
Elke Albrecht soitti nauhalta kaksi katkelmaa oopperasta, mutta en minä maallikkona osannut niistä lyhyistä pätkistä mitään wagnerimaista löytää.
Oopperan nimi ja alaotsikko ovat kokonaisuudessaan: Die Kalewainen in Pochjola: Finnische Mythe in 4 Bilder frei nach dem Finnischen National-Epos Kalewala. Henkilöt ovat:
Ilmarinen (Tommi Hakala)
Väinämöinen (Petri Lindroos)
Louchi (Johanna Rusanen)
Louchen tytär Ismo (Kaisa Ranta)
Ahti Lemminkäinen (Christian Juslin)
Luonnotar (Anna Danik)
Kapellimestarina on Leif Segerstam. Kuorona on Chorus Cathedralis Aboensis. Esityksiä on viisi 28.2. – 11.3.
kari.naskinen@gmail.com
Müller-Berghaus oli Suomessa asuessaan tutustunut Kalevalaan, ja kun aihe alkoi riittävästi kiinnostaa, hän pyysi libretonkirjoittajaksi saksalaisen Franz Spenglerin. Syntyi nelinäytöksinen ooppera (2,5 tuntia), jonka osat ovat Morsiamen kosinta, Sampo Ahdin eloon herättäminen ja Taistelu onnesta. Kysymyksessä oli suurisuuntaisin Suomessa 1800-luvulla sävelletty teos, mutta niin se vain hautautui arkistoihin.
Saksalainen musiikintutkija, fil. tri Elke Albrecht (kuvassa) Helsingin yliopistosta kävi Suomen Wagner-seuran tilaisuudessa kertomassa tästä harvinaisuudesta, ja yllättävä tieto on, että eivät oopperan partituuri ja libretto mihinkään olleet koskaan hävinneet. Ne oli painettu Stuttgartissa ja ovat olleet hyvässä tallessa Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistossa, Turun kaupunginkirjastossa ja Sibelius-museossa Turussa. Sieltä ne ovat nyt löytyneet ja valmista alkaa olla.
Kun Müller-Berghaus sävelsi oopperansa, oli Richard Wagner kovassa suosiossa. Asiantuntijat sanovatkin, että tyyliltään tämä Kalewala-ooppera edustaa wagnerilaista romanttista sankarioopperaa. Aikoinaan sen kantaesitystä suunniteltiinkin Hampurin oopperaan, mutta Elke Albrechtin kertoman mukaan hanke kaatui koleraepidemian takia.
Suomessakin ooppera kyllä tunnettiin musiikkipiireissä. Esimerkiksi Oskar Merikanto oli siihen tutustunut, samoin Sulho Ranta, joka kirjoitti kriittisiä näkemyksiään 1933: ”Suurin vika lienee libretossa se – itse tyyliin ja ajatustapaan kajoamatta - , että siihen on koetettu ahtaa koko eepos, sen sijaan että olisi tyydytty johonkin tai joihinkin episodeihin. Kaikki sankarit jäävät pakostakin vähälle kuvailulle. Se pyrkii joka tapauksessa olemaan sankarirunoelma suureen tyyliin, vaikka sen paatos onkin onttoa ja sen lyyrillinen herkkyys sanaista helyä.”
Rannan mukaan teos on lähimpänä Wagnerin Tannhäuser-Lohengrin-kautta. Oopperan musiikkia hän piti keskinkertaisena: ”Johtoaiheet ovat läpikotaisin vain muistutusaiheita, ja niissä esiintyvät samankaltaiset piirteet (ylöspäinen sävelkulku, murtosointuisuus) vaikuttavat osaltaan, ettei oopperan musiikkiin tule persoonallista ilmettä. Yleensäkin on säveltäjälle melodisen keksinnän epäitsenäisyys ja voimattomuus suurin rajoitus, tuon tuostakin esiintyvä ’lainaileva’ piirre on tästä osoituksena.”
Elke Albrecht soitti nauhalta kaksi katkelmaa oopperasta, mutta en minä maallikkona osannut niistä lyhyistä pätkistä mitään wagnerimaista löytää.
Oopperan nimi ja alaotsikko ovat kokonaisuudessaan: Die Kalewainen in Pochjola: Finnische Mythe in 4 Bilder frei nach dem Finnischen National-Epos Kalewala. Henkilöt ovat:
Ilmarinen (Tommi Hakala)
Väinämöinen (Petri Lindroos)
Louchi (Johanna Rusanen)
Louchen tytär Ismo (Kaisa Ranta)
Ahti Lemminkäinen (Christian Juslin)
Luonnotar (Anna Danik)
Kapellimestarina on Leif Segerstam. Kuorona on Chorus Cathedralis Aboensis. Esityksiä on viisi 28.2. – 11.3.
kari.naskinen@gmail.com