Kärsimys oli. Jos olisin ollut omalla autolla, olisin lähtenyt paluumatkalle viimeistään väliajalla, mutta kun junaliput oli varattu vasta neljän tunnin päähän, istuin loppuun asti. Tuli ikävä Jari Juutisen aikaa, kun hän toimi teatterinjohtajana 2007-15. Silloin teatterin taiteellinen taso nousi, vaikka lehtien yleisönosastoissa myös haukuttiin. Nyt on liian iso teatteri, isommassa salissa 440 paikkaa, ja ilmeisesti paikat yritetään saada täyteen kaikkein kevyimmällä ohjelmistolla.
Juutinen toi Lappeenrantaan mm. Kristian Smedsin sovitukset Georg Büchnerin Woyzeckista ja Arto Paasilinnan Jäniksen vuodesta sekä Lars von Trierin Dogvillen ja oman näytelmänsä Adolf Eichmannista. Rämön kirjoittama ja ohjaama Jonni-näytelmä on aivan jotain muuta, pelkkä luettelo Myyrän elämästä, ja sekin kovin pintapuolinen. Tuli mieleen, että käsikirjoitus oli tehty Jonni Myyrän Wikipedia-tiedoista.
Myyrän moninaiset vaiheet urheilijana, epäonnistuneena liikemiehenä ja Savitaipaleen kunnanhallituksen puheenjohtajana käydään läpi niin vikkelästi, että mitään ei jää käteen. Toivottavasti Lappeenrannan teatteri ei seuraavaksi tee näytelmää Savitaipaleen Urheilijoiden toisesta olympiavoittajasta, Suomen joukkueen ensimmäisen viestiosuuden Squaw Valleyssa 1960 hiihtäneestä Toimi Alatalosta.
kari.naskinen@gmail.com