Kun Suomi 1992 teki päätöksen Hornet-hävittäjien ostamisesta Yhdysvalloista, se
oli yksi ideologisen unelman isoista täyttymyksistä. Tuolloinen puolustusministeri
Elisabeth Rehn sanoi vuosia
myöhemmin, että silloin tunnustettiin väriä: ”Näytimme kuuluvamme
länsimaailmaan. Minulle se tarkoitti lähentymistä Natoon.”
Päätös Hornet-kaupoista oli valmisteltu julkisuudelta salaa, sillä tilanne
olisi muuttunut vaikeammaksi, ”jos laajat kansanedustajajoukot tai muut olisi
päästetty debatoimaan asiasta. Se oli demokratian kannalta ruma, mutta
pakollinen temppu, että päätös saatiin läpi” (Elisabeth Rehn).
Nyt on valmisteilla hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko,
mikä on määrä antaa eduskunnalle ennen juhannusta. Sisältö on toistaiseksi
salainen, mutta Helsingin Sanomien tietojen mukaan siinä ollaan määrittelemässä
Suomen ulkopolitiikan kulmakiveksi hyvät suhteet Yhdysvaltoihin.
Isäntämaasopimus Naton kanssa tarkoittaa tätä jo ennestään. Valt. tri, eversti
evp. Pekka Visuri sanoi television
MOT-ohjelmassa 20.4.2015, että ”sopimuksella annetaan hyvin vapaa kulkuoikeus
Suomen alueella Naton sotavoimille”.
Vaan eipä ole ensimmäinen kerta. Vuonna 1941 Suomessa oli 200 000
saksalaista sotilasta, jotka odottivat operaatio Barbarossan käynnistymistä ja
hyökkäyskäskyä Neuvostoliittoon.
Isäntämaasopimuksessa oleva Naton toimien luettelo on käytännössä yhtä laaja
kuin se on varsinaisten Nato-maiden kanssa tehdyissä vastaavissa sopimuksissa.
– ”Nato on sinun paimenesi, eikä listalta mitään pahaa puutu.” (Esko Seppänen: Mistä suomi vaikenee?, Into 2016)
Yhdysvaltain Suomessa toimiva sotilasasiamies Alexander Stubb on joka tapauksessa tyytyväinen, koska ”sopimus
vahvistaa Suomen suhdetta Natoon”. Vahvistaa todella, sillä sopimuksen ydinkohta on, että Nato voi halutessaan perustaa
sotilastukikohtia Suomeen. Sopimuksen mukaan ”Naton joukkoja ja Naton johtamia
liittoutuman joukkoja voidaan sijoittaa Suomen tasavallan alueelle tai sen
kautta rauhan, kriisien, poikkeusolojen ja konfliktien aikana Naton sotilaallisen
toiminnan tukemiseksi”.
"Tämän pöytäkirjan tarkoituksena on luoda toimintaperiaatteet ja
menettelyt tukikohtien perustamiseksi ja isäntämaatuen antamiseksi isäntämaassa
oleville tai isäntämaan tukemille Naton joukoille Naton sotilaallisen toiminnan
aikana. - - - Tukikohdat ovat strategisen esikunnan osastoja, joita Naton
komentaja johtaa."
ENTÄ JOS VENÄJÄ
OPEROISI MEKSIKOSSA?
USA:n hallinnon sotilasoperaatioissa on toisen maailmansodan jälkeen kuollut 37
maan kansalaisia yhteensä 20-30 miljoonaa. (www.hangthebankers.com) Tämä
ei ole ihme, koska USA ei edelleenkään tyydy olemaan herra omalla alueellaan,
vaan pyrkii hallitsemaan koko maailmaa.
Nyt tämä hallitsemispyrkimys ilmenee niin, että USA ja Nato lisäävät
sotavarusteluaan lähellä Venäjän rajaa ja pitävät sotaharjoituksia täällä
meidän nurkillamme. Hankoniemellä oli kolmen päivän suurharjoitus Baltops 2016
ja heti sen jatkoksi alkoi Anakonda 2016 Puolassa, joka on USA:n ja Naton
suurin harjoitusoperaatio itä-Euroopassa sitten kylmän sodan. Puolan
sotaharjoitukseen osallistuu 30 000 sotilasta, ja mukana ovat myös Natoon
muodollisesti kuulumattomat Suomi ja Kosovo. (The Washington Post 7.6.2016)
USA ottaa nyt haltuunsa kaukana kotoaan olevaa Itämerta. Sen aggressiot on siis
suunnattu Venäjää kohtaan. Suomessa russofobinen tulkinta tilanteesta on
kuitenkin päinvastainen: koska Venäjä vastapainoksi siirtää joukkojaan lähemmäs
Nato-rajaa, se uhittelee.
Mitenkähän USA reagoisi, jos Venäjä toisi hyökkäysvaunujaan esimerkiksi
Meksikoon ja alkaisi pitää siellä sotaharjoituksiaan?
kari.naskinen@gmail.com