New York 11.9.2001, sen jälkeen Madrid, Lontoo, Pariisi, Beirut ja taas
Pariisi. Paljon muitakin on ollut. Maailma on muuttunut. Nämä terroriteot ovat
tietyllä tavalla jopa pahempia kuin atomipommien pudottaminen Hiroshimaan ja
Nagasakiin 1945. Nuo 70 vuoden takaiset tapahtumat aiheutti sotajärjestelmä,
mikä kuitenkin aina noudattaa omia julmia sääntöjään – nyt on tuhoamisella ja
tappamisella luotu uudet periaatteet, sellaiset, joilla ei ole mitään sääntöjä.
Ne voivat kohdistua milloin tahansa mihin tahansa.
Terrori-isku on fatwa, kuolemantuomio. Terrori-iskut ovat ”pyhää sotaa” länsimaista elämänmuotoa vastaan. Terrorismi on poistanut itseltään kaikki rajat. Sillä voidaan tehdä mitä vain. Tuhoamiselle ei ole esteitä. Seuraavien askelien päässä voivat olla sellaisetkin keinot, joiden tuhovaikutukset voivat olla samat kuin Hiroshimassa.
Jo 30 vuotta sitten Pentti Linkola sanoi, että ihmistä ei enää uhkaa perikato, vaaan ihminen on jo hukkumaisillaan. Filosofi Georg Henrik von Wright (1916 - 2003) oli samoihin aikoihin samaa mieltä: oma länsimainen sivistyksemme on vaarassa. Sille voi tapahtua sama. mikä kaikille aikaisemmillekin sivilisaatioille, kulttuureille. Eikä näiden sivilisaatioiden ikä ole lopultakaan kovin pitkä ollut, keskimäärin noin 1500 vuotta.
”Länsimaiden perikadosta” kirjoittanut saksalainen kulttuuri- ja historianfilosofi Oswald Spengler (1880 - 1936) käytti sivilisaatioiden kasvamisesta ja kuolemisesta vertausta: kulttuuri on kuin kasvi, se itää, kukkii, kantaa hedelmää ja lakastuu. Oma länsimainen kulttuurimme saattaa nyt olla lakastumassa, ja sitä seuraa kuoleminen. Historiallisesti tämä on suorastaan loogista, kun ajatellaan faktaa sivilisaatioiden lyhyestä kestosta tätä ennen.
Kaikki isot kulttuurit ovat tuhoutuneet. Historiallisen ajan alussa olivat egyptiläinen ja babylonialainen kulttuuri, niiden jälkeen tulivat antiikin kulttuuri sekä vanhat Intian, Kiinan ja Arabian kulttuurit. Näistä Egyptin kulttuuri eli runsaat 2000 vuotta, muut vähemmän.
”Länsimainen kulttuurimme on nyt saavuttanut saman iän kuin arabialainen kuollessaan”, kirjoitti von Wright kirjassaan Ajatus ja julistus (WSOY, 1961). Onko seuraavaksi vuorossa ja johtavaan asemaan tulossa islamilainen kulttuuri, minkä voidaan katsoa syntyneen vanhan arabialaisen kulttuurin seuraajaksi? Brittiläinen historianfilosofi Arnold Toynbee (1889 - 1975) laski nykyisen islamilaisen kulttuurin syntyneen noin 1300-luvulla.
Se on joka tapauksessa totta, että muhamettilaista maailmaa edustava islamilainen kulttuuri elää tällä hetkellä voimakkaan itsetunnon kasvun aikaa, ja ainakin sen fundamentalistinen ääriaines on ristiretkellä. Tämä synnyttää tietenkin ristiriitoja, mutta tämä ei saa johtaa koko islamilaisen maailman ja elämäntavan tuomitsemiseen.
Pelottava piirre Suomessakin on nyt se, että yksittäiset ihmiset eivät ”enää katsele tällaista”. Tämä on jo johtanut siihen, että pakolaiskysymykseen on alettu mm. sisuihmisten taholta suhtautua kummalla tavalla: pakolaisia kohtaan tunnetaan terrorismin takia entistä enemmän vihaa, vaikka nämä pakolaiset ovat nimenomaan lähteneet pakoon sitä terroria, mikä viimeksi konkretisoitui Pariisissa.
Entä miten laajemmalla tasolla? Pitääkö lännen kostaa paha pahalla? Olisiko silloin edessä maailmanlaajuinen uskontojenvälinen, peräti sivilisaatioidenvälinen sota? Toisaalta joutuu kysymään, onko pasifismistakaan mihinkään tällaisessa tilanteessa.
Kuten von Wright on kirjoittanut, tuho on seurauksena, jos ”valtiokoneisto vähitellen joutuu seikkailijoiden, kunnottomien kiipeilijöiden tai vieraitten valloittajien haltuun”. Länsimaiselle kulttuurille ei vielä ole näin käynyt. Siinä on kuitenkin tapahtunut muutos, että kynnys tappamiselle on madaltunut. Väkivaltainen käyttäytyminen yleisesti ottaen on lisääntynyt, ja se on uhka länsimaiselle demokratialle ja elämänmuodolle.
kari.naskinen@gmail.com
Terrori-isku on fatwa, kuolemantuomio. Terrori-iskut ovat ”pyhää sotaa” länsimaista elämänmuotoa vastaan. Terrorismi on poistanut itseltään kaikki rajat. Sillä voidaan tehdä mitä vain. Tuhoamiselle ei ole esteitä. Seuraavien askelien päässä voivat olla sellaisetkin keinot, joiden tuhovaikutukset voivat olla samat kuin Hiroshimassa.
Jo 30 vuotta sitten Pentti Linkola sanoi, että ihmistä ei enää uhkaa perikato, vaaan ihminen on jo hukkumaisillaan. Filosofi Georg Henrik von Wright (1916 - 2003) oli samoihin aikoihin samaa mieltä: oma länsimainen sivistyksemme on vaarassa. Sille voi tapahtua sama. mikä kaikille aikaisemmillekin sivilisaatioille, kulttuureille. Eikä näiden sivilisaatioiden ikä ole lopultakaan kovin pitkä ollut, keskimäärin noin 1500 vuotta.
”Länsimaiden perikadosta” kirjoittanut saksalainen kulttuuri- ja historianfilosofi Oswald Spengler (1880 - 1936) käytti sivilisaatioiden kasvamisesta ja kuolemisesta vertausta: kulttuuri on kuin kasvi, se itää, kukkii, kantaa hedelmää ja lakastuu. Oma länsimainen kulttuurimme saattaa nyt olla lakastumassa, ja sitä seuraa kuoleminen. Historiallisesti tämä on suorastaan loogista, kun ajatellaan faktaa sivilisaatioiden lyhyestä kestosta tätä ennen.
Kaikki isot kulttuurit ovat tuhoutuneet. Historiallisen ajan alussa olivat egyptiläinen ja babylonialainen kulttuuri, niiden jälkeen tulivat antiikin kulttuuri sekä vanhat Intian, Kiinan ja Arabian kulttuurit. Näistä Egyptin kulttuuri eli runsaat 2000 vuotta, muut vähemmän.
”Länsimainen kulttuurimme on nyt saavuttanut saman iän kuin arabialainen kuollessaan”, kirjoitti von Wright kirjassaan Ajatus ja julistus (WSOY, 1961). Onko seuraavaksi vuorossa ja johtavaan asemaan tulossa islamilainen kulttuuri, minkä voidaan katsoa syntyneen vanhan arabialaisen kulttuurin seuraajaksi? Brittiläinen historianfilosofi Arnold Toynbee (1889 - 1975) laski nykyisen islamilaisen kulttuurin syntyneen noin 1300-luvulla.
Se on joka tapauksessa totta, että muhamettilaista maailmaa edustava islamilainen kulttuuri elää tällä hetkellä voimakkaan itsetunnon kasvun aikaa, ja ainakin sen fundamentalistinen ääriaines on ristiretkellä. Tämä synnyttää tietenkin ristiriitoja, mutta tämä ei saa johtaa koko islamilaisen maailman ja elämäntavan tuomitsemiseen.
Pelottava piirre Suomessakin on nyt se, että yksittäiset ihmiset eivät ”enää katsele tällaista”. Tämä on jo johtanut siihen, että pakolaiskysymykseen on alettu mm. sisuihmisten taholta suhtautua kummalla tavalla: pakolaisia kohtaan tunnetaan terrorismin takia entistä enemmän vihaa, vaikka nämä pakolaiset ovat nimenomaan lähteneet pakoon sitä terroria, mikä viimeksi konkretisoitui Pariisissa.
Entä miten laajemmalla tasolla? Pitääkö lännen kostaa paha pahalla? Olisiko silloin edessä maailmanlaajuinen uskontojenvälinen, peräti sivilisaatioidenvälinen sota? Toisaalta joutuu kysymään, onko pasifismistakaan mihinkään tällaisessa tilanteessa.
Kuten von Wright on kirjoittanut, tuho on seurauksena, jos ”valtiokoneisto vähitellen joutuu seikkailijoiden, kunnottomien kiipeilijöiden tai vieraitten valloittajien haltuun”. Länsimaiselle kulttuurille ei vielä ole näin käynyt. Siinä on kuitenkin tapahtunut muutos, että kynnys tappamiselle on madaltunut. Väkivaltainen käyttäytyminen yleisesti ottaen on lisääntynyt, ja se on uhka länsimaiselle demokratialle ja elämänmuodolle.
kari.naskinen@gmail.com