Kom-teatterin uusi näytelmä, Juha
Hurmeen kirjoittama ja ohjaama Muuttomiehet
alkaa, kun kaksi muuttomiestä on tavaralaatikoiden ja pianon kanssa Rajalinja
16:n luona. Tavarat pitäisi kuskata perille uuteen kolmen asunnon pienkerrostaloon,
johon ovat muuttamassa arkkipiispan tieteellinen neuvonantaja,
yt-neuvotteluissa lomautettu köyhyystutkija ja Lammilta kotoisin oleva
lehdenjakaja. Tilanne paljastuu kuitenkin ongelmalliseksi, sillä Rajalinja
16:ssa ei ole taloa ollenkaan.
Muuttomiehet ovat kuitenkin perillä asioista. Heidän muuttofirmansa tiedostot pilvipalveluista näyttävät, että ei mitään hätää, koska homma hoituu heti huomenissa, jolloin 3D-tulostettava talo on muuttovalmiina. Näin käykin. Kun aamu koittaa, muuttomiehet ja talon tulevat asukkaat voivat jo juhlia harjannostajaisia.
Vaikka tämänkaltaisesta komediasta on kysymys, Hurme on vakavalla asialla, kuten odottaa sopikin. Näytelmässä on kysymys luonnon tuhoamisesta. Satiirisesti kuvaillaan tulevaisuutta, jossa ihminen kaikessa viisaudessaan keksii lisää ja lisää hienoja juttujaan. 3D:n jälkeen tulee 4D, joka pystyy tulostamaan myös ajan ja tunteet.
Vähän liikaakin rautalangasta vääntäen Hurme selittää katsojille, että mikään ei kuitenkaan pelasta, jos nykyisenlainen meininki jatkuu korjaamattomana. Ihmiskunta tuhoaa elinympäristöään kiihtyvällä vauhdilla, mutta lopputuloksena ei suinkaan ole luonnon, vaan ihmisen tuhoutuminen. Luonto on niin vahva voima, että sitä ihminen ei pysty nujertamaan. Väliaikaisia häiriötiloja kyllä aiheutuu, mutta lopulta luonto on kuitenkin se, joka selviytyy.
Ihmiskunta voi luontoa tuhoamalla tuhota itsensä, mutta maapallon pitkässä historiassa ihmisolion tekemiset ovat niin pieniä ripellyksiä, että ei huolta – maapallo jatkaa matkaansa, eikä sitä tarvitse uudellen tehdä 3D-tulostimella. Maapalloasiaa ei tarvita konsultoimaan myöskään jumalaa, jonka tiedot esimerkiksi matematiikasta ovat hyvin vajavaiset, kuten arkkipiispan neuvonantaja Raamattua siteeraamalla todistaa.
Näytelmässä pannaan jätesäkkiin pvc-muovin ja maailman muun töhnän kanssa mm. Talvivaara, paisuva valtionvelka, Matti Apusen lehtikirjoitukset ja Björn Wahlroosin yhtä päättömät puheet. Erityistä huolta kannetaan myös Huippuvuorten tulevaisuudesta, jossa on retkellään kuollut köyhyystutkijan miesystävä. Tällä hetkellä ilmastonmuutos (jäämassojen supistuminen) ja ympäristömyrkyt (elohopea, bromidi) uhkaavat Huippuvuorilla eläviä jääkarhuja, jotka voivat jopa kuolla sukupuuttoon.
Kom-teatterin aina erinomaiset näyttelijät ovat tässä näytelmässä Eeva Soivio, Juho Milonoff, Vilma Melasniemi, Niko Saarela, Pekka Valkeejärvi (kuvassa vas.) ja Laura Malmivaara (oik.). Laulujen sanat ovat Miira Luhtavaaran runokokoelmasta Ruohikon luut (Teos, 2014), joka sai viime vuonna Kalevi Jäntin säätiön kirjallisuuspalkinnon. Erityishuomion ja arvonannon näytelmässä saa lisäksi puhdas luonnontuote Koskenkorva.
Epäselväksi minulle jäi vain se, miksi Rajalinja 16:een taloa tulostavan 3D-printterin käyttäjä on Rauha Rentola.
Teatteri Vanha Juko järjestää Lahdessa lokakuun 3. päivänä 20-vuotisseminaarinsa aiheesta ”Mihin teatteria tarvitaan?” Kom-teatterin esityksen jälkeenkin voi taas sanoa, että vaikkapa maailmanparannukseen.
kari.naskinen@gmail.com
Muuttomiehet ovat kuitenkin perillä asioista. Heidän muuttofirmansa tiedostot pilvipalveluista näyttävät, että ei mitään hätää, koska homma hoituu heti huomenissa, jolloin 3D-tulostettava talo on muuttovalmiina. Näin käykin. Kun aamu koittaa, muuttomiehet ja talon tulevat asukkaat voivat jo juhlia harjannostajaisia.
Vaikka tämänkaltaisesta komediasta on kysymys, Hurme on vakavalla asialla, kuten odottaa sopikin. Näytelmässä on kysymys luonnon tuhoamisesta. Satiirisesti kuvaillaan tulevaisuutta, jossa ihminen kaikessa viisaudessaan keksii lisää ja lisää hienoja juttujaan. 3D:n jälkeen tulee 4D, joka pystyy tulostamaan myös ajan ja tunteet.
Vähän liikaakin rautalangasta vääntäen Hurme selittää katsojille, että mikään ei kuitenkaan pelasta, jos nykyisenlainen meininki jatkuu korjaamattomana. Ihmiskunta tuhoaa elinympäristöään kiihtyvällä vauhdilla, mutta lopputuloksena ei suinkaan ole luonnon, vaan ihmisen tuhoutuminen. Luonto on niin vahva voima, että sitä ihminen ei pysty nujertamaan. Väliaikaisia häiriötiloja kyllä aiheutuu, mutta lopulta luonto on kuitenkin se, joka selviytyy.
Ihmiskunta voi luontoa tuhoamalla tuhota itsensä, mutta maapallon pitkässä historiassa ihmisolion tekemiset ovat niin pieniä ripellyksiä, että ei huolta – maapallo jatkaa matkaansa, eikä sitä tarvitse uudellen tehdä 3D-tulostimella. Maapalloasiaa ei tarvita konsultoimaan myöskään jumalaa, jonka tiedot esimerkiksi matematiikasta ovat hyvin vajavaiset, kuten arkkipiispan neuvonantaja Raamattua siteeraamalla todistaa.
Näytelmässä pannaan jätesäkkiin pvc-muovin ja maailman muun töhnän kanssa mm. Talvivaara, paisuva valtionvelka, Matti Apusen lehtikirjoitukset ja Björn Wahlroosin yhtä päättömät puheet. Erityistä huolta kannetaan myös Huippuvuorten tulevaisuudesta, jossa on retkellään kuollut köyhyystutkijan miesystävä. Tällä hetkellä ilmastonmuutos (jäämassojen supistuminen) ja ympäristömyrkyt (elohopea, bromidi) uhkaavat Huippuvuorilla eläviä jääkarhuja, jotka voivat jopa kuolla sukupuuttoon.
Kom-teatterin aina erinomaiset näyttelijät ovat tässä näytelmässä Eeva Soivio, Juho Milonoff, Vilma Melasniemi, Niko Saarela, Pekka Valkeejärvi (kuvassa vas.) ja Laura Malmivaara (oik.). Laulujen sanat ovat Miira Luhtavaaran runokokoelmasta Ruohikon luut (Teos, 2014), joka sai viime vuonna Kalevi Jäntin säätiön kirjallisuuspalkinnon. Erityishuomion ja arvonannon näytelmässä saa lisäksi puhdas luonnontuote Koskenkorva.
Epäselväksi minulle jäi vain se, miksi Rajalinja 16:een taloa tulostavan 3D-printterin käyttäjä on Rauha Rentola.
Teatteri Vanha Juko järjestää Lahdessa lokakuun 3. päivänä 20-vuotisseminaarinsa aiheesta ”Mihin teatteria tarvitaan?” Kom-teatterin esityksen jälkeenkin voi taas sanoa, että vaikkapa maailmanparannukseen.
kari.naskinen@gmail.com