Nyt on kulunut 25 vuotta siitä, kun demokratia palasi Chileen. Siihen ei ollut valmiuksia vielä silloin, kun Allende 1970 voitti Latinalaisen Amerikan ensimmäiset demokraattiset vaalit ensimmäisenä vasemmistolaisena valtionjohtajana. Kenraali Augusto Pinochet teki orastaneesta demokratiasta lopun CIA:n avustuksella. Yhdysvallat oli ennen vaaleja rahoittanut entisen presidentin Jorge Alessandrin kampanjaa, mutta vaaleissa sai Kansan yhtenäisyys -liittouman ehdokas Allende äänistä 36,2 prosenttia ja Alessandri 34,9 prosenttia.
Jo 1964 CIA oli väkevästi mukana presidentinvaaleissa, kun se sijoitti kristillisdemokraattien Eduardo Frei Montalven kampanjaan kolme miljoonaa dollaria. Silloin se onnistui ja Allende hävisi vaalit.
Allenden ensimmäisen presidenttivuoden loppupuolella Chilen inflaatio oli pudonnut 35 prosentista 21:een, bruttokansantuote oli kasvanut 9 prosenttia, työttömiä oli vain 4,2 prosenttia jne. Kaikki muutkin tällaiset talousluvut olivat parantuneet. Taloustilanne tosin huonontui 1972 johtuen mm. kuparin maailmanmarkkinahinnan alenemisesta, dollarin arvon romahtamisesta, tuontitavaroiden kallistumisesta sekä USA:n luotonannon ja tavarantoimitusten keskeyttämisestä presidentti Richard Nixonin käskystä: ”Pankaa niiden talous kuralle!”
Keväällä 1973 tilanne oli kuuma ja oikeisto suunnitteli vallankaappausta. Syksyllä tilanne alkoi jo olla niin kireä, että Allenden perheen piti muuttaa presidentinlinnasta La Modenasta toiseen virka-asuntoon, jota pidettiin turvallisempana. Tieto muutosta ei tietenkään pysynyt salassa, mutta tämä rakennus oli niin pieni ja vaatimaton, että kun pommikoneet lähetettiin pommittamaan sitä 11.9.1973, lentäjät eivät uskoneet niin pienen talon olevan presidentin virka-asunto, vaan pudottivat pomminsa viereiseen ilmavoimien sairaalaan.
Lopulta Salvador Allende joka tapauksessa kuoli. – ”Nöyryytetyksi tulemisen sijasta hän päätti riistää itse henkensä”, on Isabel Allende sanonut isästään.
Viime vuonna kuollut kolumbialainen Nobel-kirjailija Gabriel Garcia Márquez kirjoitti, miksi Allende kuoli:
”Allenden suurin hyve oli johdonmukaisuus, mutta kohtalo oli varannut hänelle harvinaisen ja traagisen osan: nousta suuruuteen puolustamalla ase kädessä menneeseen aikaan jämähtänyttä ja itsensä naurunalaiseksi saattanutta porvarillista järjestelmää; puolustamalla Korkeinta oikeutta, joka oli tehnyt hänestä lainsuojattoman mutta alistui mielihyvin vallankaappaajin tahtoon; puolustamalla oppositiopuolueiden oikeuksia, puolueiden jotka olivat myyneet hänen henkensä fasisteille; puolustamalla samaa koinsyömää ja pokkuroinnin pilaamaa järjestelmää, jonka hän oli lupautunut murskaamaan ampumatta laukaustakaan.”
”Chileläisten ikäväksi tragedia toteutui Chilessä, mutta se jää historiaan murhenäytelmänä, joka koskettaa kaikkia tuon aikakauden kokeneita ja joka on jäänyt pysyväksi osaksi elämäämme.”
Augusto Pinochetin diktatuurin aikana 1973-90 tapettiin tuhansia ihmisiä, kymmeniätuhansia kidutettiin ja sadattuhannet lähtivät maanpakoon. Nyt Chilessä on vallinnut demokratia 25 vuoden ajan. Ihmisoikeusloukkaukset ovat loppuneet ja kansalaisvapaudet palanneet. Koko demokratian ajan Chileä on hallinnut vasemmistokeskustalainen koalitio. Tälläkin hetkellä presidentti Michele Bachelet edustaa sosialistista puoluetta. Talous kasvaa voimakkaasti, ja muihin Latinalaisen Amerikan maihin verrattuna köyhyydessä elävien osuus on pieni.
Yksi Pinochetin ajan pakolaisista on Jesús Manuel Martinez, joka perheineen pääsi pakenemaan sotilasdiktatuuria ensin Espanjaan, ja toimii nykyisin Brysselissä Euroopan komissiossa espanjan kieliosaston päällikkönä. Häneltä on suomennettu kirja Salvador Allende ja Chilen kohtalonvuodet (Into, 2013). Kirjan esipuheessa Erkki Tuomioja sanoo, että Allendella oli joitakin heikkouksia, ja teki joskus myös virhearvioita. Yksi sellainen oli kohtalokas: hyväuskoisuus sen suhteen, että maan asevoimatkin kunnioittaisivat demokratian pelisääntöjä.
Tuomioja kirjoittaa, että häneltä on jäänyt vain kerran vappupuhe pitämättä. Tämä tapahtui juuri keväällä 1973, jolloin hän oli vierailulla Chilessä. Siellä hän keskusteli myös Salvador Allenden kanssa, tapasi kaikki Unidad Popularin johtajat ja kuuli ensimmäisen kerran Violetta Parran laulavan Gracias a la vidan. Santiago de Chilen torilla Tuomioja osallistui puolen miljoonan muun ihmisen kanssa vappujuhlaan, mutta ei pitänyt puhetta.
Toivottavasti juhlia voidaan järjestää myös tulevina vappuina. Itsestäänselvyyksiä ne eivät ole, sillä vasemmiston uudelleensyntymisten myötä Latinalaisessa Amerikassa on edelleen vallankaappausten uhkia. Tällä vuosituhannellakin ovat vaaleilla valitut presidentit joutuneet vallankaappausyritysten kohteiksi monta kertaa: Venezuela 2002, Bolivia 2008, Honduras 2009, Ecuador 2010, Paraguay 2012.
kari.naskinen@gmail.com