Yksi asia on kuitenkin sama kuin neljä vuotta sitten: perussuomalaiset ovat edelleen yhden miehen puolue. Timo Soini on puolueelle kaikki kaikessa, samoin kuin oli Veikko Vennamo SMP:lle. Varsinkin Soinin agitaatiotaidot ovat tehonneet, aivan kuin hän olisi opiskellut asiaa IKL:n vanhasta retoriikkaoppaasta, jossa korostettiin puheen merkitystä kirjallisen ilmaisun sijasta: ”Kirjallinen kirjakieli saavuttaa silmän kautta yksityisen henkilön, kun taas suullinen esitys saavuttaa korvien kautta kokonaisen ihmisjoukon.”
Ennen Vennamoa ja Soinia tämän asian olivat ymmärtäneet hyvin myös Simon Bolivar, V.I. Lenin, Adolf Hitler, Benito Mussolini ja Vihtori Kosola. Eduskunnan kirjaston johtava tietoasiantuntija Timo Turja on sanonut, että myös eduskuntahistorian radikaaleimmat ja vallankumouksellisimmat puolueet niin oikealta kuin vasemmalta ovat kaikkein voimakkaimmin korostaneet puheen ja puhumisen merkitystä.
IKL:n ohje oli: ”Agitaattorin ei ole puheessaan haettava totuutta, vaan julistettava sitä. Agitaattorin on ennen kaikkea oltava varma. Hänen on esiintyessään julistettava, lyötävä kiinni, eikä pohdittava, tutkittava ja tarkasteltava. Agitaation tarkoituksena ei ole päästä totuuteen vaan tarkoituksenmukaisuuteen.”
Tämän Soini osaa. Tällaiseen hänen on ollut pakkokin turvautua, koska puolueella ei ole varsinaisia ideologisia opinkappaleita. Soini itsekin on myöntänyt, että hänen puolueellaan ei mitään kunnon ideologiaa olekaan: se vain ”haluaa sekoittaa pakkaa”. (HS 26.2.2011)
Mielenkiintoinen ajatus. Että ollaan mukana politiikassa ja vaaleissa vain sekoittamassa asiallisesti asioihin suhtautuvia puolueita. Sikäli tämä kuitenkin on loogista, että ”perussuomalaisten kannattajien tietämys politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista on vähäistä verrattuna muiden puolueiden kannattajiin”, on sanonut Taloustutkimus Oy:n tutkimuspäällikkö, yht. tri Juho Rahkonen. ”Perussuomalaisten tietämys politiikasta on samaa tasoa kuin äänestämättä jättävien.”
Entä mihin Soinin puolue sijoittuu oikeisto-vasemmistoakselilla? Muutama vuosi puolueen perustamisen jälkeen Soini sanoi sanomalehti Karjalaisen haastattelussa 12.2.2000, että Perussuomalainen puolue voisi olla uuden oikeistopuolueen alkio. Soini voisi vaikka vaihtaa puolueen nimen edistyspuolueeksi ja asemoida sen poliittisesti uudelleen "keskustan ja kokoomuksen väliin".
Jos on PS erikoinen puolue, niin sitä on myös Suomen Keskusta. Se muutti 1964 nimensä Maalaisliitosta Keskustaksi, koska piti saada puolue näyttämään muulta kuin vain maanviljelijöiden puolueelta. Kuitenkin se on tätä edelleen, yhdessä MTK:n kanssa se on ensisijaisesti maanviljelijöiden edunvalvoja.
”Kepu pettää aina.” Tämän sanonnan teki tunnetuksi Suomen Sosialidemokraatti -lehden entinen päätoimittaja Aimo Kairamo. Yhdessä isossa asiassa Maalaisliitto-kepu ei kuitenkaan pettänyt. Ilman sen apua eivät sosialidemokraatit ja ay-liike olisi onnistuneet rakentamaan sitä hyvinvointivaltiota, jota nyt ollaan kovaa vauhtia purkamassa.
Lapin yliopiston sosiologian professori Vesa Puuronen on todennut, että ”kapitalismi iski Suomessa 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa takaisin vallaten hyvinvointivaltiolle menettämiään markkinoita ja kääntäen (kansan) tulonjaon kehityssuunnan pääoman hyväksi. Tuloksena on ollut hyvinvointivaltion heikentäminen ja taloudellisen sekä sosiaalisen epätasa-arvon, sosiaalisten ongelmien ja syrjäytymisen lisääntyminen. Hyvinvointivaltion puolustajat ovat viimeisten 15 vuoden aikana menettäneet asemiaan ideologian, politiikan ja talouden alueilla.” (Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tienhaarassa, 2004)
SDP:n ja Maalaisliiton läheinen hallitusyhteistyö alkoi jo ennen sotia. Näiden puolueiden ”punamultahallitukset” (ilman Kokoomusta, SKDL:ää, Vasemmistoliitoa) ovat olleet vallassa 1937-40, 1944-45, 1951-57, 1972-75, 1983-87 ja 2003-07.
Nyt voi hyvinkin olla edessä tilanne, jossa seuraavan hallituksen muodostavat SDP ja nämä kaksi omalla tavallaan erikoista puoluetta eli kepu ja persut. Siis peruspunamulta
kari.naskinen@gmail.com