Pitihän tuollainen esitys minunkin nähdä. Hauska olikin. Mikko Jurkan esittämässä monologinäytelmässä lähdetään siitä, että miehen ja naisen erilaisuus on peräisin jo niiltä esihistoriallisilta ajoilta, jolloin ihmiset tai ihmisten esi-isät ja -äidit ehkä asuivat luolissa ja piirtelivät kuvia kallioseinämiin.
Pelin henki oli selvä jo tuolloin: miehet olivat metsästäjiä ja naiset keräilijöitä. Tämä jako on voimassa edelleen. Mies on määränpäätietoinen täsmämetsästäjä, joka tietää, mitä haluaa, kohde on aina selvä. Nainen sen sijaan keräilee kaikenlaista, varmuuden vuoksi sellaistakin, mitä ei kuitenkaan tarvita.
Mies esimerkiksi ostaa uuden paidan, kun vanha kuluu risaksi. Nainen taas ostaa paituleita ja hamosia siitä huolimatta, että entisiä ja hyväkuntoisia on kaapissa vaikka millä mitalla – tärkeintä on keräileminen, sillä ei koskaan tiedä, milloin millekin sattuu tulemaan käyttöä.
Nainen on tämän laaja-alaisen keräilyviettinsä ansiosta kehittynyt toisenlaiseksi kuin yksiulotteinen mies. Nainen pystyy käsittelemään monia asioita samanaikaisesti, mies vain yhtä kerrallaan. Nainen voi samanaikaisesti katsoa televisiota, kutoa ja jutella naisystävänsä kanssa puhelimessa. Miehelle riittää televisio – ja saa riittääkin, koska se on tärkein.
Naisen laaja-alaisuus heijastuu myös puheeseen. Nainen puhuu päivässä keskimäärin 7000 sanaa, mies 2000. Tästä johtuu, kuten olen huomannut, että naisella riittää puhuttavaa vielä illalla yhdeksän aikaankin, ja varsinkin juuri silloin, kun tulee Urheiluruutu.
Luolamies on yhdysvaltalaisen koomikkonäyttelijän Rob Beckerin kirjoittama. Se sai kantaesityksensä 1991 San Franciscossa, mistä se on jatkanut menestystään ympäri maailman. Broadwaylla se saavutti ennätyksen: pisimpään esitetty monologinäytelmä, yli 700 esitystä. Suomessa Luolamiestä ovat esittäneet ainakin Sixten Lundberg, Martti Suosalo, Eero Saarinen, Jussi Lampi, Riku Suokas, Valtteri Roiha ja nyt Mikko Jurkka.
Näytelmä vai ns. stand up -esitys? Kaupunginteatterin pienessä Aino-salissa se tuntui tietenkin näytelmältä, mutta jos Mikko Jurkka menisi esityksensä kanssa vaikka ravintolaan, se muuttuisi hetkessä erilaiseksi komediaksi, vapaamuotoisemmaksi showksi ja improvisointia tulisi mukaan.
Lahdessa esityksen on ohjannut teatterinjohtaja Ilkka Laasonen. Hyvä esitys, joka tuntui uppoavan varsinkin naisiin. Edessäni istunut rouva hihitteli ajoittain niin, että miehensä töni tätä Viiviä kyynärpäällä rauhoittumaan.
ESIMERKKI
ELÄMÄSTÄ
Palaan vielä metsästys- ja keräilyteemaan, kun asia tuli sopivasti esille OP-lehden (1/2015) jutussa, jossa haastateltiin ihmisiä heidän ostoskäyttäytymisestään. Kysyttiin, mitä viimeksi ostitte, ja tässä kaksi vastausta:
Juulia Tuovinen, Rusko: ”Ostin alennusmyynnistä kivan paidan, kun hinta oli vain kympin. Ostos oli ihan mieleinen, mutta siinä mielessä turha, että kaappi pullistelee jo ennestään paidoista.”
Ari Mikkola, Turku: ”Ostin juuri lapsille tarpeellisia vaatteita, eteiseen naulakon ja rautakaupasta remonttitarpeita. Kaikki ostokseni olivat tarkoin harkittuja.”
kari.naskinen@gmail.com