Roomalaisen sotilasteoreetikon Publius
Flavius Vegetius Renatuksen tuttu sanonta 1600 vuoden takaa: ”Jos haluat rauhaa, varaudu sotaan.”
Lausetta käytti tunnuksenaan saksalainen aseteollisuusyritys Deutsche Waffen
und Munitionsfabriken. Saksalaisen Parabellum-pistoolin nimi puolestaan on amerikkalaisen
Peacemaker-revolverin nimen vastakohta. Peacemaker
tarkoittaa "rauhantekijää", parabellum
"sotaan valmistautumista".
Tunnetun suomalaisen pasifistin Kaarlo Voionmaan (1869 - 1947) pojanpoika, fil. tri Kaarlo Voionmaa (s. 1948) on blogissaan tehnyt Renatuksen sanonnasta paremman version: ”Jos haluat rauhaa, valmistele ihmisten mieliä siihen.”
Göteborgissa asuva Kaarlo Voionmaa julkaisi blogikirjoituksensa Suomen puolustusvoimien lippupäivänä 4.6.2012. Siinä hän sanoo, että ”enemmän kuin armeijoita ja niiden tukemista tarvitsemme yya:ta eli ystävyyttä, yhteistyötä ja avun antamista sitä tarvitseville”.
Hän ei ole samaa mieltä kuin yhdysvaltalainen historiantutkija Ian Morris, joka on väittänyt, monen muun tavoin, että sodat eivät ole olleet ihmiskunnalle suinkaan pahaksi, vaan päinvastoin hyväksi, koska kehitys monilla elämän aloilla on mennyt eteenpäin sotien ansiosta: valtakunnat ovat vakiintuneet ja voimistuneet, tekninen edistys on saanut vauhtia, hyvinvointi on levinnyt aina vain laajemmalle.
Aseteollisuus on tietenkin myös tuottavaa liiketoimintaa. Suomikin vei tuoreen tilaston mukaan viime vuonna sotavälineitä 224 miljoonalla eurolla.
Pasifismi ei siis ole suosittua. Suomessakin vain pari prosenttia nuorista miehistä valitsee armeijan sijasta siviilipalveluksen. Loput varusmiespalvelusta vapautettavista esittävät perusteluiksi muita syitä. Suomella onkin Euroopan suurimpiin kuuluva 350 000 sotilaan reserviläisarmeija.
Koska yya ei ole suosiossa, ei Voionmaakaan kiistä sotajoukkojen merkitystä: ”Ne pitävät yllä voimankäyttöön perustuvaa poliittista tilannetta sekä maan päällä että myös avaruudessa, jonne tietyt sotilasmahdit ovat jo siirtäneet kalustoaan.”
Armeijoiden lakkauttaminen ei ole realismia kovinkaan monessa valtiossa; vain noin 20 maailman valtiota ovat armeijattomia tai vain vähäisen aseellisen voiman maita, sellaisia pieniä kuten Andorra, Costa Rica, Grenada, Liechtenstein, Nauru ja Samoa.
Kaarlo Voionmaa kirjoittaa nykyisestä kotimaastaan Ruotsista: ”Pohjoismaissa yksikään puolue ei kannata armeijan lopettamista, ja esimerkiksi Ruotsissa vasemmistopuolue kuuluttaa sosialistisuuttaan mutta ei pasifistisuutta. Tuo puolue, joka mielellään puhuu yhteiskunnan muuttamisesta, on jo poistetun yleisen asevelvollisuuden kannalla. Myöskään kristillisdemokraatit eivät ole pasifistisen rauhan puolue, jos joku nyt niin kuvitteli; kristinuskon suhde rauhaan maan päällä on epäselvä (Matteus 5:21-25 ja 10: 34-36).”
”Ruotsi: se on elänyt yli 200 vuotta rauhantilassa, mutta on aseteollisuuden ja -viennin kärkimaita suhteessa väkilukuunsa. Rauhanomaiset olot eivät ole siis suinkaan vähentäneet, vaan vahvistaneet ruotsalaisten uskoa asevoimin ylläpidettävään rauhaan.”
”Yksikään tuntemani suomalainen tai ruotsalainen poliitikko ei ole kertaakaan puhunut myönteisesti aseettomasta eli ns. siviilivastarinnasta, vaikka tämä toimintamuoto on monta kertaa osoittanut voimansa. Esimerkiksi Baltian maat vapautuivat Neuvostoliiton miehityksestä sen avulla ja Serbian Slobodan Milosevic kukistui niin ikään siviilivastarinnan keinoin ns. Otpor-liikkeen toimesta.”
Mutta olisiko toisenlainen maailma mahdollinen, sellainen jossa emme turvaisi "rauhantilaa" armeijoiden avulla? Lainaan edelleen Voionmaan hyvää kirjoitusta: ”Vaikuttaa siltä, että enemmistö meistä ei usko sellaiseen maailmaan. Minun olisi kuitenkin paljon parempi elää maailmassa, josta aseellinen jännitys puuttuisi. Toivoa tällaisesta maailmasta on turha asettaa mihinkään uskontoon tai hyvää tarkoittaviin maailmanparantajiin, ei edes pelkästään meihin pasifisteihin. Toivo on asetettava yksinkertaisesti vain meihin ihmisiin. Me pystymme paljoon, hyvässä ja pahassa. Suotakoon, että hyvät voimat, the better angels of our nature, kuten presidentti Abraham Lincoln asian ilmaisi, pääsisivät voitolle niin, että armeijat lakkautettaisiin.”
Miten se käytännössä kävisi päinsä? Viime viikolla olin yhteydessä Kaarlo Voionmaahan, ja hän oli päivittänyt kirjoituksensa. Siis miten: ”Armeijoiden lakkauttamisen sijasta on realistisempaa puhua väkivallan käyttämisen vähentämisestä ja sen korvaamisesta rauhanomaisilla keinoilla kuten diplomatialla, demokratiaa vahvistamalla, eri kansallisuutta edustavien ihmisten yhteistyöllä jne. Ihmiskunta kehittyy vääjäämättä siihen suuntaan, että olemme yhä riippuvaisempia toisistamme. Keskinäinen riippuvaisuus, jossa on kyse omasta ja läheisten hyvinvoinnista, saattaa muuttaa kehityksen suunnan juuriaan myöten, vähentää radikaalisti fyysisten ja psyykkisten voimakeinojen käyttöä. Esimerkiksi ebolavirusta vastaan taistellessa kahinointi vaikkapa vain Krimin tapaisten maa-alueiden valtaamiseksi ehkä vähenee.”
kari.naskinen@gmail.com
Tunnetun suomalaisen pasifistin Kaarlo Voionmaan (1869 - 1947) pojanpoika, fil. tri Kaarlo Voionmaa (s. 1948) on blogissaan tehnyt Renatuksen sanonnasta paremman version: ”Jos haluat rauhaa, valmistele ihmisten mieliä siihen.”
Göteborgissa asuva Kaarlo Voionmaa julkaisi blogikirjoituksensa Suomen puolustusvoimien lippupäivänä 4.6.2012. Siinä hän sanoo, että ”enemmän kuin armeijoita ja niiden tukemista tarvitsemme yya:ta eli ystävyyttä, yhteistyötä ja avun antamista sitä tarvitseville”.
Hän ei ole samaa mieltä kuin yhdysvaltalainen historiantutkija Ian Morris, joka on väittänyt, monen muun tavoin, että sodat eivät ole olleet ihmiskunnalle suinkaan pahaksi, vaan päinvastoin hyväksi, koska kehitys monilla elämän aloilla on mennyt eteenpäin sotien ansiosta: valtakunnat ovat vakiintuneet ja voimistuneet, tekninen edistys on saanut vauhtia, hyvinvointi on levinnyt aina vain laajemmalle.
Aseteollisuus on tietenkin myös tuottavaa liiketoimintaa. Suomikin vei tuoreen tilaston mukaan viime vuonna sotavälineitä 224 miljoonalla eurolla.
Pasifismi ei siis ole suosittua. Suomessakin vain pari prosenttia nuorista miehistä valitsee armeijan sijasta siviilipalveluksen. Loput varusmiespalvelusta vapautettavista esittävät perusteluiksi muita syitä. Suomella onkin Euroopan suurimpiin kuuluva 350 000 sotilaan reserviläisarmeija.
Koska yya ei ole suosiossa, ei Voionmaakaan kiistä sotajoukkojen merkitystä: ”Ne pitävät yllä voimankäyttöön perustuvaa poliittista tilannetta sekä maan päällä että myös avaruudessa, jonne tietyt sotilasmahdit ovat jo siirtäneet kalustoaan.”
Armeijoiden lakkauttaminen ei ole realismia kovinkaan monessa valtiossa; vain noin 20 maailman valtiota ovat armeijattomia tai vain vähäisen aseellisen voiman maita, sellaisia pieniä kuten Andorra, Costa Rica, Grenada, Liechtenstein, Nauru ja Samoa.
Kaarlo Voionmaa kirjoittaa nykyisestä kotimaastaan Ruotsista: ”Pohjoismaissa yksikään puolue ei kannata armeijan lopettamista, ja esimerkiksi Ruotsissa vasemmistopuolue kuuluttaa sosialistisuuttaan mutta ei pasifistisuutta. Tuo puolue, joka mielellään puhuu yhteiskunnan muuttamisesta, on jo poistetun yleisen asevelvollisuuden kannalla. Myöskään kristillisdemokraatit eivät ole pasifistisen rauhan puolue, jos joku nyt niin kuvitteli; kristinuskon suhde rauhaan maan päällä on epäselvä (Matteus 5:21-25 ja 10: 34-36).”
”Ruotsi: se on elänyt yli 200 vuotta rauhantilassa, mutta on aseteollisuuden ja -viennin kärkimaita suhteessa väkilukuunsa. Rauhanomaiset olot eivät ole siis suinkaan vähentäneet, vaan vahvistaneet ruotsalaisten uskoa asevoimin ylläpidettävään rauhaan.”
”Yksikään tuntemani suomalainen tai ruotsalainen poliitikko ei ole kertaakaan puhunut myönteisesti aseettomasta eli ns. siviilivastarinnasta, vaikka tämä toimintamuoto on monta kertaa osoittanut voimansa. Esimerkiksi Baltian maat vapautuivat Neuvostoliiton miehityksestä sen avulla ja Serbian Slobodan Milosevic kukistui niin ikään siviilivastarinnan keinoin ns. Otpor-liikkeen toimesta.”
Mutta olisiko toisenlainen maailma mahdollinen, sellainen jossa emme turvaisi "rauhantilaa" armeijoiden avulla? Lainaan edelleen Voionmaan hyvää kirjoitusta: ”Vaikuttaa siltä, että enemmistö meistä ei usko sellaiseen maailmaan. Minun olisi kuitenkin paljon parempi elää maailmassa, josta aseellinen jännitys puuttuisi. Toivoa tällaisesta maailmasta on turha asettaa mihinkään uskontoon tai hyvää tarkoittaviin maailmanparantajiin, ei edes pelkästään meihin pasifisteihin. Toivo on asetettava yksinkertaisesti vain meihin ihmisiin. Me pystymme paljoon, hyvässä ja pahassa. Suotakoon, että hyvät voimat, the better angels of our nature, kuten presidentti Abraham Lincoln asian ilmaisi, pääsisivät voitolle niin, että armeijat lakkautettaisiin.”
Miten se käytännössä kävisi päinsä? Viime viikolla olin yhteydessä Kaarlo Voionmaahan, ja hän oli päivittänyt kirjoituksensa. Siis miten: ”Armeijoiden lakkauttamisen sijasta on realistisempaa puhua väkivallan käyttämisen vähentämisestä ja sen korvaamisesta rauhanomaisilla keinoilla kuten diplomatialla, demokratiaa vahvistamalla, eri kansallisuutta edustavien ihmisten yhteistyöllä jne. Ihmiskunta kehittyy vääjäämättä siihen suuntaan, että olemme yhä riippuvaisempia toisistamme. Keskinäinen riippuvaisuus, jossa on kyse omasta ja läheisten hyvinvoinnista, saattaa muuttaa kehityksen suunnan juuriaan myöten, vähentää radikaalisti fyysisten ja psyykkisten voimakeinojen käyttöä. Esimerkiksi ebolavirusta vastaan taistellessa kahinointi vaikkapa vain Krimin tapaisten maa-alueiden valtaamiseksi ehkä vähenee.”
kari.naskinen@gmail.com