perjantai 16. toukokuuta 2014

Koomikot – tshekkiläistä melankoliaa


Tshekkoslovakian elokuvan parhaimmisto tunnetaan: Vera Chytilova, Milos Forman, Jiri Menzel, Karel Zeman. Nykyisen Tshekin tasavallan elokuvatuotanto on Suomessa jäänyt hataralle tuntemukselle, sillä esimerkiksi 2000-luvulla on nyt teattereihin tullut Koomikot (2013) vasta kolmas tshekkielokuva. Eikä sekään luultavasti olisi tänne tullut, ellei se olisi pienimuotoisesti tshekkiläis-suomalaista yhteistyötä.

Koomikkojen ohjaaja on Viktor Taus (41), joka toimi apulaistuottajana Taru Mäkelän ohjaamassa elokuvassa Mieletön elokuu (2013), ja Taru Mäkelä puolestaan oli apulaistuottajana Koomikoissa. Molemmissa elokuvissa näyttelee Kati Outinen, ja yksi tshekkielokuvan kohtauksista on kuvattu turkulaisessa sairaalassa.

Kati Outisella ei ole monta repliikkiä, mutta ne hän puhuu itse tshekin kielellä, sen sijaan Oskaria näyttelevän ranskalaisen Didier Flamandin repliikit on tiettävästi päälleäänitetty tshekiksi.

Koomikot kertoo kolmesta yli 60-vuotiaasta koomikosta Oskarista, Maxista ja Viktorista, jotka olivat olleet hyvin kuuluisia kommunisminaikaisessa Tshekkoslovakiassa. Sitten oli kuitenkin 1980-luvulla tullut riitaa, ja kolmikko oli hajonnut. Oskar oli samalla päättänyt paeta taiteellista vapautta rajoittanutta kommunismia Ranskaan ja perheensäkin hän oli jättänyt. Elokuvassa Oskar palaa Prahaan, jossa ryhdytään selvittämään, olisiko vielä mahdollisuus edes yhteen yhteiseen esitykseen, jossa tuotaisiin estradille sitä komiikkaa, mikä aikoinaan oli nostanut heidät tähdiksi. Neljäntenä osapuolena on Kati Outisen näyttelemä Sylva, joka koomikoiden esityksissä oli ollut akrobaattitaiteilijana, mutta joka nyt asuu Viktorin kanssa pahasti muistisairaana.

Paljon iloa ei ole. Oskar ja Viktor ovat vihoissa keskenään ja Max sairastaa peräsuolensyöpää. Tunnettu sanonta on ”naurua kyynelten läpi”. Tässä elokuvassa ei ole aihetta nauruun, mutta pientä hymyä kyynelten läpi sentään. Aikaisemman tshekkielokuvan perinteen mukaan Koomikoiden perusvire on melankolia. Kun tähän vielä lisätään Kati Outisenkin kautta mukaan tuleva kaurismäkeläinen tunnelma, niin siinä tämän elokuvan yleisilme onkin.

Mihinkään suuriin ulottuvuuksiin elokuva ei yllä, mutta on lämpimästä ymmärtävä kertomus ystävyydestä, sen rikkoutumisesta ja rikki menneen korjaamisesta. Yhteiskunnallisten ja maailmankatsomuksellisten juttujen annetaan jäädä melkein kokonaan sivuun.

Näyttää kuin elokuva olisi alunperin tehty filmille, koska kuvaus on jättänyt tallelle syviä sävyjä. En ole tästä varma, mutta jos tämä sittenkin on tehty digitaalisella tekniikalla, niin se on sitten kehittynyt hyvään suuntaan. Leikkauksessa on muutamia mielenkiintoisia erikoisuuksia. Kuvaaja on Milan Chadima, joka on kuvannut paljon myös Hollywoodissa.

kari.naskinen@gmail.com