Kaksi muuta varhaista lyhytelokuvaa kertovat New Mexicon osavaltiossa toimivasta papista, joka tavoittaa seurakuntalaisensa omalla pienellä lentokoneellaan (Flying Padre, 8 minuuttia, 1951), ja USA:n merenkulkijoiden ay-järjestölle tilaustyönä valmistunut The Seafarers (28 minuuttia,1953), ja tämän Kubrickin ensimmäisen värielokuvan on New Yorkin Modernin taiteen museo restauroinut nyt nähtävään kuntoon.
Kubrick on itse myös kuvannut nämä lyhytelokuvat. Minkäänlaista viitettä niistä ei kuitenkaan saa siitä, että tekijä olisi tuleva mestari. Sen sijaan Fear and Desire on jo alkua sille kubrickilaiselle pasifismille, mikä löi hänen myöhempiin sotaelokuviinsa oman leimansa.
Tunnin mittaisessa, 35 mm:n filmikopiosta restauroidussa dvd-elokuvassa neljä lentäjää on joutunut koneeseen tullen vian takia tekemään pakkolaskun vihollislinjojen taakse. Sotaa ei nimetä miksikään. Siellä he vain ovat, jossakin kaukana, jonkin mielettömän konfliktin takia. Yksilöt sodassa ovat tässäkin elokuvassa täysin hukassa. Eivät tiedä mistään mitään. Sitten mukaan kuvaan tulee myös täysin ulkopuolinen siviili. Hänet yksi päänuppinsa hallinnan menettänyt lentäjä tappaa.
Miehet kokevat pelkonsa ja kauhunsa. ”Minua ei kai ole tehty tätä varten”, sanoo yksi sotaurhoista. Kenet olisi?
Kun miehet lopulta selviytyvät omiensa puolelle, porukan johtajana toimiva luutnantti sanoo: ”En tiedä, olemmeko palanneet.” Sodan koettelemukset ovat tehneet tehtävänsä. Paluuta aitoon ihmisyyteen ei enää ole.
Yksi miehistä on siis muuttunut pöpiksi, mutta huonosti ovat asiat muillakin: ”En osaa sanoa samoja asioita kuin ennen.” ”Voisinpa haluta samoja asioita kuin ennen.”
Yhden sotilaan roolissa Paul Mazursky esiintyy ensimmäisen kerran elokuvassa. Kubrick on ohjannut, kuvannut ja leikannut elokuvan. Se on vielä aika alkeellinen, mutta on selvästi alkua sille sodanvastaiselle filmiuralle, mikä sitten nousi pintaan jo suureen maineeseen nousseessa Kunnian poluissa (1957). Siinäkin tavalliset sotilaat ovat pelkkiä sotaherrojen pelinappuloita, tykinruokaa. Tämän asetelman Kubrick tuo esille keskittymällä elokuvassa erityisesti sodanjohtajien moraaliin.
Kunnian poluissa ranskalaisten joukkojen komentaja määrää sotilaat valtaamaan saksalaisten asemat, vaikka tietää, että tehtävä on epätoivoinen. Kun tuhoon tuomittu hyökkäys epäonnistuu, kenraali syyttää sotilaitaan rintamapelkuruudesta ja määrää miehille kuolemantuomioita. Ranskassa elokuva joutui kielletyksi niin, että se pääsi pannasta vasta 1970-luvulla.
kari.naskinen@gmail.com