Iranilaisen Asghar Farhadin elokuva Nader ja Simin: Ero (2011) sai parhaan
ei-englanninkielisen elokuvan Oscarin. Farhadin uusi elokuva Menneisyys on samaa tasoa. Surullisen puhutteleva elokuva ihmissuhteiden, varsinkin parisuhteiden, ongelmallisuudesta, kun
niikseen tulee.
Oscar-elokuvan tapahtumat sijoittuvat Iraniin, jossa asiat eivät avioliittoasioissa toimi aivan samalla tavalla kuin lännessä. Uudessa elokuvassa tapahtumapaikkana on Pariisi, mutta tämä ei tilannetta helpota.
Marie-Anne on lentokentällä vastassa miestään Ahmadia, joka neljän vuoden eron jälkeen on tulossa Pariisiin, jotta viralliset avioeropaperit voidaan tehdä. Ahmad on iranilainen ja tulee Teheranista, mutta se ei ole tässä mitenkään oleellista. Marie-Anne on jo luonut uuden suhteen Samiriin, jonka kanssa jo asuukin, mutta naimisiin eivät tietenkään ole voineet mennä – ja Samirkin on vielä naimisissa tahollaan.
Kun Marie-Anne ajaa autolla kohti kotiaan, on takalasinpyyhin päällä. Elokuvan edistyessä tajuaa, että tällä on tarkoituksensa: menneitä ei voi noin vain pyyhkiä pois. Eivätkä miehen ja naisen vanhat ja uudet suhteet voi lähteä ”puhtaalta pöydältä”. Taustalla on asioita, jotka vaikuttavat. Tässä tapauksessa on myös salattuja asioita, joiden vähittäinen paljastuminen tekee kipeää.
Marie-Anne, Ahmad ja Samir ovat aivan tavallisia ihmisiä, eivät pahoja, huonoja ihmisiä. Tällaista elämä kuitenkin on, tavallisetkin ihmiset ajautuvat vaikeuksiin. Lisäksi palapeliä vaikeuttavat lapset. Heidän osansa on tietenkin kurja, kun joutuvat sivusta ja välillä aivan keskiössäkin kokemaan niitä mieltä horjuttavia asioita, joista vanhemmat puhuvat.
Menneisyys on kohdattava. Elokuvan ihmiset ovat tehneet virheitä, joiden korjaaminen on vaikeaa. Lapsille sanotaan muissa yhteyksissä, että kaikista asioista ei selviä anteeksi pyytämällä. Ei näissä parisuhdeasioissakaan. Eikä takalasinpyyhintä voi pysäyttää.
Elokuvan teemat pyörivät ilmeisen tuttujen asioiden ympärillä. Onko uusi kumppani vain paikkaamassa entisen kumppanin jättämää aukkoa? Häilyykö uusi kumppani epävarmalla pohjalla, kun ei tiedä, onko lopullisesti jättänyt vanhan?
Menneisyys muuttuu puolivälissä yllättäen myös eräänlaiseksi jännityselokuvaksi, mutta en niitä kuvioita lähde nyt spoilaamaan. Lopussa on vielä yllätys.
Näyttelijöiden nimet eivät vielä paljon kerro, mutta nämä nimet voi yrittää muistaa: Bérénice Bejo (kuvassa), Ali Mosaffa, Tahar Rahim ja Pauline Burlet.
Hieno elokuva, jonka tekijöistä on erityisesti mainittava myös kuvaaja Mahmoud Kalari. Hän on kuvannut elokuvia 30 vuotta, myös Farhadin Oscar-elokuvan. Hyvää jälkeä, rauhallista tavallisen elämän kuvaamista, mutta myös kireiden tilanteiden täsmällistä rekisteröimistä.
kari.naskinen@gmail.com
Oscar-elokuvan tapahtumat sijoittuvat Iraniin, jossa asiat eivät avioliittoasioissa toimi aivan samalla tavalla kuin lännessä. Uudessa elokuvassa tapahtumapaikkana on Pariisi, mutta tämä ei tilannetta helpota.
Marie-Anne on lentokentällä vastassa miestään Ahmadia, joka neljän vuoden eron jälkeen on tulossa Pariisiin, jotta viralliset avioeropaperit voidaan tehdä. Ahmad on iranilainen ja tulee Teheranista, mutta se ei ole tässä mitenkään oleellista. Marie-Anne on jo luonut uuden suhteen Samiriin, jonka kanssa jo asuukin, mutta naimisiin eivät tietenkään ole voineet mennä – ja Samirkin on vielä naimisissa tahollaan.
Kun Marie-Anne ajaa autolla kohti kotiaan, on takalasinpyyhin päällä. Elokuvan edistyessä tajuaa, että tällä on tarkoituksensa: menneitä ei voi noin vain pyyhkiä pois. Eivätkä miehen ja naisen vanhat ja uudet suhteet voi lähteä ”puhtaalta pöydältä”. Taustalla on asioita, jotka vaikuttavat. Tässä tapauksessa on myös salattuja asioita, joiden vähittäinen paljastuminen tekee kipeää.
Marie-Anne, Ahmad ja Samir ovat aivan tavallisia ihmisiä, eivät pahoja, huonoja ihmisiä. Tällaista elämä kuitenkin on, tavallisetkin ihmiset ajautuvat vaikeuksiin. Lisäksi palapeliä vaikeuttavat lapset. Heidän osansa on tietenkin kurja, kun joutuvat sivusta ja välillä aivan keskiössäkin kokemaan niitä mieltä horjuttavia asioita, joista vanhemmat puhuvat.
Menneisyys on kohdattava. Elokuvan ihmiset ovat tehneet virheitä, joiden korjaaminen on vaikeaa. Lapsille sanotaan muissa yhteyksissä, että kaikista asioista ei selviä anteeksi pyytämällä. Ei näissä parisuhdeasioissakaan. Eikä takalasinpyyhintä voi pysäyttää.
Elokuvan teemat pyörivät ilmeisen tuttujen asioiden ympärillä. Onko uusi kumppani vain paikkaamassa entisen kumppanin jättämää aukkoa? Häilyykö uusi kumppani epävarmalla pohjalla, kun ei tiedä, onko lopullisesti jättänyt vanhan?
Menneisyys muuttuu puolivälissä yllättäen myös eräänlaiseksi jännityselokuvaksi, mutta en niitä kuvioita lähde nyt spoilaamaan. Lopussa on vielä yllätys.
Näyttelijöiden nimet eivät vielä paljon kerro, mutta nämä nimet voi yrittää muistaa: Bérénice Bejo (kuvassa), Ali Mosaffa, Tahar Rahim ja Pauline Burlet.
Hieno elokuva, jonka tekijöistä on erityisesti mainittava myös kuvaaja Mahmoud Kalari. Hän on kuvannut elokuvia 30 vuotta, myös Farhadin Oscar-elokuvan. Hyvää jälkeä, rauhallista tavallisen elämän kuvaamista, mutta myös kireiden tilanteiden täsmällistä rekisteröimistä.
kari.naskinen@gmail.com